Nalkuttaminen on helppoa, mutta ei yleensä johda toivottuun tulokseen. Parisuhteesi paranee ja elämäsi helpottuu, kun omaksut tämän muistisäännön.

Sanoilla on enemmän vaikutusta ihmissuhteisiin kuin tulet ajatelleeksi. Parisuhteen parantamiseen on miljoona ohjetta, mutta tämä yksi lause on yksinkertainen ja tehokas. Kun alat lisätä sen käyttöä, huomaat pian, että riitelette paljon vähemmän kuin ennen.

Lause on tämä: Minusta olisi ihanaa, jos voisit…

Selitys tulee tässä. Nalkuttaminen on helppoa ja tyydyttävääkin. Hyötyä siitä harvoin on. Jos tunnet olevasi oikeassa, suustasi pääsee helposti sinä et ikinä tai sinun pitää. Samalla teet heti pari virhettä.

Ensimmäinen virhe: Aloitat lauseesi sinä-sanalla. Se on kuin syyttävä sormi. Saatat sanoa, että ”sinä et ikinä kuuntele minua”, vaikka oikeasti haluaisit kertoa, ettet tunne tulevasi kuulluksi. Puolisosi kuulee syytöksen: kaikki on hänen vikansa.

Toinen virhe: Käsket puolisoasi. "Sinun pitää imuroida” kuulostaa puolisostasi siltä, että tiedät asian häntä paremmin ja olet hänen yläpuolellaan. Silloin ette ole tasavertaiset keskustelijat, vaan käskijä ja tottelija.

Opettele siis muotoilemaan ajatuksesi itsesi ja tunteidesi kautta. ”Olisi ihanaa, jos voisit siivota sukkasi lattialta” kuulostaa lempeämmältä kuin "Vie nyt edes yhden kerran sukat suoraan pyykkikoriin". Ja "Minusta olisi kivaa, jos viettäisit kanssani aikaa” on musiikkia korville, kun taas "Sinä et ole ikinä kotona" kuulostaa enemmän katuporalta.

Vai kumpaa itse kuuntelisit mieluummin?

 

Lähde: lifehack.org

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.