Kysyimme, millaista tukea masentuneet itse toivovat. Yli sata masennuksesta kärsivää kertoi.

Kestä minua sellaisena kuin olen

"Muiden ei tarvitse sanoa mitään, kunhan uskaltaa ja jaksaa olla lähelläni. Paras tunne on tullut, kun olen saanut olla itkuisa tai ärtyisä tai mitä vain. Kaikessa rauhassa. Eikä ole hoputettu parantumaan."

"Toivoisin, että pystyisin kertomaan ystävilleni sairastavani masennusta leimautumatta hulluksi. Toivoisin, että he uskaltaisivat kysyä, miten voin."

"Kaikkein eniten kaipasin seuraa, joka ei vaadi. Kaipasin hellyydenosoituksia enkä vaatimuksia siitä, että minun pitäisi jaksaa olla iloinen."

"Masentuneena ei jaksa ottaa kehenkään yhteyttä, vaikka juuri sitä eniten kaipaisi. Ystäväni ovat vuosien varrella tämän ymmärtäneet. Jos minusta ei kuulu mitään, he soittavat ja kysyvät, ovatko asiat ok."

"Tärkeintä on olla saatavilla masentuneen ehdoilla. Se voi tarkoittaa yksipuolista yhteydenpitoa ja ailahtelevuutta. Mutta kun masentunut parantuu, hän osaa arvostaa sitä."

"On ymmärrettävä, että väsymys on todellista. Ja että masentuneen on vaikea sopia menojaan. Ex tempore -vierailut tai ehdotukset toimivat paremmin."

Käytännön apu on arvokkaampi kuin arvaat

"Kerran eräs ystäväni tiskasi tiskini. Se on jäänyt hienona asiana mieleen."

"Kunpa joku lähtisi kaveriksi vaikka lääkärin vastaanotolle tai auttaisi paperisodan kanssa."

"Pahimpina aikoina en ole jaksanut siivota tai laittaa ruokaa. Silloin konkreettinen apu olisi hienointa. Että ei tarvitsisi miettiä, mitä olisi ruuaksi vaan joku toisi vaikka valmiin makaronilaatikon."

"Mieheni jäi töistä kotiin ja hoiti lapset sekä huushollin eikä syyllistänyt minua. Kun meni oikein huonosti, näin, miten hieno mies minulla on."

"Kolmen lapsen yksinhuoltajana olisin kaivannut eniten apua käytännön asioihin, kun ihan kaikki tuntui ylivoimaiselta. Jospa joku olisi tullut vaikka pesemään pyykit, laittamaan ruuan tai edes potkimaan minua tekemään hommia."

"Puolisoni on laittanut ruuan ja katsonut, että minä myös syön. Samoin mies on vienyt raittiiseen ulkoilmaan aina kun vain olen jaksanut."

Ammattilainen paikallaan

"Minulle on ollut tärkeää, että psykologi ei koskaan painostanut tekemään tehtäviä, joita antoi. Joka kerta aioin tehdä tehtävän ja tunsin syyllisyyttä, kun en pystynytkään. Oli lohdullista, että olin silti aina tervetullut vastaanotolle. Kouluun meneminen jää masentuneelta helposti kokonaan, kun ei jaksa tehdä tehtäviä. Se on surullista ja huonontaa tilannetta entisestään."

"Masentuneiden vertaistukiryhmässä olen saanut kuulla ihania asioita. Vetäjä on antanut luvan sairastaa ja sanonut, että nyt ei tarvitse jaksaa niin kuin normaali ihminen jaksaa."

"Kaipaan ammattilaisilta kuuntelemista. Lääke auttaa vain tilapäisesti, mutta lääkäri määrää niitä liian helposti."

 "Jälkeeenpäin olen kiitollinen ystävälleni, joka vei minut melkein väkisin psykologin luo. Masentuneena en tajunnut itse tarvitsevani ammattiapua."

Nämä sanat ovat vääriä

"Pahin lause oli tämä: Nauti elämän positiivista asioista, niitä on ympärillä kun vain hoksaat katsoa."

"Ota itseäsi niskasta kiinni -ohje ei todellakaan auta."

"Koita piristyä ja kyllä se siitä - ne neuvot ovat uskomattoman pielessä."

"Älä väitä tietäväsi, miltä masentuneesta tuntuu. En halua enää kuulla "Minäkin olen ollut masentunut, se meni ohi, kun kävin lenkillä" -kommentteja!"

"Reipastu, minulle on sanottu. Ja pyydetty ajattelemaan positiivisesti."

"Äiti sanoi masennuksestani kuultuaan, että pitää vain jaksaa, niin sitä on ennenkin jaksettu. Se oli mitätöintiä ja syyllistämistä ja pahensi oloani."

Tämän tahtoisin kuulla

"Toivon jokaiselle masentuneelle ihmistä, joka jaksaa sanoa kerta toisensa jälkeen että masennus on ohimenevää ja sinä selviät."

"Tarvitsin tervepäistä ihmistä kertomaan, että en ole hullu vaan masentunut."

"Pienikin kiitos kannustaa yrittämään. Vaikka silloin, kun olen jaksanut keittää puolisolleni kahvit."

"Olisi tärkeää keskittyä tähän päivään ja hetkeen eikä kysellä kauheasti, mitä masentunut aikoo tehdä, kun parantuu. 'Onko jotain, mitä voisin tehdä juuri nyt, jotta sinulla olisi helpompi olla?' on aina oikea kysymys."

"En kaivannut läheisiltä neuvoja vaan kuuntelua ja hiljaista hyväksyntää."

"Nyt mennään, ystäväni sanoi ja vei minua sinnikkäästi ulos maailmaan: uimaan, kahvilaan, rannalle. Vaikka olin vastahakoinen, se teki aina hyvää."

Oletko samaa mieltä keinoista auttaa masentunutta? Kerro alla kommenttikentässä, kiitos!

Lue myös:

8 tärkeintä neuvoa: Auta masentunutta oikein

4 väärää myyttiä masennuksesta: Näistä on aika luopua

Masennutko keväällä? Lue, mistä kevätmasennus johtuu

"Vahvakin voi uupua työssä"

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä