Parisuhdeterapeutti kertoo, mitä lauseita parisuhteessa kannattaa välttää. 

On tuskin olemassa lausetta, joka sytyttää sodan jokaisen pariskunnan välille. Parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta listasi kuitenkin pyynnöstä lauseet, joita useimmissa parisuhteissa kannattaa välttää.

1. Rauhoitu jo / Älä stressaa / Mitä sinä nyt tästä suutut

Nämä ovat lauseita, joilla pyritään ärsyttämään toista, vaikka sitä ei ehkä niin ajattelisi. Tunteet ovat jokaisen omia eikä toinen voi niitä säädellä. Kun kyseenalaistat toisen tunteen, käyttäydyt epäkunnioittavasti. Jos sama tunteiden mitätöinti toistuu usein, tulee toiselle lopulta tunne, että hän ei saa olla suhteessa oma itsensä eikä tule ymmärretyksi.

Jos puoliso hermostuu etkä ymmärrä miksi, kysy mieluummin, mistä hän tuli vihaiseksi. Sano, ettet ymmärrä. Kysy, haluaako hän puhua - ja kuuntele oikeasti.

2. Olet tyhmä

On tärkeää osata erottaa oleminen käyttäytymisestä. Toiselle voi sanoa, että hän käyttäytyy tyhmästi, mutta jos sanot, että hän on tyhmä, kajoat hänen persoonaansa. Kaikenlainen ivailu ja vihjailu on väärin. Etenkin lapsiperheessä vanhempien on panostettava siihen, ettei toista sanota tyhmäksi, vaan puhutaan käytöksestä. Lapsi oppii puhetyylin vanhemmiltaan, ja henkisen väkivallan kierre jatkuu.

3. Kaikki on hyvin (kun ei oikeasti ole)

Parisuhteessa molempien pitäisi uskaltaa sanoa ääneen, jos jokin vaivaa mieltä. Kun jätät tärkeän asian sanomatta, et ole avoin etkä rehellinen. Kiukku jää todennäköisesti kaihertamaan mieltäsi, ja se vaikuttaa myöhempään käytökseesi. Lopulta patoutunut harmitus purkautuu, ja huomaat tiuskivasi vanhojen asioiden takia.

Riippuu pariskunnan vuorovaikutustaidoista, osaavatko he ottaa rehellisesti puheeksi nekin asiat, joita toisen ei ole kiva kuulla. Taitoa voi onneksi harjoitella.

3. Olet ihan kuin äitisi

Jos puolison perhetausta on onnellinen, lauseessa ei ole vikaa. Jos hänen perhesuhteissaan on ongelmia, vanhempaan vertailu sivaltaa syvältä ja syö itsetuntoa. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että ei ikinä vertaile puolisoaan – eikä itseään – muihin.

4. Annan mies tuo sille aina kukkia.

Kaverin mies tekee sitä ja tätä, mutta kun sinä et koskaan… Unohda tällaiset lauseet. Kun vertaat puolisoasi vähätellen toiseen, loukkaat ja mitätöit häntä. Ilkeäksi tarkoitettu vertailu on henkistä väkivaltaa. Jos toivoisit, että puolisosi huomioisi sinua enemmän, kerro se kauniisti: ”Kukkien saaminen sinulta ilahduttaisi minua valtavasti.” Omista tarpeista kertominen voi tuntua vaikealta, mutta sitä kannattaa opetella.

5. Kannattaisikohan sinun jättää viini juomatta ja lähteä lenkille?

Ulkonäköä ei kannata kommentoida, ellei toinen sitä pyydä. Siinäkin tapauksessa on syytä tietää, kestääkö puoliso rehellisen arvion. Kaikki vertailu, nimittely ja puuttuminen toisen ulkonäköön kertoo kuulijalle, että hän ei kelpaa sellaisena kuin on. Se tuntuu pahalta, koska parisuhteessa jokainen haluaa kelvata omana itsenään.

Jos olet aidosti huolissasi esimerkiksi puolisosi hyvinvoinnista tai kunnosta, kerro asia juuri niin: ”Olen huolissani, kun liikut niin vähän.” Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä asialle kannattaisi tehdä.

6. Anna olla, minä teen sen, kun et osaa.

Osa ihmisistä oppii vähättelevän puhetyylin jo lapsena, jos omat vanhemmat kohtelivat häntä vähätellen. Kun vähättelet toisen taitoja, et kunnioita häntä. Silloin parisuhteeseen tulee väistämättä asetelma, jossa toinen on lapsi ja toinen aikuinen. Lähesty puolisoa mieluummin kannustuksen kautta ja opeta, jos toinen ei osaa.

7. Mieheni oli eilen ihan kamala.

Etenkin naisilla voi olla tapana puhua parisuhteestaan ystäväporukassa. Arkeen liittyvä ärsytyksen purkaminen voikin olla paikallaan: ”Aina se jättää sukat hujan hajan.” Jos kuitenkin huomaat arvostelevasi kumppaniasi ystävillesi, lopeta. Jos parisuhteessa on jotain vialla, siitä pitäisi puhua ensiksi suhteen toiselle osapuolelle, ei ulkopuolisille.

Parisuhteen kriisitilanteissa asia on toisin. Silloin kannattaa sopia yhdessä rajat, joilla kunnioitetaan toinen toista – voimakkaista tunteista huolimatta. Sopikaa, kenelle ystävillenne saatte puhua ja mistä.  

8. Äh, taasko menet ulos Juhan kanssa?

Kaikki eivät tule toimeen keskenään. Et ehkä pidä kaikista puolisosi ystävistä, ja se on ok. Toisen valintoja on kuitenkin kunnioitettava. Jätä lause sanomatta – eihän sinun tarvitse mennä mukaan. Mieti myös, mikä kyseisessä kaverissa ärsyttää sinua. Oletko ehkä mustasukkainen puolisosi häneen käyttämästä ajasta? Juttele tuntemuksistasi kumppanisi kanssa.

 

 

JJ

8 lausetta, joita parisuhteessa ei kannata koskaan sanoa

Jos se olisi niin helppoa kuin että listasta luetaan valmiit repliikit, niin parisuhteidenhan pitäisi toimia erinomaisesti, silloin yksi vain esittää yhtä, toinen toista ja molemmat esittäisi että kaikki on hyvin. Mutta kun se ei ole, toimivan rakkauden ja parisuhteen eteen täytyy paneutua asiaan kunnolla. Välineet siihen löysin kirjasta "Rakkaus: Läheisyyttä ja särkyneitä sydämiä?", se on uusi ja täysin eri tasolla oleva kirja, joka auttoi minua ymmärtämään mistä kenkä todella puristaa...
Lue kommentti

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.