Joskus kannattaa sulkea ovi muulta maailmalta ja keskittyä siihen, mikä on lähinnä.

Oletko huomannut, että olet nykyään harvoin ihan oikeasti yksin? Vaikka perhe ja ystävät eivät ole fyysisesti paikalla, he ovat aina vain tekstiviestin tai puhelun päässä. Kielteinen yksinäisyys on raskasta, mutta hyvä yksinäisyys tarpeellista. Tässä kuusi syytä, joiden takia kannattaa sulkea kännykkä ja ovi.

1. Sinusta tulee luova ja tuottelias

Kun olet yksin, kaikki riippuu itsestäsi. Vapaudut ja todennäköisesti kokeilet uusia työskentelytapoja, joita et olisi ryhmässä kokeillut.

2. Työskentelet tehokkaammin

Kun teet töitä yksin, et voi sysätä niitä muiden harteille: jos sinä et tee töitä, niitä ei tee kukaan, etkä voi syyttää siitä ketään muuta. Yksin voit keskittyä paremmin ja saada työn nopeammin valmiiksi.

3. Tutustut uusiin ihmisiin

Kun liikut ystäviesi kanssa, keskityt todennäköisesti vain heihin etkä kiinnitä huomiota ympärilläsi oleviin uusiin ihmisiin. Yksin olet avoimempi uusille tuttavuuksille ja saatat huomata aloittavasi keskustelun tuntemattoman kanssa. Uusi tuttavuus voi muuttaa loppuelämäsi. 

4. Tyhjennät mielesi

Ihminen tarvitsee aikaa ladata akkuja. Jos päiväsi ovat jatkuvasti kiireisiä, käytä vapaa aika viisaasti. Sulje puhelin ja keskity hetkeen.

5. Saat tehdä ihan mitä haluat

Meillä kaikilla on asioita, joista nautimme, mutta joita häpeämme tunnustaa muille. Yksin niistä voi nauttia ilman muiden kritiikkiä. Kun olet yksin, saat tehdä sitä, mitä todella haluat.

6. Opit uutta itsestäsi

Saatat yllättyä huomatessasi, ettet ole koskaan oikeasti tutustunut itseesi. Kun olet yksin, voit olla täysin oma itsesi. Voit löytää itsesi tekemästä jotain, jolle et ennen olisi uhrannut edes ajatusta. Samalla voit löytää uusia intohimoja. Yksinolo ei tarkoita yksinäisyyttä; se tarkoittaa vapautta etsiä sitä, kuka todella olet.

Lähde: lifehack.org

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.