Sinäkin tunnet hänet – ihmisen, joka on aina oikeassa ja sanoo mielipiteensä kaikesta. Jyräävää läheistä jaksaa paremmin, jos ymmärtää hänen käytöksensä syyt.
Ystäväporukka kokoontuu pitkästä aikaa. Jutellaan – ja etenkin kuunnellaan. Oli aihe mikä tahansa, yksi nimittäin tietää, miten asiat ovat.
Hän kertoo topakasti, mitä pitäisi ajatella telkkariohjelmista, vanhustenhoidosta ja lastenkasvatuksesta. Tapaamisen jälkeen hänellä on hyvä mieli. Muilla välttämättä ei.
Psykoterapeutti ja kouluttaja Tanja Hyttinen tunnistaa kaikkitietävän ihmistyypin.
”Jyräävän ihmisen kanssa on vaikea muodostaa tasavertaista suhdetta. Toinen joutuu alisteiseen rooliin, koska jyrä ottaa keskusteluissa vallan. Hän ei kykene vuoropuheluun.”
Kilpi ja haarniska
Aina oikeassa olevan ihmisen käytös voi johtua monesta eri asiasta. Synnynnäinen temperamentti on yksi tekijä. Toiset yksinkertaisesti ovat jyrkempiä kuin toiset.
Käytös voi myös olla opittu tapa.
Käytös voi myös olla opittu tapa. Jos jyrä on jo lapsena huomannut, että kiukuttelemalla ja määräilemällä saa tahtonsa läpi, hän saattaa jatkaa dominoivaa käytösmallia aikuisenakin.
On myös niitä, jotka ovat rakentaneet kaikkitietävyydestään haarniskan. Kovuuden alla saattaa olla piilossa herkkä persoona, jolle dominointi on keino pärjätä ja saada hyväksyntää. Hauras itsetunto jää haarniskan alle piiloon.
Opitusta tavasta ladella asioita voi päästä eroon, jos sen suostuu tunnistamaan. Jos dominoivuus sen sijaan on vahva synnynnäinen piirre ja toimii lisäksi suojakilpenä, muuttuminen on vaikeaa. Joskus se on lähes mahdotonta, ainakaan ilman ammattiapua.
Jyrä saattaa jopa yletä esimieheksi.
”Ikävä kyllä esimerkiksi työelämä usein palkitsee dominoivaa käytöstä. Jyrä saattaa jopa yletä esimieheksi. Jos olet hänen puolellaan, hän puolustaa etujasi. Siksi jyrää on helppo peesata”, Hyttinen kuvaa.
Ystävänä jyrä voi olla uuvuttava, mutta toisaalta häneltä saa kaunistelemattoman mielipiteen, halusi tai ei. Ajassa, joka on täynnä epävarmuutta, kaikkitietävyys voi tuntua rauhoittavalta.
Huono puoli on, että hiljaisemmat eivät tahdo saada suunvuoroa. Kohtaamisista voi jäädä ikävä olo, ja jyräävän ihmisen mustavalkoiset mielipiteet voivat loukata. Jyrä ei välttämättä huomaa sitä, sillä hänen voi olla vaikea lukea toisten tunteita.
Muuttuminen on vaikeaa
Mikä sitten avuksi, jos tuttavapiirissä, työpaikalla tai perheen parissa joutuu toistuvasti ylikävellyksi? Kannattaako suorasuulle sanoa suorat sanat?
”Haastaminen on vaikeaa, koska jyrä ei usein näe ongelmaa. Omasta mielestään hän saattaa vain neuvoa, kun kertoo mielipiteitään joka asiasta. Jos jyräävä käytös on puolustusmekanismi, ihminen ei hevin ota vastaan palautetta, vaikka se olisi rakentavaa”, Tanja Hyttinen selittää.
Jyrätyksi tulleen oloa helpottaa ehkä ajatus, ettei pulma ole hänessä vaan jyrääjässä, tämän vuorovaikutustaidoissa ja empatiakyvyissä.
Jos jyräävä käytös on puolustusmekanismi, ihminen ei hevin ota vastaan palautetta, vaikka se olisi rakentavaa.
”Etäisyyden ottaminen ja vaikeiden aiheiden välttely jyrän seurassa voi olla ihan viisasta. On hyvä miettiä, kannattaako väitellä, jos mikään ei kuitenkaan muutu.”
Hyttinen ehdottaa pehmeää keinoa oman olon helpottamiseksi. Jyräävälle ihmiselle voi kirjoittaa analyyttisen kirjeen, joka kertoo, mikä hänen käytöksessään ahdistaa. Lähettämisen sijaan kirje kannattaa repiä tai polttaa.
”Olo voi helpottua jo kirjoittamisesta kummasti.”
Jyrä hakee hyväksyntää – väärin
Kaikkitietävän lähellä voi olla rasittavaa. Loppujen lopuksi vastaanottajan osa on silti helpompi kuin jyrääjän rooli, vaikkei siltä aina tuntuisi.
Myös suorasuulla on tarve tulla kuulluksi ja arvostetuksi.
Meillä kaikilla, myös suorasuulla, on tarve tulla kuulluksi ja arvostetuksi. Suorasuu vain hakee arvostusta väärillä keinoilla. Muiden jyrääminen johtaa helposti siihen, että jyrä jää lopulta yksin.
”Periksi antaminen on dominoivalle persoonalle kasvojen menetys. Se on surullista, sillä käytöksellään jyrä karkottaa muita luotaan, vaikka haluaisi hyväksyntää”, Tanja Hyttinen sanoo.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2017.
Jyrääminen voi olla tosiaan myös puolustautumista. Parisuhteen loppumetreillä olen löytänyt itsestäni jyrän. 20-vuotta mies päätti asiat puolestani, käyttäytyi miten halusi jne, mutta ei koskaan kuunnellut. Olen myötäillyt jyrän edessä, jotta sopu säilyy, mutta nyt en enää ole välittänyt olla kiltisti. Mies sanoi, että minä olen muuttunut; olen kai, kun mitta tuli täyteen. Jyrääminen ei ole kaunista, mutta kyllä joskus on aika puolustautua.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
