Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta.
Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä murehtii paljon ja pelkää usein pahinta. Hänen on tärkeää saada myönteisiä kokemuksia itsestään. ”Ahdistuneisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi vahvuuksia tai myös valtavan paljon hyvää elämässä”, sanoo psykologi Marika Ketola Mielenterveysseurasta.

Ahdistus on tavallinen, elämään kuuluva tunne tai oire, mutta joskus se voi muuttua kärsimykseksi ja ahdistuneisuushäiriöksi. Millaisiin oireisiin kannattaa hakea apua?

Kurkkua kuristaa, sydän hakkaa.  

On vaikea keskittyä ja hengittää.

Tuntuu kuin jokin uhkaisi, mutta on hankala sanoa, mikä.

Esimerkiksi tältä voi tuntua, jos kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Vaikka ahdistuneisuushäiriön nimessä on sana yleistynyt, se ei tarkoita sitä, että ahdistuneisuushäiriö olisi yleistynyt. Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön sairastuu jossakin vaiheessa elämäänsä noin viisi prosenttia ihmisistä.

Ahdistus sinänsä on ihan tavallinen oire. Se voi liittyä elämäntilanteeseen, johonkin traumaattiseen tapahtumaan tai olla esimerkiksi yksi masennuksen oireista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistus on kohtuutonta huolta ja pelkoa, joka jatkuu kuukausia ja johon ei välttämättä ole mitään selkeää syytä.

Ahdistuksen lisäksi on usein fyysisiä oireita: unettomuutta, hengenahdistusta, keskittymisvaikeuksia, hikoilua ja vapinaa. Ne vahvistavat pelon tunnetta.

”Ahdistus ei ole olotila, joka lankeaisi samanlaisena kaikille ihmisille. Yleistynyt ahdistuneisuus on kärsimyksen täyteinen tila, jokaisella omanlaisensa”, sanoo psykologi, suunnittelija Marika Ketola Mielenterveysseurasta.

”Muiden on vaikea ymmärtää, miksi pelko on niin vahva.”

Vaikka ahdistuksen syyt pystyisi nimeämään, ne voivat tuntua muista hassuilta.

”Joku saattaa pelätä hurjan paljon esimerkiksi taloudellista uhkaa tai sitä, että läheisille tapahtuu jotakin hirveää. Muiden on vaikea ymmärtää, miksi pelko on niin vahva”, Ketola sanoo.

”Taustalla on usein tunne, jota ei kykene kohtaamaan. Häpeä, suru, pelko tai viha.”

Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivän pelko ei yleensä liity sosiaalisiin tilanteisiin tai ihmisten kohtaamiseen vaan on paljon epämääräisempää.

”Ei ole välttämättä mitään konkreettista tilannetta tai paikkaa, jota välttelisi, mutta totta kai ahdistuneisuus vie paljon psyykkisiä voimia ja voi kuormittaa ihmissuhteita. Jos on hirveän tuskallinen olo, voi olla vaikea lähteä kotoa.”

Kenelle se tulee?

Yleistyneeseen ahdistukseen ei ole selkeää syytä, mutta esimerkiksi perimä, kasvatus ja elämänkokemukset voivat vaikuttaa.

”Usein sanotaan, että vanhempien pelko tai uhan tunne välittyy vuorovaikutuksessa lapseen, mutta se on vain pieni esimerkki”, Marika Ketola sanoo.

”Kysymys on yhteydestä, joka lapsen ja vanhemman välillä on, tunnelmasta ja siitä, miten elämää eletään. Ei niinkään siitä, mitä konkreettisia asioita tekee tai on tekemättä.”

Ahdistus ei aina ole merkki mielenterveyden häiriöstä. Varsinkin tunnolliset ja vastuuntuntoiset ihmiset saattavat olla taipuvaisia jatkuvaan murehtimiseen.

”He kokevat, että ovat vastuussa siitä, miten itselle tai muille käy. Kääntöpuolena on tunne, ettei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen itse.”

”Tunnolliset ihmiset kokevat, että he ovat vastuussa siitä, miten itselle tai muille käy.”

Moni kokee siksi riittämättömyyden pelkoa.

”On elettävä juuri tietyllä tavalla eikä millään muulla. Siitä voi kummuta ahdistusta, pelkoa siitä, että ei kelpaakaan tai putoaa ryhmästä, johon haluaisi kuulua.”

Puhuminen tai lempeys voi auttaa

Jos ahdistus on jatkunut kuukausia, siihen kannattaa hakea apua. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan yleensä pitkäkestoisella psykoterapialla ja mielialalääkkeillä, mutta lyhyemmästäkin juttelusta esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa voi olla apua.

Vaikka ahdistusta olisi vaikea selittää, siitä puhuminen on tärkeää.

”Ei sitä yleensä pysty yksin ratkaisemaan. On tärkeää ymmärtää, että ansaitsee ja tarvitsee myötätuntoa ja apua”, Ketola sanoo.

Jos huomaa pelkäävänsä jatkuvasti pahinta, on hyvä pysähtyä miettimään seuraavia kysymyksiä.  Kun pelon suhteuttaa, se saattaa helpottaa.

  • Mitä pelkään?
  • Onko huoleen jokin erityinen syy?
  • Mitä voin itse tehdä pelolle?
  • Kuinka paha pahin vaihtoehto olisi? Kannattaako sitä miettiä?
  • Miksi toivon niin kovasti, että tämä asia menisi juuri tällä tavalla? Onko se lopulta niin tärkeää?

Lisätietoa ja harjoituksia löydät esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilta.

Tietäjä

Kärsitkö ahdistuksesta? Psykologi neuvoo vastaamaan viiteen kysymykseen

Psykiatriassa lääkintä on psykiatrien lempi puuhaa, arvotaan seuraava lääke ja sitä sitten potilas kokeilemaan. Mielestäni se on kokeellista hoitoa jota julkinen sektori muissa sairauksissa kieltäytyy antamasta, psykiatriassa se näyttää olevan jostain syystä sallittua ja yleinen käytäntö. Potilas kärsii lääkitysten random kokeiluista haittavaikutuksineen ja pitkä-aikais seurauksista sekä vieroitusoireista, jotka sotkee usein kehon luonnollisen toiminnan vuosikausiksi tai joskus lopullisesti...
Lue kommentti
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

Yksin jääminen voi saada ajatukset synkiksi: olen yksin, koska olen huono. Jos itsensä ja muut oppii näkemään eri tavalla, se voi tuoda apua myös yksinäisyyteen, asiantuntija sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä vain: uudelle paikkakunnalle muuttanutta lasta, läheisensä menettänyttä vanhusta tai menestynyttä yritysjohtajaa, jolla on paljon ihmisiä ympärillään.

Oli yksinäisyyden syy mikä tahansa, yksinäisyyteen liittyy usein negatiivista ajattelua itsestä ja muista, sanoo sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

”Ikävät tunteet tekevät meille suodattimen, jonka kautta tulkitsemme sosiaalisia tilanteita.”

Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat saada tuntemaan, että syy yksinäisyyteen olisi itsessä: minä olen jotenkin huono ja siksi muutkaan eivät halua olla kanssani. Sosiaalisista tilanteistakaan ei välttämättä ole apua yksinäisyyteen, jos ajattelee muiden olevan liian toisenlaisia tai uskoo, että toiset suhtautuvat itseen kriittisesti.

”Ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta.”

”Vaikka surusta tai ulkopuolisuuden tunteesta puhuisi läheiselle, ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta. Silloin voi tulla tunne, että minussa itsessäni on jokin vika, kun en pääse tästä asiasta yli tai kuulu joukkoon”, Rakkolainen sanoo.

Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa. Hän on ollut mukana luomassa mallia, jossa pureudutaan yksinäisyyden tuottamiin kielteisiin ajatuksiin.

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen”, Rakkolainen sanoo.

Siksi jokaisen olisi tärkeä voida tuntea, että asialle voi tehdä jotain.

”Eikä omaa elämää tarvitse seurata sivusta.”

Itseään voi oppia arvostamaan

Itsensä ja muut voi opetella näkemään positiivisemmassa valossa pienin askelin. Yksi ensimmäisistä asioista on selvittää itselleen, mitä itse oikeastaan haluaisi tapahtuvan, Rakkolainen sanoo.

”Monesti voi olla, että yksinäisenä oma elämä tuntuu ulkopuoliselta. Siksi olisi tärkeä miettiä, mitä juuri minä halua elämältä”, Rakkolainen sanoo.

Asioita voi listata vaikka paperille. Tärkeintä Rakkolaisen mukaan on, että pohtii, millainen ihminen itse on. Pidänkö liikunnasta, musiikista vai lukemisesta? Mitä tykkäisin tehdä töiden jälkeen tai muuna vapaana aikana? Ketä haluaisin nähdä?

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää ja millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Arkeaan voi myös tietoisesti suunnitella sellaiseksi, että se pienin askelin alkaisi muistuttaa enemmän sellaista elämää ja sosiaalisia suhteita, joita itselleen toivoisi. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi, että tällä viikolla viestittelyn sijasta voisinkin soittaa kaverille tai lähteä kotoa käymään kirjastossa tai kahvilassa.

”Kun käyttäytymistä muuttaa ei-yksinäiseen suuntaan, ajattelu ja tunteetkin alkavat lieventyä.”

Pienten onnistumisten jälkeen itsearvostuskin voi kasvaa.

Oikeutettuja tunteita

Monet HelsinkiMission luomaan hankkeeseen osallistuvat opettelevat sitä, kuinka voisi itse viestiä muille kaipaavansa seuraa, Rakkolainen kertoo. Kun uudelle tuttavuudelle sanoo ”olipa kiva tavata”, toisen on helpompi vastata ”niin oli, nähdään joskus uudestaan”.

”Jokainen tietää sen, että jos on huono päivä, saatamme viestiä vihamielisesti muille ja kuitenkin toivoa, että joku tulisi ja kysyisi miten menee. Sitten voi tulla tunne, että kukaan ei tule, vaikka on omalla käytöksellään viestinyt, että jättäkää rauhaan.”

Sama efekti voi syntyä yksinäisyyden tuomasta pahasta olosta.

Rakkolainen muistuttaa, että ihmiset tuntevat usein oikeutetusti jäävänsä ulkopuolelle. Se voi tuntua murskaavalta ja tuottaa pettymyksiä, joista on vaikea ponnistella eteenpäin. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyys ei määrittele ihmistä. Se ei esimerkiksi kerro omista taidoista.

Yksinäisyyttä voivat ennaltaehkäistä kaikki.

”Yksinäisyys ei liity osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Usein ihmisillä on ihan hyvät taidot kuunnella ja olla vastavuoroisia.”

Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai tunteesta ei muutoin tunnu pääsevän irti, Rakkolainen muistuttaa ammattiavun tärkeydestä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä, joille puhua ja purkaa tunteitaan.

Yksinäisyys on myös yhteisöllinen asia, Rakkolainen sanoo: sitä voidaan ennaltaehkäistä, ja siitä ovat vastuussa kaikki.

”Meillä on vähän liikaa hyväksytty sitä, että koulun pihalla ja työpaikoilla joku voi istua yksin viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se on kuitenkin ilmiö, jolle voi tehdä jotain. Lähtökohtana tulisi olla se, että tutustuisimme kaikenlaisiin ihmisiin. Se avartaa omaakin maailmaa, kun tutustuu ja ottaa uusia ihmisiä mukaan asioihin.”

