Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta.
Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta.

Ahdistus on tavallinen, elämään kuuluva tunne tai oire, mutta joskus se voi muuttua kärsimykseksi ja ahdistuneisuushäiriöksi. Millaisiin oireisiin kannattaa hakea apua?

Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa.  

On vaikea keskittyä ja hengittää.

Tuntuu kuin jokin uhkaisi, mutta on hankala sanoa, mikä.

Esimerkiksi tältä voi tuntua, jos kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Vaikka ahdistuneisuushäiriön nimessä on sana yleistynyt, se ei tarkoita sitä, että ahdistuneisuushäiriö olisi yleistynyt. Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu jossakin vaiheessa elämäänsä noin viisi prosenttia ihmisistä.

Ahdistus sinänsä on ihan tavallinen oire. Se voi liittyä elämäntilanteeseen, johonkin traumaattiseen tapahtumaan tai olla esimerkiksi yksi masennuksen oireista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on kohtuutonta huolta ja pelkoa, joka jatkuu kuukausia ja johon ei välttämättä ole mitään selkeää syytä.

Ahdistuksen lisäksi on usein fyysisiä oireita: unettomuutta, hengenahdistusta, keskittymisvaikeuksia, hikoilua ja vapinaa. Ne vahvistavat pelon tunnetta.

”Ahdistus ei ole olotila, joka lankeaisi samanlaisena kaikille ihmisille. Yleistynyt ahdistuneisuus on kärsimyksen täyteinen tila, jokaisella omanlaisensa”, sanoo psykologi, suunnittelija Marika Ketola Mielenterveysseurasta.

”Muiden on vaikea ymmärtää, miksi pelko on niin vahva.”

Vaikka ahdistuksen syyt pystyisi nimeämään, ne voivat tuntua muista hassuilta.

”Joku saattaa pelätä hurjan paljon esimerkiksi taloudellista uhkaa tai sitä, että läheisille tapahtuu jotakin hirveää. Muiden on vaikea ymmärtää, miksi pelko on niin vahva”, Ketola sanoo.

”Taustalla on usein tunne, jota ei kykene kohtaamaan. Häpeä, suru, pelko tai viha.”

Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivän pelko ei yleensä liity sosiaalisiin tilanteisiin tai ihmisten kohtaamiseen vaan on paljon epämääräisempää.

”Ei ole välttämättä mitään konkreettista tilannetta tai paikkaa, jota välttelisi, mutta totta kai ahdistuneisuus vie paljon psyykkisiä voimia ja voi kuormittaa ihmissuhteita. Jos on hirveän tuskallinen olo, voi olla vaikea lähteä kotoa.”

Kenelle se tulee?

Yleistyneeseen ahdistukseen ei ole selkeää syytä, mutta esimerkiksi perimä, kasvatus ja elämänkokemukset voivat vaikuttaa.

”Usein sanotaan, että vanhempien pelko tai uhan tunne välittyy vuorovaikutuksessa lapseen, mutta se on vain pieni esimerkki”, Marika Ketola sanoo.

”Kysymys on yhteydestä, joka lapsen ja vanhemman välillä on, tunnelmasta ja siitä, miten elämää eletään. Ei niinkään siitä, mitä konkreettisia asioita tekee tai on tekemättä.”

Ahdistus ei aina ole merkki mielenterveyden häiriöstä. Varsinkin tunnolliset ja vastuuntuntoiset ihmiset saattavat olla taipuvaisia jatkuvaan murehtimiseen.

”He kokevat, että ovat vastuussa siitä, miten itselle tai muille käy. Kääntöpuolena on tunne, ettei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen itse.”

”Tunnolliset ihmiset kokevat, että he ovat vastuussa siitä, miten itselle tai muille käy.”

Moni kokee siksi riittämättömyyden pelkoa.

”On elettävä juuri tietyllä tavalla eikä millään muulla. Siitä voi kummuta ahdistusta, pelkoa siitä, että ei kelpaakaan tai putoaa ryhmästä, johon haluaisi kuulua.”

Puhuminen tai lempeys voi auttaa

Jos ahdistus on jatkunut kuukausia, siihen kannattaa hakea apua. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan yleensä pitkäkestoisella psykoterapialla ja mielialalääkkeillä, mutta lyhyemmästäkin juttelusta esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voi olla apua.

Vaikka ahdistusta olisi vaikea selittää, siitä puhuminen on tärkeää.

”Ei sitä yleensä pysty yksin ratkaisemaan. On tärkeää ymmärtää, että ansaitsee ja tarvitsee myötätuntoa ja apua”, Ketola sanoo.

Jos huomaa pelkäävänsä jatkuvasti pahinta, on hyvä pysähtyä miettimään seuraavia kysymyksiä.  Kun pelon suhteuttaa, se saattaa helpottaa.

  • Mitä pelkään?
  • Onko huoleen jokin erityinen syy?
  • Mitä voin itse tehdä pelolle?
  • Kuinka paha pahin vaihtoehto olisi? Kannattaako sitä miettiä?
  • Miksi toivon niin kovasti, että tämä asia menisi juuri tällä tavalla? Onko se lopulta niin tärkeää?

Lisätietoa ja harjoituksia löydät esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilta.

