"Oletpa taitava!" Tai: "Oletpa kömpelö!" Moni muistaa aikuisenakin, mitä heistä on sanottu lapsena.
"Oletpa taitava!" Tai: "Oletpa kömpelö!" Moni muistaa aikuisenakin, mitä heistä on sanottu lapsena.

Oletpa vaikea. Kylläpä olet ujo. Aikuiset luonnehtivat lapsia mielellään, ja liian moni lapsi uskoo, mitä hänelle sanotaan. 

Jos sinusta tulisi lääkäri, unohtaisit hohtimet mahaan.

Sukulaistätini yritti olla hauska. Nauroinkin hiukan.

Sitten ajattelin: Selvä, ei siis lääkäriksi. Eikä sairaanhoitajaksi tai lentokapteeniksi. Olen hassu ja huolimaton, ja ihmisillä on taipumus kuolla käsiini.

Otin tokaisun niin totena, että suljin osan ura­vaihto­ehdoistani saman tien pois. Se ei ole kauhean järkevää, jos on juuri täyttänyt seitsemän.

Muistan muitakin toistuvia lauseita: Onpa ujo. Hirveen rauhallinen, puhuuko se kotona? Tyypillinen keskimmäinen lapsi.

Kuulostaako tutulta? Vai kuulitko näitä: Olet vaikea lapsi. Kylläpä olet herkkä. Selvä johtajatyyppi, aina määräilemässä.

Kun mitä tahansa väitettä toistetaan tarpeeksi, siitä tulee osa minäkuvaamme.

Jokainen meistä kuulee lapsena itsestään määritelmiä, joista osa jää mieleen loppuelämäksi. Ne voivat olla myönteisiä tai kielteisiä, joko totta tai valhetta. Kun mitä tahansa väitettä toistetaan tarpeeksi, siitä tulee osa minäkuvaamme. Minä­kuva tarkoittaa käsitystä, joka meille muotoutuu itsestämme.

"Minäkuva on kuin takki, jota muut yllemme neulovat", psykologi Arto Pietikäinen sanoo.

"Läheisemme saattavat sovitella meille esimerkiksi laiskan, vaikean tai ujon takkia. Jos suostumme pukemaan takin päällemme, alamme myös käyttäytyä sen mukaan. Lopulta neulomme takkia itsekin."

Vakavimmin otamme vanhempiemme sutkaukset. Joskus lause jää mieleen vain siksi, että tilanteeseen liittyy jotain ­noloa. Jos opettaja on ihmetellyt hitauttasi ääneen luokan edessä, luonnehdit itseäsi nopeaksi tuskin aikuisenakaan.

Tunteesi valehtelevat sinulle

Peräti kahdeksan kymmenestä ajatuksestamme sisältää jonkin kielteisen viestin. Ei ihme, että lapsuuden latistuslauseet juurtuvat aivoihimme tiukemmin kuin kehut.

"Ajatukset ovat automaattisia. Emme voi korvata kielteisiä ajatuksia myönteisillä, mutta voimme vähentää niiden vaikutusvaltaa", Arto Pietikäinen sanoo.

Myös muiden arviot meistä ovat vain ajatuksia. Ne eivät ole faktaa. Ongelma on siinä, että kun kuulee tietyn ajatuksen tarpeeksi usein, se muuttuu päässä faktaksi. Pöhköimmästäkin lauseesta tulee vaivihkaa totuus, joka ­alkaa ohjata käyttäytymistä.

Tunteiden kuuntelu on yliarvostettua.

Ennen esitelmää saatat muistaa, miten kaverisi kummasteli pienenä punastumistasi ja sanoi, että näytät tomaatilta. Tokaisu alkaa kummitella mielessäsi, vahvistua ja kertautua. Lopulta näytät tomaatilta.

Jos pidät esitelmäsi punastelus­ta huolimatta, olet vah­voilla. Et anna tunteen määrätä, vaan teet sen, mitä pidät tärkeänä. Tunteiden kuuntelu onkin Pietikäisen mielestä yli­arvostettua.

