Harkitse rauhassa – teet parempia päätöksiä

On tämäkin. Lapsi on tuskin kasvanut ulos potkuhousuistaan, kun hän jo kysyy, saako hän lähteä serkkujen kanssa Ilosaarirockiin. Ei tietenkään!

Vastaus luiskahtaa suusta, ennen kuin ehdin ajatella mitään. Kun sitten alan ajatella, muistan, että lapsi on pian täysi-ikäinen ja serkut vanhempia. Miksei hän saisi mennä?

Kiusallinen tilanne. Olenko jämäkkä ja pysyn sanassani? Nielenkö ylpeyteni ja myönnän, että vastasin liian äkkiä?

"Osoittaisi aikuisuutta, jos asiaa palaisi miettimään. Me kun teemme suurimman osan päätöksistämme tiedostamatta, automaattiohjauksella", vastaa professori Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta ja Cicero-tutkijaverkostosta.

Kiire on hätätila

Automaattiohjaus loksahtaa päälle, kun on kiire.

Pikaiset päätökset ovat vanhaa perua: luolaihmisen kannatti lähteä karkuun heti eikä jäädä miettimään, rasahtiko pensaassa tuuli vai peto.

”Aivojen näkökulmasta kiire tarkoittaa hätätilaa”, Minna Huotilainen selittää.

Kaikkeen päätöksentekoon kiire ei sovi. Tiukat aikataulut synnyttävät virheitä, joita ei ennen voinut kuvitella. Niitä löytyy palkkakuiteista, tutkintotodistuksista, jopa lakitekstistä.

”2010-luvulle vielä joskus naureskellaan. Ihmiset ovat muka tehokkaita ja tekevät kymmentä asiaa yhtä aikaa. Sitten korjataan virheitä. Hirveällä kiireellä!”

Viisaus astuu mukaan päätöksiin siinä vaiheessa, kun on taas aikaa. Usein hetki tulee illalla töiden jälkeen. Silloin pohtii: nämä asiat tiesin, mutta otinko niitä huomioon päätöstä tehdessäni? Voi jopa ottaa kynän ja alkaa listata vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

”Tehdäänköhän tätä nykyisin missään? Pelkään, ettemme tulevaisuudessa muista näistä ajoista paljonkaan. Nopeista päätöksistä jää aivoihin vähemmän muistijälkiä.”

Liian paljon valintoja

Toinen yleistynyt ongelma: vaihtoehtoja on liikaa. Se näkyy tutkittaessa asiakastyytyväisyyttä. Jos kaupassa on 15 tuotetta ja asiakas valitsee niistä yhden, loput 14 jäävät kalvamaan mieltä. Kun hän valitsee saman tuotteen vain kahdesta vaihtoehdosta, hän on tyytyväisempi valintaansa.

Ei ihme, jos esimerkiksi uravalinta ahdistaa nuoria. Kun ammatteja on tuhottomasti, loppuelämäksi voi jäädä epäilys, että tuli valittua väärin. Onneksi mieltään voi muuttaa ja opiskella lisää.

”Jos tähtää ehdottomasti ainoaan, oikeaan lopputulokseen, päättäminen voi käydä mahdottomaksi”, Minna Huotilainen huomauttaa.

Kiva tyyppi ei oikeasti päätä mitään.

Myös ryhmäpaine ohjaa. Etenkin kiireessä ihminen alkaa helposti arvailla, millaista ratkaisua muut häneltä odottavat.

”Päätöksenteosta tulee näytös. Onnistun vain, kun vastaan niin kuin kysyjä olettaakin.”

Niin tekee lapsi, kun aikuinen kysyy hänen mielipidettään. Niin tekevät aikuiset, jotka haluavat olla kivoja tyyppejä. Oikeasti he eivät päätä mitään, ainoastaan myötäilevät muita.

Kävelijä päättää pidemmälle

Meillä on lopulta kovin vähän perusteita väittää, että ratkaisemme ongelmat järjellä. Me väitämme niin sekä muille että itsellemme, koska haluamme olla järkeviä.

Olipa päätös ollut miten hätäinen hyvänsä, mieli löytää jälkeen päin faktat sen tueksi.

Todellisuudessa jo pelkkä biologia vaikuttaa päätöksentekoon. Nälkä, jano, väsymys tai vessahätä ajavat aivot kiiremoodiin.

Rauhoittava musiikki sopii suurten päätösten harkintaan

Myös musiikilla on suora yhteys aivoihin. Nopeat biisit hoputtavat päättämään nopeasti. Isot valinnat vaativat rauhallisempaa musiikkia.

Jopa asennolla on merkitystä.

”Kun seisomme, keho kertoo mielelle, että olemme aktiivisia toimijoita. Silloin on helpompi päättää. Mukava istuma-asento tarkoittaa, että nyt ei tapahdu yhtään mitään.”

Käveleminen antaa mielelle viestin, että olemme menossa kohti uutta. Jos siis teet pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvaa päätöstä, lähde kävelylle.