 

Vierailija

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen” – itsetuntemuksesta on apua, jos haluat saada enemmän seuraa

Suvaitsemattomia, ahdasmielisiä ihmisiä on paljon ja he usein osoittavat ovea vähänkin erilaisille ihmisille. Joskus alla on mielenterveysongelmiakin. Tämä näkyy työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Jos osattaisiin ymmärtää erilaisia ihmisiä, ehkä omakin maailma avartuisi siinä samalla. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, eikä olla kaikesta samaa mieltä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti ymmärtänyt ihmisten sanomisia oikein, ettei vain tylysti siirtäisi ihmisiä syrjään. Sitä...
Lue kommentti
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.

Sinkkuus ei ole kaikille välivaihe, mutta se voi olla myös kasvun vaihe. Se kasvattaa niin itsetuntemusta, onnellisuutta kuin sosiaalisia verkostoja.  

Yhä suurempi osa ihmisistä kautta maailman asuu yksin. Sinkkuus on kansainvälinen ilmiö, joka on yleistynyt myös Suomessa: meillä on tällä hetkellä yli miljoona yksineläjää.

Vuonna 2015 tilastolaitos Eurostat julkaisi vertailun, jonka mukaan lapsettomien sinkkunaisten suhteellinen osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Myös sinkkumiesten kotitalouksia oli Suomessa EU:n keskiarvoa enemmän.

Vaikka sinkkuus on yhä yleisempää, siitä saatetaan edelleen puhua ”välivaiheena” – aikana, jolloin etsitään ja löydetään uusi parisuhde.  

88 prosenttia sinkuista arvosti eniten omaa aikaa.

Sinkkujen kirjo on kuitenkin monimuotoisempi: He voivat olla eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia, leskiä. He voivat olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä yksin.

He voivat olla myös ihmisiä, jotka eivät etsi aktiivisesti parisuhdetta tai koe elävänsä väliaikaista vaihetta, josta pitäisi pyrkiä pois. 

Omaa aikaa ja itsetuntemusta

Mitä sinkkuudesta voi saada? Millaista on onnellinen ja täysipainoinen sinkkuus?

Väestöliitto kysyi syksyllä 2016 I love me -messuilla 140 sinkulta, mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässään. 88 prosenttia arvosti eniten omaa aikaa. 81 prosenttia kertoi pitävänsä arvossa vapautta. 

Kun on yksin, ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin.

Kun sinkkuuden myötä omaa aikaa on enemmän, sen voi myös käyttää helposti mielekkäisiin asioihin – juuri sellaisiin, jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Yksin ollessa voi rauhassa miettiä, millainen on ja mitä haluaa elämältään, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.

”Kun on yksin, voi keskittyä oman elämänsä rakentamiseen eikä tarvitse koko ajan olla huomioimassa toista. Ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin ja toimiin, jotka vievät kohti omia tavoitteita.”

Hyvinvointi lisääntyy ja elämänlaatu kohenee, kun oppii tietämään, mistä todella pitää ja mikä tekee hyvää itselle. Toiset nauttivat siitä, että saavat olla itsekseen kotona ja katsoa lempiohjelmiaan, toiset haluavat viilettää seuraelämässä. 

Sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita

Monet löytävät sinkkuna elämäänsä uusia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja lempiharrastuksia. He osallistuvat kokkauskursseille, menevät tanssitunnille tai alkavat juosta maratoneja.  

Ratkaisevaa on, miten itse kukin kokee yksin olemisensa: tuntuuko se vapaudelta vai yksinäisyydeltä. 

Monet saattavat kokea yhteiskunnallista painetta parisuhteen perustamiseen. Mieleen saattaa hiipiä pelko, että ilman parisuhdetta ja perhettä voi jäädä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. 

Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää.

