Kotitekoinen vartalokuorinta syntyy helposti suolasta ja öljystä. Kasvojen herkälle iholle kotiseokset voivat olla liian kuluttavia.
Kotitekoinen vartalokuorinta syntyy helposti suolasta ja öljystä. Kasvojen herkälle iholle kotiseokset voivat olla liian kuluttavia.

Iso osa meriin päätyvästä mikromuovista on peräisin kosmetiikasta. Luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi Katja Kokko kertoo, miten ihon voi kuoria ekologisesti.

Monen kuorinta-aineen pikkuruiset rakeet ovat muovia. Ne päätyvät purnukasta ensin lavuaariin, sitten jätevesiin ja lopulta kalojen ja merilintujen ruuaksi. Miten ihon voi kuoria ympäristöystävällisemmin?

”Helpoin tapa on valita sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikassa mikromuoveja ei käytetä”, sanoo luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi Katja Kokko.

Sertifioidun luonnonkosmetiikkatuotteen tunnistaa siitä, että purkin kyljessä lukee esimerkiksi Ecocert, BDIH, NaTrue, Cosmos tai ICEA.

”Muussa tapauksessa on tulkittava tuotteen INCI-listaa. Siihen tavallisen pulliaisen tieto harvoin riittää”, Kokko sanoo.

Jos INCI-lista eli tuotteen ainesosaluettelo on itselle hepreaa, suomalainen CosmEthics-sovellus auttaa. Se skannaa tuotteen viivakoodin ja kertoo, mitä kemikaaleja tuote sisältää. Sovellukseen voi myös listata, mitä ainesosia haluaa välttää.

Mitä muovin tilalle?

Luonnonkosmetiikkakuorintoja on kahdenlaisia:

  • Mekaanisissa luonnonkosmetiikkakuorinnoissa on kuorivia rakeita. Ne tehdään usein jauhetuista kasvin osista – esimerkiksi aprikoosin kivestä, kookoksesta tai jojoba-rakeista.

    Mekaaniset kuorinnat sopivat parhaiten normaalille tai sekaiholle. ”Mekaanista kuorintaa ei voi käyttää herkälle, ohuelle tai tulehtuneelle iholle. Jos on esimerkiksi tulehtunut akne tai kivuliaita näppyjä, mekaaninen kuorinta voi ärsyttää”, Kokko sanoo.

  • Entsyymi- ja hedelmähappokuorinnat kuorivat ihoa kemiallisesti. Entsyymikuorinnoissa käytetään esimerkiksi papaija- ja ananasuutetta,  hedelmähappokuorinnoissa taas hedelmähappoja, kuten maito- tai glykolihappoa.


Tekisinkö kotikuorinnan?

Kuorintoja voi tehdä myös itse, esimerkiksi suolasta ja öljystä, mutta kasvojen iholle Kokko ei kotikosmetiikkaa suosittele.

”Kasvojen ihoa pitää kuoria erittäin hellävaraisesti. Sokerit ja suolat rasittavat ihoa mekaanisesti”, Kokko sanoo.

”Kasvojen ihoa pitää kuoria erittäin hellävaraisesti.”

Vartalolle kotitekoiset kuorinnat käyvät hyvin. Öljy kosteuttaa ihoa, eikä kuorinnan jälkeen tarvitse laittaa erikseen kosteusvoidetta.

Vartalokuorintaan voi sekoittaa esimerkiksi näitä aineksia:

  • suolaa tai sokeria
  • kylmäpuristettua kasviöljyä, kuten oliivi-, manteli- tai kookosöljyä 
  • hunajaa, kuivattua savea tai vaikka vaniljatangon sisuksen.

Hedelmähapot piristävät soluja

Katja Kokko suosii itse hedelmähappokuorintoja, koska ne paitsi kuorivat ihoa myös vilkastuttavat solujen uusiutumista, kosteuttavat ja tasapainottavat ihon ph:ta.

Hedelmähappokuorinnan jälkeen iho saattaa hieman punoittaa. Jos reaktio ei kestä kauaa, siitä ei kannata huolestua. Kuorinnan jälkeen iho kannattaa käsitellä rauhoittavalla naamiolla.

”Aina kun käyttää kemiallisia happokuorintoja, iho saattaa helahtaa punaiseksi ja pistellä. Sen täytyy kuitenkin mennä ohi”, Katja Kokko sanoo.

Jos iho reagoi voimakkaasti, kuorinta saattaa olla liian vahva. Kuorinnan happopitoisuuden olisi hyvä olla alle 5–6 prosenttia.

”Jos pitoisuus on liian korkea, kuorinta voi vaikuttaa itseään vastaan. Iho voi saada ärsytysreaktion tai alkaa kuivua.”

”Jos iho on hyvässä kunnossa, miksi sitä pitäisi kuoria?”

Paussi on joskus hyvästä

Kuorinnasta on hyvä pitää taukoa kokonaan, jos kärsii perioraalidermatiitista eli suunympärysihottumasta, rosaceasta tai aknesta.

”Silloin ihon pitää antaa rauhoittua”, Kokko sanoo.

Tervettäkään ihoa ei kannata kuoria useita kertoja viikossa. Pari kertaa kuussa riittää hyvin.

”Jos iho on hyvässä kunnossa, miksi sitä pitäisi kuoria?” Kokko sanoo.

”Välillä kuorimisesta voi pitää pitkiäkin taukoja. Ihon luonnollinen uusiutumisprosessi kestää 28 päivää. Sitä ei kannata jatkuvasti häiritä.”