Elämästä ei selviä ilman, että mokaa. Kuitenkin epäonnistumisen pelko lamaannuttaa meistä monen.

Kaadoin kahvit paidalle. Mokasin työhaastattelussa. Menetin mustasukkaisuuteni vuoksi elämäni rakkauden.

Epäonnistumisen kokemuksia on eritasoisia, mutta ne kaikki aiheuttavat inhottavia tunteita, kuten häpeää. Siksi epäonnistuminen pelottaa kaikkia, myös niitä itsevarman oloisia tyyppejä.

Sanotaan, että Suomessa epäonnistumisen pelolla on pitkät perinteet. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Tuoreiden tutkimusten mukaan yrittäjyys ei kiinnosta nuoria epäonnistumisen pelon takia ja kun nuoret ennen pelkäsivät ydinsotaa, pelkäävät he nyt yksinäisyyttä ja epäonnistumista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Moni lapsi tai nuori viittaa vain silloin, kun on varma, että tietää oikean vastauksen. Koulumaailmaankin ulottuva suorituskeskeinen yhteiskunta lietsoo epäonnistumisen pelkoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin kokouksessa ehdotuksensa esittelevä aikuinen kuin pulpetissaan vastausta pähkäilevä lapsikin pohtii, mitä muut ajattelevat minusta. Julkinen epäonnistuminen tuntuu pahimmalta.

Suoritamme myös ihmissuhteita. Moni pelkää epäonnistumista kasvatuksessa tai parisuhteessa. Joitakin epäonnistuminen rakkaudessa pelottaa niin paljon, ettei uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen.

Luonne vaikuttaa

Vaativa yhteiskunta ja suomalaisten väitetty heikko itsetunto eivät ole ainoita syyllisiä. Epäonnistumisen pelko on ihmiselle tyypillistä.

"Ihmisen hermosto pitää huolen, että epäonnistumiset jäävät muistiin kuin kärpäspaperiin. Onnistumiset taas luiskahtavat mielestä kuin teflon-pannulta", psykologi Tuija Matikka kertoo.

Kuitenkin ihmiset suhtautuvat mokiinsa eri tavoin. Yksi kohauttaa harteitaan, toinen masentuu. Joku syyttää muita tai huonoa onnea, toinen pitää itseään vääränlaisena ihmisenä, joka ei voi ikinä onnistua.

"Ulospäinsuuntautuneet ekstrovertit ovat rennompia ja hakevat muilta apua keskustelemalla. He eivät hätkähdä tiukasta palautteestakaan. Luonteeltaan sisäänpäinkääntyneet introvertit, joita aikuisista suurin osa on, eivät halua puhua keskeneräisistä asioista", psykologi Antti Suvanto sanoo.

Mutta ihmisen luonne ei ole kiveen hakattu. Suvannon mukaan yksi tapa yrittää muuttua on hakeutua erilaisten ihmisten seuraan. Se kasvattaa, antaa uusia näkökulmia elämään ja saa tarkistamaan omia asenteitaan.

Epäonnistuminen tarkoittaa, että olet yrittänyt onnistua.

Monet epäonnistumisten ja niiden pelon murtamat ovat herkkiä. Se ei Suvannosta ole lainkaan pahasta yhä kovemmassa maailmassa.

Hän kannustaa potilaitaan sekä sietämään epäonnistumisiaan paremmin että pitämään kiinni herkkyydestään. Suvannon mielestä ihmisten pitäisi olla sallivampia itseään ja muita kohtaan. Elämä on valintoja, osa niistä on väistämättä vääriä. Kehitystä tapahtuu vain kokeilemalla.

"Eihän kukaan ole oppinut ajamaan pyörälläkään teoriaa lukemalla. Ensin on tartuttava pyörää sarvista ja lennettävä nokkospuskaan."

Riski kannattaa

Jos pelkää koko ajan epäonnistumista, elämä valuu sormien välistä. Silti paras tapa varautua siihen, että asiat menevät myttyyn, on Tuija Matikan mukaan hyvä suunnitelma: että tietää, kenelle soittaa, jos puoliso jättää, tai mitä tehdä, jos saa potkut.

Vaikka huolten jakaminen voi helpottaa, ei epäonnistumista kannata kerrata loputtomiin.

"Älykkäät ihmiset käsittelevät epäonnistumisiaan lempeällä huumorilla ja suhteuttaen. Harva moka lopulta on haudanvakava", Matikka sanoo.

Ilman riskinottoa on mahdotonta päästä eteenpäin, oli sitten kyse urasta tai ihmissuhteista. Epäonnistuminen tarkoittaa, että olet yrittänyt onnistua.

Matikan mielestä epäonnistumisen pelkoon pitää suhtautua kuten mihin tahansa fobiaan, eli kohdata se. Kun kokeilee epäonnistua, huomaa, ettei se olekaan niin vaarallista.

"Ihmiset pelkäävät tunteita, joita epäonnistuminen herättää, mutta on hyvä muistaa, että pelkoon tai häpeään ei voi kuolla. Tunne on säätilan tapaan ohimenevä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2012.

Sisältö jatkuu mainoksen alla