Amerikkalaiset tutkijat Natalia Sarkisian ja Naomi Gerstel ovat kuitenkin todistaneet päinvastaista: sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita. Heidän tutkimustensa mukaan sinkut olivat useammin yhteydessä sosiaalisiin verkostoihinsa kuin naimisissa olevat ja saivat ja tarjosivat näille myös apua enemmän kuin naimisissa olevat.

”Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää eikä pakota itseään mihinkään muottiin. Mitä levollisempi on sinkkuutensa kanssa, sitä helpompi on sietää ympäriltä tulevaa painetta perustaa parisuhde”, Ojanen sanoo.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat meihin

Se miten sinkkuuden kokee, liittyy onnellisuuden käsitteeseen. Ojasen mukaan onnellisuus riippuu paljon siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että parisuhde ja ylipäänsä yhteys ihmisiin lisää onnellisuutta. Uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toki se yhteys voi olla ystävyyttäkin.”

Joskus on jopa parempi olla yksin.

Kaikki eivät välttämättä kaipaa parisuhdetta. Merkitystä on myös sillä, kuinka ihminen on kokenut aiemmat ihmissuhteet. 

”Joillekin parisuhde saattaa herättää vaikeita tunteita. Ihminen on voinut myös ajautua kerta toisensa jälkeen itselleen haitallisiin parisuhteisiin, ja silloin voi jopa olla parempi olla yksin”, sanoo Ojanen.

Ole aktiivinen

Eronneille sinkuille Ojanen suosittelee, että eroprosessin käy läpi kaikessa rauhassa. On tärkeää pohtia syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen ryhtyi, ja niitä, jotka ajoivat eroon. Ihminen toistaa helposti samoja vuorovaikutusmalleja, jos ei pysähdy niiden äärelle.

”Eron prosessointi on tärkeää, jotta voi välttää samat karikot paremmin ja tunnistaa haitallisia kuvioita, joihin mahdollisesti hakeutuu tiedostamattaan.”

Kipeiden tunteiden äärelle joutuminen voi olla hedelmällinen prosessi.

Jos on joutunut tahtomattaan sinkuksi, elämästä kannattaa pyrkiä aktiivisesti tekemään mielekkäämpää. Hyvänolontunnetta saa monista muistakin asioista kuin parisuhteesta, muistuttaa Ojanen. 

”Jos sinkkuus tulee omalle kohdalle yllättäen ja tahtomatta, on normaalia kokea ahdistusta ja masennusta. On hyvä hakeutua ystävien ja sukulaisten seuraan, mutta toisaalta täytyy antaa myös tunteiden tulla. Kipeimpien tunteiden äärelle joutuminen voi olla sekä vaikea että hyvin hedelmällinen prosessi.”

Tasapainoinen tietää, mitä tarvitsee

Sinkku on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Kun elämänsä pystyy rakentamaan mielekkääksi, on uuden parisuhteenkin rakentaminen on helpompaa – jos sellaisen vielä haluaa. 

”Kun on saavuttanut itsensä kanssa tasapainon, se on parisuhteellekin paljon parempi lähtökohta kuin sellainen tilanne, jossa vastuuta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta vieritetään kumppanille”, sanoo Ojanen. 

Ilman parisuhdettakin voi elää onnellista elämää.

Hyvinvointiin vaikuttaa myös elämäntilanne. On esimerkiksi paljon leskiä tai eronneita, jotka eivät enää jaksa etsiä kumppania tai eivät enää halua parisuhteeseen. On ihmisiä, jotka ovat jo saaneet elää ja kokea elämänsä rakkauden ja tyytyvät siihen. Tilanteen hyväksyminen helpottaa.

”On täysin mahdollista, että ihminen hyväksyy sen, ettei parisuhdetta enää ole ja elää silti onnellista elämää tai elää tavallaan sen surun kanssa”, toteaa Ojanen. 

”Tosin eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä kahdeksankymppisenäkin rakastuisi uudelleen!”