Jos koko ajan väsyttää ja potuttaa, ratkaisu saattaa löytyä pään sijasta vatsasta. Psykologi ja ruokakirjailija Outi Rinne kertoo, miten pidät aivot tyytyväisinä syömällä oikein.

Aamulla nukuttaa ja ärsyttää. Uni jäi katkonaiseksi. Mikään ei huvita, mutta töihin on pakko lähteä.

Päivällä ahdistaa. Työt eivät vähene, vaikka puurtaisi tauotta. Mukillinen kahvia ja suklaapala virkistävät, mutta vain seuraavaan kahvimukilliseen ja suklaapalaan asti.

Illalla on vetämätön olo. Unta on silti turha odottaa ennen aamuyötä.

Yöllä valvoessa on aikaa pyöritellä ajatuksia. Onko keski-ikäisen naisen elämä tosiaan tätä, että aina on väsynyt ja koko ajan ketuttaa? Vai olenko palamassa loppuun?

"Ei sen niin tarvitse olla. Kun mieli voi huonosti, apu voi tulla vatsan kautta", sanoo psykologi, ruokakirjailija ja -bloggaaja Outi Rinne.

Kovin monimutkaisia elämänmuutoksia ei tarvita, mutta vähän on syytä pysähtyä ja miettiä ennen kuin haukkaa.

Aivoilla on hätä

Mielialaan vaikuttaa esimerkiksi verensokeri. Jotkut ovat luonnostaan herkkiä sen vaihtelulle, vaikka kyse ei olisi diabeteksesta. Heidät tunnistaa siitä, että he ovat äreitä aamulla herätessään tai vähän ennen lounasaikaa. Siis silloin, kun edellisestä ateriasta on aikaa ja verensokeri on alhaalla.

"Nälkä tekee hermostuneeksi, koska elimistö on hälytystilassa: tärkeimmältä elimeltämme eli aivoilta puuttuu ravintoa", Outi Rinne selittää.

"Ihmisruumis koettaa taata viimeiseen asti, että aivot saavat tarvitsemansa määrän glukoosia eli rypälesokeria."

Pulla kelpaa aivoille oikein hyvin.

Aivot eivät ole turhan ronkeleita siitä, missä muodossa ne glukoosinsa saavat. Suklaa tai pulla kelpaavat niille oikein hyvin.

Sokeri, valkoinen vehnä ja muut nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeasti ylös ja saavat aikaan pienen euforian: taas riittää energiaa vaikka millaisiin urotekoihin!

"Elimistö pyrkii kuitenkin aina tasapainoon", Rinne sanoo.

"Se käynnistää heti insuliinintuotannon, jotta verensokeri laskisi, ja usein se tipahtaa samaa vauhtia liian alas. Taas ollaan väsyneitä ja ärtyisiä, ja aivot saattavat tulkita olotilan näläksi."

Mielialaa kieputtava ja vyötäröä paisuttava kierre on valmis.

Rakastu ruokarutiineihin

Kierteestä vapautuminen ei ole ydinfysiikkaa. Keinot ovat jopa pitkästyttävän itsestäänselviä, ja ensimmäinen niistä on rutiini. Voi, miten elimistömme rakastaisikaan sitä, että heräisimme, söisimme ja menisimme nukkumaan suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä!

"Rutiinit auttavat ennakoimaan tilanteita. Kun ruokaa tulee säännöllisesti, aivot eivät missään vaiheessa päivää joudu paniikkiin. Juuri paniikki saa ahmimaan täyttäviä ja energiapitoisia ruokia", Rinne sanoo.

Siis tylsyyden ylistys: aamupala, lounas, päivällinen, iltapala, tarpeen tullen hedelmiä tai pähkinöitä välipalaksi. Tämän opimme jo alakoulussa, mutta yhä vain siinä on opettelemista.

Pidä tauko ilman kahvia

Toinen keino ovat tauot. Vaikka söisimme mitä, meidät on ohjelmoitu niin, että vireystilamme vaihtelee päivän aikana ja notkahtaa puolentoista tunnin välein. Tulee väsähdyksen hetki, josta olisi niin helppoa tehdä pikanousu kahvilla tai makealla.

"Kahvin ja suklaan sijaan venyttele, jaloittele tai käy hengittämässä ulkoilmaa. Se vie vain pari minuuttia ja saa vireystilan nousemaan automaattisesti."