"Tunne voi väittää, ettet uskalla. Jos uskot sitä, jätät paljon tekemättä. Jos mielesi väittää, että et pysty, tee silti."

Jos jätät menemättä treffeille, koska olet lapsena kuullut olevasi arka, muista, että olen arka on vain ajatus,  mielesi kehittämä tarina, pötkö kirjaimia. Pötkö kirjaimia ei voi estää sinua menemästä treffeille.

Tunteissa vellomisen sijasta pohdi arvojasi. Jos muiden seura on sinulle tärkeä arvo, ­menet treffeille, vaikka pelkäisit. 

"Tunteet vaihtuvat, arvot pysyvät. Tee siis tekoja, jotka vievät kohti arvojasi, epävarmuuden tunteista piittaamatta."

Mieti arvojasi ja toimi

Entä jos muiden hokemat ovat totta? Mistä tietää, millainen oikeasti on?

Ei mistään. Jos kannat lapsuudestasi olet vaikea -leimaa, sinun ei kannata ryhtyä selvittämään, oletko oikeasti vaikea. Et löydä vastausta.

"Käyttäytyminen riippuu aina tilanteesta. Kukaan vaikeaksi luonnehdittu ei ole vaikea aina", Arto Pietikäinen sanoo.

"Ei ole olemassa pysyvää minää."

"Itsensä ­loputon analysointi on hyödytöntä. Ei ole olemassa pysyvää minää, joka pitäisi ensin löytää, jotta voisi elää 
onnellisesti."

Silti moni vatvoo itseään mieluummin kuin toimii. Kuvittelemme, että jos tunnemme itsemme täydellisesti, hallitsemme elämäämme ja vältymme virheiltä.

"Jos epäröit jotain, kokeile sitä. Katso mitä tapahtuu. Vain tekojen kautta saat selville, onko jokin sinua varten."

Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.
Nuoret elävät jatkuvan muutoksen keskellä. ”Riittämättömyyden kokemus korostuu nuoruudessa, kun luodaan minäkuvaa ja identiteettiä. Lyhyessä ajassa tapahtuu paljon, ja vaatimuksia on. Täytyy löytää oma paikka maailmassa”, professori Katariina Salmela-Aro sanoo.

Nuoria uuvuttavat vaatimukset, muihin vertailu ja epävarma tulevaisuus. ”Nykypäivänä on vaativaa olla nuori”, nuorten uupumusta tutkinut professori Katariina Salmela-Aro sanoo. Miten sinä voit auttaa omaa lastasi?

1. Usko nuorta

Nuorten uupumus? Ei sellaista ole olemassakaan, professori Katariina Salmela-Arolle sanottiin, kun hän alkoi tutkia aihetta 15 vuotta sitten.

”Nuorten uupuminen oli tabu. Siitä ei saanut puhua”, Salmela-Aro sanoo.

Elettiin Suomen Pisa-...

Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.
Joskus ”totuuden” kuuleminen itsestä voi kasvattaa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan.

Tiedät varmaan tyypin, joka aina uskaltaa sanoa ääneen ”totuuden”? Suorapuheisuus voi olla ihailtavaa, mutta sitä voi käyttää myös väärin. Asiantuntija muistuttaa, että suorasuu ei ole aina oikeassa. Mitä hänen pitäisi miettiä, jotta hän ei rikkoisi ihmissuhteitaan?

1. Mikä on todellinen motiivi?

Joka kerta ennen kuin alkaa ladella totuuksia muille, pitäisi kysyä itseltään: Miksi haluan nyt sanoa suoraan? Mikä on tavoitteeni?

”Tavoite voi olla esimerkiksi se, että toinen muuttaa käytöstään. Jos huomauttaa työkaverilleen myöhästelystä ja hän alkaakin tulla ajoissa, suoraan sanominen on kannattanut”, psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo.

