Kulttuuri vaikuttaa kiintymyssuhteisiin, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. ”Etelä-Euroopassa on varmasti enemmän ristiriitaisia kiintymyssuhteita ja tunnepitoisempaa vuorovaikutusta kuin Pohjois-Euroopassa. Meillä sodan traumat vaikuttavat siihen, miten lapsia kasvatettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Kaikki tekivät kauheasti töitä.”
Kulttuuri vaikuttaa kiintymyssuhteisiin, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. ”Etelä-Euroopassa on varmasti enemmän ristiriitaisia kiintymyssuhteita ja tunnepitoisempaa vuorovaikutusta kuin Pohjois-Euroopassa. Meillä sodan traumat vaikuttavat siihen, miten lapsia kasvatettiin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Kaikki tekivät kauheasti töitä.”

Lapsuudessa muodostunut kiintymyssuhde vaikuttaa vuorovaikutustaitoihimme, mutta ei määritä loppuelämää. ”Esimerkiksi parisuhde voi olla korjaava kiintymyssuhde”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Pääasia on välillä miettiä, miten itse kohtelee muita.

Mitä tulee mieleen sanasta kiintymyssuhde? Ainakin koulun psykologian tunnit ja lasten kasvatus.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa ilmaista kaikki tunteensa, myös kiukun, surun ja pettymyksen. Välttelevästi kiintynyt kantaa huolta muista, muttei osaa ehkä pitää puoliaan tai ilmaista omaa suuttumustaan. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa hoivaaja on intensiivinen mutta ailahteleva ja epäjohdonmukainen ja saattaa saada niin lapsenkin lisäämään tunteidensa intensiteettiä.

Mistä ihminen voi tietää, onko hän turvallisesti kiintynyt?

Ei välttämättä mistään – eikä ehkä tarvitsekaan, sanoo kiintymyssuhteista kirjan kirjoittanut lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

”Kiintymyssuhdeteoria voi antaa herätteitä siihen, millaista omassa lapsuudessa oli. Sainko olla kiukkuinen? Miten minulle asetettiin rajoja?” Sinkkonen sanoo.

”Mutta ei ihmisten tarvitse alkaa miettiä Sinkkosen kirjan valossa, mikä minun kiintymyssuhdemallini on.”

Pääasia on miettiä silloin tällöin, miten kohtelee muita ihmisiä. Käyttäydynkö aina tietyllä tavalla? Millainen oma lapsuuteni oli? Sainko näyttää tunteitani? Haluaisinko tehdä asiat samoin vai toisin kuin omat vanhempani? Miten toimin omassa parisuhteessani?

”Jotta parisuhde kestäisi, on välttämätöntä tajuta esimerkiksi, mikä toisessa ärsyttää tai miksi itse aina kilahtaa samasta asiasta. Se, ettei ole yhtään kärryillä omista toimintatavoistaan, voi johtaa umpikujaan ja pahimmassa tapauksessa eroon.”

Luottamus kasvaa pikkuhiljaa

Sinkkosen mukaan lapsuuden kiintymyssuhde opettaa, kuinka ollaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se muuttuu vähitellen osaksi persoonallisuutta ja vaikuttaa lapsuuden ja nuoruuden kaveri- ja seurustelusuhteiden muodostumiseen. Myöhemmin kiintymyssuhteita tulee lisää ja niiden kohteet vaihtelevat kavereista lemmikkieläimiin ja myöhemmin puolisoon ja omiin lapsiin.

Vaikka kiintymyssuhde opettaa vuorovaikutustaitoja, se ei ole tuomio, joka määrittelee elämän suunnan.

”Turvattomatkin kiintymyssuhteet voivat korjautua myöhemmin, kun kiintymyssuhteesta tulee turvallinen – esimerkiksi kun kaltoin kohdeltu lapsi saa hyvän sijoituspaikan ja rakastavat sijaisvanhemmat. Myös psykoterapia tai parisuhde voi olla korjaava kiintymyssuhde”, Jari Sinkkonen sanoo.

”Vastustan taannoista ideaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Se ei pidä paikkaansa.”

Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä varauduttiin jatkuvasti kriisiin, ennakoitava, luotettava puoliso voi olla korjaava kokemus. Jos taas ei lapsena saanut ilmaista tunteitaan, mutta puolison seurassa se onkin turvallista, luottamus kasvaa pikkuhiljaa.

”Vähitellen ihminen tajuaa, että ei se toinen minua jätä tai hylkää, vaikka välillä kiukuttelen tai olen epäoikeudenmukainen”, Sinkkonen sanoo.

Voiko ajatella, ettei koskaan ole liian myöhäistä saada turvallista kiintymyssuhdetta?

”Ei se valitettavasti ihan niin mene. Yrittää voi. Joidenkin kohdalla päästään pitkälle, joidenkin kohdalla ei. Vastustan sitä taannoista ideaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Se ei pidä paikkaansa.”

Keskinkertaisillakin korteilla pärjää

Sinkkonen on kutsunut turvallista kiintymystä elämän valttikortiksi. Siitä on etua, mutta huonommillakin korteilla tulee toimeen.

Esimerkiksi välttelevä kiintymyssuhde on ollut suomalaisessa kulttuurissa melko tavallinen. Sotien jälkeen vanhemmat tekivät paljon töitä, eikä hellyyden osoittamista pidetty ehkä yhtä tärkeänä kuin nykyään.

”Välttelevässä kiintymyssuhteessa ei marista joka asiasta ja ollaan valmiita toimimaan toisten hyväksi. Välttelevään kiintymyssuhteeseen sisältyy ajatus siitä, mitä minun pitäisi tehdä, että sinulla olisi hyvä olla”, Sinkkonen sanoo.

”Välttelevästi kiintynyt saattaa ehkä keski-ikäisenä miettiä, että se olen ollut aina minä, joka kyselee, miltä toisista tuntuu.”

Puolien pitäminen saattaa olla välttelevästi kiintyneelle hankalaa, mutta hän ei välttämättä koe sitä ongelmaksi.

”Hän saattaa ehkä keski-ikäisenä miettiä, että se olen ollut aina minä, joka kyselee, miltä toisista tuntuu, ja yrittää tehdä muiden olon hyväksi. Nyt kun olen antanut kaiken lapsille, puolisolle ja työnantajalle, olisi aika, että joku kysyisi minultakin joskus, mitä minulle kuuluu”, Sinkkonen sanoo.

”Myös ristiriitaisesti kiintynyt ihminen voi pärjätä hirveän hyvin omalla strategiallaan. Hän voi olla impulsiivinen, tunnepitoinen ja räiskähtelevä, ja muut ehkä ajattelevat, että hän sellainen boheemi tyyppi. Hän voi porskuttaa sillä sapluunalla hamaan hautaan saakka.”