Vesi on maailman helpoin hyvän mielen ravinto.

Tai juo vettä. Jos tuntuu, että sinulla on aikaa ja voimia korjata korkeintaan yksi asia päivittäisessä ruokavaliossasi ja -rytmissäsi, Outi Rinne suosittelee korjaamaan tämän: pidä huolta siitä, että juot pari litraa vettä joka päivä. Jo se voi tasata mielialan ja jaksamisen heittelehtimistä.

"Se, minkä aivot tulkitsevat näläksi ja väsymykseksi, saattaa olla nestehukkaa", Outi Rinne sanoo.

"Kun käsi hamuaa pikavirkistystä suklaapatukasta, tartu kokeeksi vesipulloon. Se on maailman helpoin hyvän mielen ravinto."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2015.

Outi Rinne: Ehdottomuus kielletty!

"Kaikille tulee päiviä, jolloin syö mitä ja milloin sattuu. Älä soimaa itseäsi vaan aloita seuraavana päivänä puhtaalta pöydältä.

Kaikki ruokaan liittyvä syyllisyys, ehdottomuus ja pakonomaisuus on haitallista. Se tekee syömisestä stressaavaa, ja stressi haittaa ravintoaineiden imeytymistä. Silloin ei saa terveellisestäkään ateriasta kaikkea hyötyä irti."

 

Raivausbuumi voi aiheuttaa perheriitoja, tietää psykologi Anna Collander. Yltäkylläisyyteen tottuneen sukupolven on vaikea ymmärtää jugurttipurkkien hamstraajia, joiden mieliin on iskostunut pula-aika.

”Mies ei luopuisi juuri mistään. Hänellä on vanhoja tai isoksi jääneitä vaatteita ja kuluneita kenkiä, tyhjiä pahvilaatikoita ja muovipusseja, suttupaperilappuja... Sellaista ihan turhaa roskaa. Äitinsä kodissa ovat vielä hänen vanhat lelunsa, joten kauhulla odotan sitä päivää, kun anoppi potkaisee tyhjää”, kertoo yksi KK:n karsimiskyselyn vastaajista.

Saman huolen on kohdannut moni vanhempiensa kodin raivannut tai suvun kesämökin tyhjentänyt.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander uskoo, että raivauserimielisyyksiä syntyy eniten siksi, että eri sukupolvilla on usein hyvin erilainen suhde materiaan. Pula-aikana eläneiden on vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi. Nuoremmat sukupolvet taas ovat kasvaneet kulttuuriin, jossa oikeanlaisten tavaroiden hankkiminen nähdään itsensä toteuttamisena.

”Äitini ei luovu vanhoista ja kellastuneista muovikipoista ja -kupeista, joita keittiön laatikot pursuavat.”

”Sitruunapuristimenkin ulkonäön ja tuntuman pitää peilata omaa sisäistä sielunmaisemaa. Se on hyvin erilainen lähtökohta kuin pula-aika, jolloin oli hienoa, jos oli jotain”, Collander sanoo.

Siksi yltäkylläisyyteen tottuneen voi olla vaikea ymmärtää jugurttipurkkien hamstraajaa.

”Äitini ei luovu vanhoista ja kellastuneista muovikipoista ja -kupeista, joita keittiön laatikot pursuavat. Toistaiseksi muovikulhot ovat vielä paikallaan. Yritän välillä järjestellä niitä, mutta eivät ne kauaa pysy siistissä järjestyksessä. Välillä myös vaivihkaa heitän kippoja pois, riittävän harvoin, jotta äiti ei huomaa”, yksi KK:n kyselyn vastaajista kertoo.

Kaipuun muistaa koko elämän

Anna Collander uskoo, että materia saa ihmiset kinaamaan, koska siihen liittyy paljon tunnearvoa. Karsimista tai säästämistä tehdään harvoin pelkästään järjellä.

”Missä tunne, siellä ristiriita. Koska ihmiset tuntevat eri tavalla ja heillä on erilaiset elämäntilanteet, säästämiseen ja karsimiseenkin suhtaudutaan eri tavalla”, Collander sanoo.

”Jos on kokenut paljon pulaa, voi olla vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi.”