Tietäjä

Kärsitkö ahdistuksesta? Psykologi neuvoo vastaamaan viiteen kysymykseen

Psykiatriassa lääkintä on psykiatrien lempi puuhaa, arvotaan seuraava lääke ja sitä sitten potilas kokeilemaan. Mielestäni se on kokeellista hoitoa jota julkinen sektori muissa sairauksissa kieltäytyy antamasta, psykiatriassa se näyttää olevan jostain syystä sallittua ja yleinen käytäntö. Potilas kärsii lääkitysten random kokeiluista haittavaikutuksineen ja pitkä-aikais seurauksista sekä vieroitusoireista, jotka sotkee usein kehon luonnollisen toiminnan vuosikausiksi tai joskus lopullisesti...
Lue kommentti
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Nuoria uuvuttavat vaatimukset, muihin vertailu ja epävarma tulevaisuus. ”Nykypäivänä on vaativaa olla nuori”, nuorten uupumusta tutkinut professori Katariina Salmela-Aro sanoo. Miten sinä voit auttaa omaa lastasi?

1. Usko nuorta

Nuorten uupumus? Ei sellaista ole olemassakaan, professori Katariina Salmela-Arolle sanottiin, kun hän alkoi tutkia aihetta 15 vuotta sitten.

”Nuorten uupuminen oli tabu. Siitä ei saanut puhua”, Salmela-Aro sanoo.

Elettiin Suomen Pisa-...

Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.

Tiedät varmaan tyypin, joka aina uskaltaa sanoa ääneen ”totuuden”? Suorapuheisuus voi olla ihailtavaa, mutta sitä voi käyttää myös väärin. Asiantuntija muistuttaa, että suorasuu ei ole aina oikeassa. Mitä hänen pitäisi miettiä, jotta hän ei rikkoisi ihmissuhteitaan?

1. Mikä on todellinen motiivi?

Joka kerta ennen kuin alkaa ladella totuuksia muille, pitäisi kysyä itseltään: Miksi haluan nyt sanoa suoraan? Mikä on tavoitteeni?

”Tavoite voi olla esimerkiksi se, että toinen muuttaa käytöstään. Jos huomauttaa työkaverilleen myöhästelystä ja hän alkaakin tulla ajoissa, suoraan sanominen on kannattanut”, psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo.

Jos taas olet suora ja arvostelet puolisosi ulkonäköä, mikä on tavoitteesi? Se, että hän muuttuu hehkeäksi? Uskotko oikeasti, että vähättelysi kaunistaa? Kommenttisi ei ole rehellisyyttä vaan ilkeilyä, joten jätä se sanomatta.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen.”

2. Millaisia seurauksia sanoilla on?

Hyvääkin tarkoittava kommentti voi synnyttää pelkkää pahaa. Pahimmillaan se rikkoo itsetunnon, luottamuksen tai ihmissuhteet.

”Hyvä tarkoitus ei riitä oikeuttamaan huonoa käytöstä. Siksi kannattaa miettiä seurauksia, ennen kuin avaa suunsa. Suora kommentti on tarpeeton, jos siitä seuraa enemmän huonoa kuin hyvää.”

On myös ihmisiä, jotka loukkaavat tahallaan ja puolustautuvat sitten sanomalla: Älä nyt tuosta loukkaannu, minähän olin vain rehellinen.

”Suorapuheisuudella voi olla hyvinkin raadollisia tarkoitusperiä”, Pietikäinen sanoo.

3. Tunnistatko halun olla aina oikeassa?

”Suorapuheista ihmistä ohjaa usein ’minä olen oikeassa’ -uskomus. Uskomus joutaisi romukoppaan, sillä se sisältää oletuksen, että kaikki muut ovat aina väärässä”, Arto Pietikäinen sanoo.

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan.”

4. Ethän tuputa omia arvojasi?

Tiedät ehkä tyypin, jolla on tapana kommentoida muiden valintoja toteamalla, että ”minä en tekisi ikänä noin”? Millä oikeudella hän kommentoi ystäviensä ja sukulaistensa tapaa elää?

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan”, Pietikäinen sanoo.

”Omia arvojaan ei voi tyrkyttää. Se, mikä sopii omaan arvomaailmaan, ei välttämättä sovi toiselle, ja se on vain hyväksyttävä.”

5.  Voitko jättää sanomatta?

Hyvän ihmissuhteen perusta on rehellisyys. Se ei tarkoita, että jokainen ajatus on sanottava ääneen.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen”, Arto Pietikäinen muistuttaa.

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 17/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä.

Sovinistinen vihapuhe eiliseen

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Äärioikeiston mukana tullut, tarkoituksellinen, väkivaltainen loukkaaminen, ivaaminen ja esim. ulkonäköön, käytökseen ja suunnilleen kaikkeen puuttuva nälvintä, on rankkaa vihapuhetta, jota kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan. Ikävä kyllä, ihan fiksuina itseään pitävien, hyvissä asemissa olevien ihmisten suista, kuulee edellä mainittua vihanälvintää nykyisin. Jopa eräissä medioissa, tyrkytetään kyseisen, aggressiivisen vihapuheen muotoa, ikään kuin normaaliin keskusteluun kuuluvana, mitä...
Lue kommentti
ajatellut enempi

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Kyllä kannattaa miettiä mitä vaikutusta hakee sanomiselleen ja pitääkö tosiaan sanoa ja mitä se hyödyttää näpäytellä.Vanhemmiten ajattelee ymmärtävämmin jos vaikka ajatus on ettei noin voi sanoa tai tehdä. Jokainen toimii, ajattelee, reagoi ja toteuttaa itseään pesoonansa ja kokemansa, myös tempperamenttinsa kautta. vaikea olla toisen kengissä, housuissa.
Lue kommentti