Jos taas olet suora ja arvostelet puolisosi ulkonäköä, mikä on tavoitteesi? Se, että hän muuttuu hehkeäksi? Uskotko oikeasti, että vähättelysi kaunistaa? Kommenttisi ei ole rehellisyyttä vaan ilkeilyä, joten jätä se sanomatta.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen.”

2. Millaisia seurauksia sanoilla on?

Hyvääkin tarkoittava kommentti voi synnyttää pelkkää pahaa. Pahimmillaan se rikkoo itsetunnon, luottamuksen tai ihmissuhteet.

”Hyvä tarkoitus ei riitä oikeuttamaan huonoa käytöstä. Siksi kannattaa miettiä seurauksia, ennen kuin avaa suunsa. Suora kommentti on tarpeeton, jos siitä seuraa enemmän huonoa kuin hyvää.”

On myös ihmisiä, jotka loukkaavat tahallaan ja puolustautuvat sitten sanomalla: Älä nyt tuosta loukkaannu, minähän olin vain rehellinen.

”Suorapuheisuudella voi olla hyvinkin raadollisia tarkoitusperiä”, Pietikäinen sanoo.

3. Tunnistatko halun olla aina oikeassa?

”Suorapuheista ihmistä ohjaa usein ’minä olen oikeassa’ -uskomus. Uskomus joutaisi romukoppaan, sillä se sisältää oletuksen, että kaikki muut ovat aina väärässä”, Arto Pietikäinen sanoo.

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan.”

4. Ethän tuputa omia arvojasi?

Tiedät ehkä tyypin, jolla on tapana kommentoida muiden valintoja toteamalla, että ”minä en tekisi ikänä noin”? Millä oikeudella hän kommentoi ystäviensä ja sukulaistensa tapaa elää?

”Jos ihmisellä on jatkuva tarve puuttua läheistensä elämään, hän ottaa suuria riskejä ihmissuhteissaan”, Pietikäinen sanoo.

”Omia arvojaan ei voi tyrkyttää. Se, mikä sopii omaan arvomaailmaan, ei välttämättä sovi toiselle, ja se on vain hyväksyttävä.”

5.  Voitko jättää sanomatta?

Hyvän ihmissuhteen perusta on rehellisyys. Se ei tarkoita, että jokainen ajatus on sanottava ääneen.

”On pelkästään hyvä, ettemme tiedä kaikkia toistemme ajatuksia. Yksikään ihmissuhde ei kestäisi sitä, että ihan kaikki sanotaan ääneen”, Arto Pietikäinen muistuttaa.

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 17/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä.

Sovinistinen vihapuhe eiliseen

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Äärioikeiston mukana tullut, tarkoituksellinen, väkivaltainen loukkaaminen, ivaaminen ja esim. ulkonäköön, käytökseen ja suunnilleen kaikkeen puuttuva nälvintä, on rankkaa vihapuhetta, jota kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan. Ikävä kyllä, ihan fiksuina itseään pitävien, hyvissä asemissa olevien ihmisten suista, kuulee edellä mainittua vihanälvintää nykyisin. Jopa eräissä medioissa, tyrkytetään kyseisen, aggressiivisen vihapuheen muotoa, ikään kuin normaaliin keskusteluun kuuluvana, mitä...
Lue kommentti
ajatellut enempi

Onko läheisesi ihanan suorapuheinen vai sittenkin ilkeä? ”Kaikkea ei kannata sanoa ääneen”, muistuttaa psykologi

Kyllä kannattaa miettiä mitä vaikutusta hakee sanomiselleen ja pitääkö tosiaan sanoa ja mitä se hyödyttää näpäytellä.Vanhemmiten ajattelee ymmärtävämmin jos vaikka ajatus on ettei noin voi sanoa tai tehdä. Jokainen toimii, ajattelee, reagoi ja toteuttaa itseään pesoonansa ja kokemansa, myös tempperamenttinsa kautta. vaikea olla toisen kengissä, housuissa.
Lue kommentti