Joskus tavaralla on enemmän tunnearvoa kuin karsimishetkellä tajuaa. Tavara on kuin portti muistoihin, ja kun jotakin tärkeää heittää pois, tuntuu kuin ovi muistoihin katoaisi.

Tunteen vallassa voi olla vaikea ymmärtää muita.

”Jos on kokenut paljon pulaa, voi olla vaikea luottaa siihen, että nyt on tarpeeksi. Nuoremmalla sukupolvella taas voi mennä kuluttaminen ja onnellisuuden tavoittelu sekaisin”, Collander sanoo.

”Nuorempien sukupolvien voi olla vaikea ymmärtää, miltä pula-ajan eläneistä on tuntunut. Sellainen puute ja kaipuu voi vaikuttaa koko elämän, vaikka järjellä tajuaisi, että enää ei ole hätää.”

Collander uskoo, että pula-aikana kasvaneiden sukupolvien säästeliäisyys saattaa joskus olla yritys pitää huolta nuoremmista.

”Ettei heillä olisi pulaa. Nuori minimalistinen sukupolvi ei välttämättä tällaisesta huolenpidosta osaa ilahtua.”

Ennakointi voi auttaa

Hamstrauksen toinen ääripää on uusin järjestelytrendi kuolinsiivous, jonka ajatuksena on säästää jälkipolvia ja raivata kodin tavarakaaos jo ennen omaa kuolemaa.

Joillekin kuolinsiivous on tärkeä riitti, jolla työstetään mennyttä elämää.

”Sitä kautta voi hyvästellä menneitä, nähdä oman elämän erityislaatuisuuden ja valmistautua siihen, ettei ole täällä ikuisesti”, Anna Collander sanoo.

Moni trendistä innostunut on joutunut joskus itse raivaamaan sukulaisensa omaisuutta. Urakan jälkeen on ehkä syntynyt ajatus: itse en halua olla kellekään vaivaksi.

”Se on sääli. Eikö ihminen saa olla joskus olla vaivaksi?” Collander kysyy.

”Jo sillä, että näyttää ymmärtävänsä, miksi toinen haluaa niin kuin haluaa, voi saada paljon anteeksi.”

Hän uskoo, että raivausristiriidat on helpoin välttää, kun yrittää ymmärtää muiden tapoja suhtautua tavaraan, sitä, miltä toisesta tuntuu ja miksi.

”Jo sillä, että näyttää ymmärtävänsä, miksi toinen haluaa niin kuin haluaa, voi saada paljon anteeksi”, Collander sanoo.

Hän kehottaa tarkastelemaan myös omia motiivejaan. Miksi haluan karsia tai säästää?

Jos raivaus pelottaa, siitä kannattaa puhua jo ennen kuin se on ajankohtaista.

”Kun kesämökkiä aletaan myydä tai perunkirjoitusta tehdä, tunteet ovat hirveän pinnassa.”

Joskus helpointa on säästää kaikkia kinalta.

”Iäkkäiden vanhempien on vaikea luopua mistään, vaikka tunnustavat, että kaikki paikat ovat täynnä ja enimmäkseen täysin turhaa ja käyttökelvotonta rojua. Odotan, että aika kuluu. Raivaan vanhempien nurkat sitten, kun heistä on aika jättänyt. On turha aiheuttaa riitaa ja mielipahaa. Jos rojua on kerätty nurkkiin jo vuosikymmenet, kai se vielä muutaman vuoden saa odottaa”, yksi KK:n kyselyn vastaajista kirjoittaa.

paha tytär

Hei karsija, tuliko riitaa hamstraajasukupolven kanssa? Yritä ymmärtää heitä!

Olin muuttamassa lähes 90-vuotiasta äitiäni pienempään asuntoon lähelle palveluita. Se oli juuri niin hirveää kuin voi arvatakin! Ihminen on ikänsä kerännyt tavaraa ympärilleen, mitään ei ole heitetty pois, vaan kaikki on säästetty periaatteella "sitä voi vielä joskus tarvita". Mitään ei olisi saanut nytkään hävittää, ei vanhoja tyynyjä, ei 70-luvun pöytäliinoja tai seinävaatteita... Salaa kannettiin tavaraa roskiin jätesäkkikaupalla ja auta armias, kun äiti huomasi, että joku riepu on muutossa...
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.