Resilienssi on piilevä voimasi: myönteinen asenne muutoksissa. Kun epäonnistut, voit sen avulla vääntää mielesi pärjäämisasentoon.

Miten mielemme joustaa, kun elämä kiskoo ja kiusaa? Venyykö se, mukautuuko muutosten mukana vai räpsähtääkö rikki, kiertyy kireille solmuille?

Resilienssi eli myönteinen sopeutuvuus määrittää, kaadummeko vastoinkäymisten alle ja luovutamme vai pysymmekö kehässä ja tähtäämme uuteen nousuun.

”Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”

Epäonnistuin, olen huono. Kaikki on pilalla, on turha yrittää mitään. Vai: olipa harmi, mutta ehkä ensi kerralla onnistaa.

Nämä kaksi erilaista suhtautumistapaa vastoinkäymiseen selittää resilienssi, mielen muutosketteryys ja selviytymiskyky.

Positiiviset ihmiset  luottavat elämään.

Resilientti ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Hän ei väistele vääjäämätöntä eikä taistele tapahtunutta vastaan. Hän ei etsi selitystä eikä kysy ”miksi minä”, vaan suuntaa katseensa tulevaan. Hyväksyvä asenne auttaa mukautumaan muutoksiin, pehmentää pettymyksiä ja lyhentää lamaantumisaikaa.

”Resilienssi on aktiivista tekemistä, ei vain sopeutumista”, selittää psykoterapeutti Soili Poijula.

Poijulan mukaan resilienssi on voima, jota voidaan hyödyntää yksilötasolta maanpuolustukseen asti.

Sinnikkyys on synnynnäistä

Resilientit ihmiset saavat kiittää paljosta perimäänsä, sillä sinnikkyys, rohkeus ja älykkyys ovat synnynnäisiä.

Toisaalta murehtivat ja jossittelijat eivät voi syyttää geenejään kaikesta. Omaa resilienssiään voi nimittäin kasvattaa. Mieltä voi opettaa joustavammaksi ja sitkeyteen siedättyä.

”Ongelmanratkaisukykyään voi parantaa, vaikka perusominaisuuksiaan ei voisikaan muuttaa. Voimme muuttaa mallia, jonka olemme vastoinkäymisten kohtaamisesta oppineet”, Poijula kertoo.

Vaikka elämä ei anna turvatakuuta, positiiviset ihmiset luottavat elämään, asioiden ratkeamiseen ja omaan selviytymiseen.

Resilenssi on kuin henkinen palautusjuoma.

Resilienssiä tarvitaan arjen pulmissa: palavereissa joissa asioita ei saada sovittua, väittelyissä teini-ikäisen kanssa, tilipussin tyhjennettyä. Erityisen merkittävään asemaan resilienssi nousee, kun koko elämä mullistuu: avioero, työpaikan menetys, sairastuminen.

”Vastoinkäymisiltä välttyminen ei kehitä sitkeyttä. Vain altistumalla vaikeuksille opimme selviytymään ja kasvatamme luottamusta elämään”, muistuttaa Poijula.

Ajatuksilla ja uskomuksilla on valtava voima.

”Olemme tuudittautuneet sellaiseen turvallisuudentunteeseen, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa. Muualla elämän epävarmuus on totta.”

Kärsimys ei jalosta

Kärsimys ei jalosta paremmaksi ihmiseksi, mutta traumaattinen tapahtuma on lannoitetta henkiselle kasvulle. Resilientti mieli tekee surun rinnalle tilaa myönteisille tunteille kuten toivolle ja ilonpilkahduksille.

Resilientiltä ihmiseltä puuttuu jossittelu ja katkeruus. Menetys ei muserra, sillä hän ymmärtää pian, ettei tapahtunutta voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Resilienssi on henkinen palautusjuoma, joka auttaa toipumaan rasituksesta.

”Tutkimuksissa on todettu resilienttien ihmisten kipukynnyksen olevan korkeampi kuin muilla. Myönteisen ajattelun on jopa huomattu vauhdittavan paranemista”, Poijula sanoo.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, että mikään ei tunnu miltään.

Aktiivinen elämäntapa, liikunnan tuoma hyvä olo ja kunto, yhteys luontoon ja läheiset ihmissuhteet ovat peruskiviä myönteiselle asenteelle.

Yksilökeskeinen kulttuuri ajaa meidät ajatukseen, että apua ei pidä pyytää. Myönteisesti ajatteleva ihminen ymmärtää asioiden mittasuhteet ja myöntää, että yksin ei ole pakko pärjätä.

”Kun huomaat, että pärjäät, itseluottamuksesi vahvistuu”, Poijula kannustaa.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, että mikään ei tunnu miltään. Tärkeintä on oivallus: tänään asiat ovat huonosti, mutta huomenna jo vähän paremmin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehde numerossa 20/2016.