Kysyimme, millaista tukea masentuneet itse toivovat. Yli sata masennuksesta kärsivää kertoi.

Kestä minua sellaisena kuin olen

"Muiden ei tarvitse sanoa mitään, kunhan uskaltaa ja jaksaa olla lähelläni. Paras tunne on tullut, kun olen saanut olla itkuisa tai ärtyisä tai mitä vain. Kaikessa rauhassa. Eikä ole hoputettu parantumaan."

"Toivoisin, että pystyisin kertomaan ystävilleni sairastavani masennusta leimautumatta hulluksi. Toivoisin, että he uskaltaisivat kysyä, miten voin."

"Kaikkein eniten kaipasin seuraa, joka ei vaadi. Kaipasin hellyydenosoituksia enkä vaatimuksia siitä, että minun pitäisi jaksaa olla iloinen."

"Masentuneena ei jaksa ottaa kehenkään yhteyttä, vaikka juuri sitä eniten kaipaisi. Ystäväni ovat vuosien varrella tämän ymmärtäneet. Jos minusta ei kuulu mitään, he soittavat ja kysyvät, ovatko asiat ok."

Ymmärrä, että väsymys on todellista. Menoja on vaikea sopia.

"Tärkeintä on olla saatavilla masentuneen ehdoilla. Se voi tarkoittaa yksipuolista yhteydenpitoa ja ailahtelevuutta. Mutta kun masentunut parantuu, hän osaa arvostaa sitä."

"On ymmärrettävä, että väsymys on todellista. Ja että masentuneen on vaikea sopia menojaan. Ex tempore -vierailut tai ehdotukset toimivat paremmin."

Käytännön apu on arvokkaampi kuin arvaat

"Kerran eräs ystäväni tiskasi tiskini. Se on jäänyt hienona asiana mieleen."

"Mieheni on vienyt raittiiseen ulkoilmaan aina kun vain olen jaksanut."

"Pahimpina aikoina en ole jaksanut siivota tai laittaa ruokaa. Silloin konkreettinen apu olisi hienointa. Että ei tarvitsisi miettiä, mitä olisi ruuaksi vaan joku toisi vaikka valmiin makaronilaatikon."

Jospa joku olisi tullut vaikka pesemään pyykit tai laittamaan ruuan.

"Mieheni jäi töistä kotiin ja hoiti lapset sekä huushollin eikä syyllistänyt minua. Kun meni oikein huonosti, näin, miten hieno mies minulla on."

"Kolmen lapsen yksinhuoltajana olisin kaivannut eniten apua käytännön asioihin, kun ihan kaikki tuntui ylivoimaiselta. Jospa joku olisi tullut vaikka pesemään pyykit, laittamaan ruuan tai edes potkimaan minua tekemään hommia."

"Kunpa joku lähtisi kaveriksi vaikka lääkärin vastaanotolle tai auttaisi paperisodan kanssa."

Ammattilainen paikallaan

 

"Minulle on ollut tärkeää, että psykologi ei koskaan painostanut tekemään tehtäviä, joita antoi. Joka kerta aioin tehdä tehtävän ja tunsin syyllisyyttä, kun en pystynytkään. Oli lohdullista, että olin silti aina tervetullut vastaanotolle. Kouluun meneminen jää masentuneelta helposti kokonaan, kun ei jaksa tehdä tehtäviä. Se on surullista ja huonontaa tilannetta entisestään."

 

"Masentuneiden vertaistukiryhmässä olen saanut kuulla ihania asioita. Vetäjä on antanut luvan sairastaa ja sanonut, että nyt ei tarvitse jaksaa niin kuin normaali ihminen jaksaa."

Onneksi ystäväni vei minut melkein väkisin psykologille.

"Kaipaan ammattilaisilta kuuntelemista. Lääke auttaa vain tilapäisesti, mutta lääkäri määrää niitä liian helposti."

 "Jälkeenpäin olen kiitollinen ystävälleni, joka vei minut melkein väkisin psykologin luo. Masentuneena en tajunnut itse tarvitsevani ammattiapua."

Nämä sanat ovat vääriä

"Pahin lause oli tämä: Nauti elämän positiivista asioista, niitä on ympärillä kun vain hoksaat katsoa."

"Ota itseäsi niskasta kiinni -ohje ei todellakaan auta."

"Koita piristyä ja kyllä se siitä. Ne neuvot ovat uskomattoman pielessä."

Älä mitätöi sitä, miltä minusta tuntuu.

"Älä väitä tietäväsi, miltä masentuneesta tuntuu. En halua enää kuulla "Minäkin olen ollut masentunut, se meni ohi, kun kävin lenkillä" -kommentteja!"

"Reipastu, minulle on sanottu. Ja pyydetty ajattelemaan positiivisesti."

"Äiti sanoi masennuksestani kuultuaan, että pitää vain jaksaa, niin sitä on ennenkin jaksettu. Se oli mitätöintiä ja syyllistämistä ja pahensi oloani."

Tämän tahtoisin kuulla

"Toivon jokaiselle masentuneelle ihmistä, joka jaksaa sanoa kerta toisensa jälkeen että masennus on ohimenevää ja sinä selviät."

"Pienikin kiitos kannustaa yrittämään. Vaikka silloin, kun olen jaksanut keittää puolisolleni kahvit."

"Tarvitsin tervepäistä ihmistä kertomaan, että en ole hullu vaan masentunut."

En kaivannut neuvoja vaan kuuntelua.

"Olisi tärkeää keskittyä tähän päivään ja hetkeen eikä kysellä kauheasti, mitä masentunut aikoo tehdä, kun parantuu. 'Onko jotain, mitä voisin tehdä juuri nyt, jotta sinulla olisi helpompi olla?' on aina oikea kysymys."

"En kaivannut läheisiltä neuvoja vaan kuuntelua ja hiljaista hyväksyntää."

"Nyt mennään, ystäväni sanoi ja vei minua sinnikkäästi ulos maailmaan: uimaan, kahvilaan, rannalle. Vaikka olin vastahakoinen, se teki aina hyvää."

Oletko samaa mieltä keinoista auttaa masentunutta? Kerro alla kommenttikentässä!