Hylkäämistä pelkäävä ajautuu usein haasteellisiin suhteisiin. Kierteen voi katkaista, mutta ensin se pitää tiedostaa. Juuret löytyvät usein lapsuudesta.
Kun kumppani lähtee matkoille, sinua ärsyttää ja olet kiukkuinen. Vähitellen vihamielisyys vaihtuu surumielisyydeksi.
Ajattelet, että kyse on kateudesta. Olisi kiva päästä reissuun itsekin.
Taustalla saattaa kuitenkin olla toinen tunne: hylätyksi tulemisen pelko. Tämä pelko ei ole loogisesti sidoksissa suhteen laatuun, vaan kumpuaa syvemmältä.
Hylätyksi tulemista pelkäävä ihminen on usein ahdistunut, surullinen ja masentunut, muttei oikein ymmärrä, mistä syystä.
Jos kumppani löytää paremman ja jättää? Jos hän sairastuu tai joutuu onnettomuuteen ja kuolee? Entä, jos ystävä ei enää halua pitää yhteyttä? Jos hänellä on hauskempaa jonkun muun kanssa?
”Hylkäämisen pelko on perustavaa laatua oleva tunne. Jos se iskeytyy meihin jo varhaisessa vaiheessa lapsena, se häiriköi elämässä myöhemmin monella tavalla”, sanoo työnohjaaja ja tunnelukkoterapeutti Anneli Pohjola.
Pohjola kutsuu hylätyksi tulemisen pelkoa hylkäämisen tunnelukoksi, jota ihminen kantaa sisällään.
Jätän ennen kuin minut jätetään
Hylkäämisen tunnelukko syntyy usein lapsuudenkodissa, jossa lasta ja hänen tarpeitaan ei ole kohdattu. Vanhempi on kenties ollut poissaoleva tai äänekäs sisarus on varastanut vanhempien huomiota hiljaisemmalta.
”Hylkäämisen tunnelukko ohjaa ihmisen toimimaan niin, että hän toistaa elämässä omia kokemuksiaan lapsuuskodin ilmapiiristä. Samalla hän koko ajan vahvistaa tunnelukkoaan”, Anneli Pohjola sanoo.
Hän saattaa hakeutua hylkääviin ihmissuhteisiin, kuten suhteeseen varatun kanssa. Hän voi olla suhteessa takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva.
Hylkäämisen tunnelukosta kärsivä voi mennä täysin poissa tolaltaan pienimmästäkin erossaolosta kumppanin kanssa. Hän etsii jatkuvasti merkkejä, jotka viittaavat siihen, että hänet hylätään.
”Toinen ääripää on ihminen, joka välttelee läheisiä ihmissuhteita ja koittaa sillä tavoin hallita hylätyksi tulemisen pelkoa. Tunnelukko myös voi ajaa ihmisen ’hylkään ennen kuin minut hylätään”’ -käytösmalliin.”
Käyttäytymistään voi muuttaa
Harva tulee ajatelleeksi, että ihmissuhdevaikeudet voivat johtua hylkäämisen pelosta.
”Kohtaamme tuskin koskaan tunteitamme niin avoimesti, että tekisimme havaintoja siitä, mitä meissä tapahtuu”, Anneli Pohjola sanoo.
”Vasta kun pysähdymme tietoisesti tutkimaan tunnetilojamme, voimme tunnistaa tunnelukon ja huomata, että koemme ja reagoimme tarpeettoman voimakkaasti tilanteeseen nähden.”
Pohjolan mukaan tunnistamisessa on parantumisen ensimmäinen askel, tunnelukon avaava avain.
”Kun ymmärtää ainakin suurin piirtein, mikä oman tunnelukon on synnyttänyt, omaa käyttäytymistään voi muuttaa.”
Pelko siirtyy sukupolvelta toiselle
Tunnelukon avaaminen, uusien ajatus- ja toimintatapojen luominen, ei ole helppoa.
Ihmisen mieli ei muutu käskystä eikä hetkessä. Tunnelukot ovat ehkä vahvistuneet vuosikymmeniä ennen kuin havahtuu ajatukseen, että elämä voisi olla toisenkinlaista.
Kun ihminen ymmärtää, kuinka tunnelukko vaikuttaa valintoihin ja elämään, toisten ja itsen kokemiseen, hän oppii havainnoimaan, milloin tunnelukko aktivoituu.
Samalla hän oppii tekemään valintoja niin ihmissuhteissa kuin omassa tavassaan reagoida.
”Tunnelukko ei enää ohjaa toimintaa ja ajatuksia, vaan valinnat ovat tietoisia. Tunnelukon imun huomaa yhä, mutta sitä ei ole pakko totella”, Anneli Pohjola sanoo.
Silloin tunnelukosta kärsinyt alkaa hakeutua toisenlaisiin ihmissuhteisiin. Hänellä on mahdollisuus lopettaa ehkä sukupolvien ajan siirtyneiden tunnelukkojen siirtämisen eteenpäin omille lapsilleen.
Asiantuntijana työnohjaaja ja skeematerapeutti Anneli Pohjola
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
