Onko parisuhteenne murrosiässä? Näin selviätte siitä yhdessä

Naamasi näkeminen ärsyttää.

Et ymmärrä, millainen oikeasti olen.

Itse asiassa et ymmärrä mitään.

Kuulostaako tutulta? Tähän tyyliin tuli teininä räyhättyä vanhemmille. Nyt sanat ovat suunnilleen samat, mutta niiden kohteena on puoliso.

Seksuaali- ja pariterapeutti Elli Raipelan mukaan kyse on parisuhteen murrosiästä: vaiheesta, jolloin etsitään omaa identiteettiä ja kyseenalaistetaan vanha.

Näytänkö hyvältä? Kenen mielestä? Pysynkö tässä suhteessa? Olenko onnellinen?

Raipela on työssään kohdannut satoja pariskuntia, jotka pohtivat samoja asioita. Hän on huomannut heidän suhteidensa kestossa yhtäläisyyksiä.

”Karkeasti voi arvioida, että kriisin iskiessä naiset ovat vähintään 35-vuotiaita ja miehet 38-vuotiaita. Muutama vuosi suuntaan tai toiseen ei ole mikään poikkeus. Parisuhdetta on silloin takana vähintään seitsemän vuotta, mutta yhtä hyvin yhteisiä vuosia voi olla 21.”

Parisuhteen osapuolet eivät yleensä kohtaa kehityskriisiään samaan aikaan. On myös mahdollista, ettei toinen koskaan koe kriisiä yhtä voimakkaasti kuin toinen.

Eriydy, älä eroa

Mitä lujempaa ovi pamahti teininä perässä kiinni, sen parempi. Vanhempien kanssa riidellessä oli helppo hautautua huoneeseen, vääntää mankasta musaa ja huutaa: ”Olet pilannut elämäni!”

Parisuhteen murrosiässä ovi ei riitä. Kun puoliso tuntuu olevan esteenä omien haaveiden toteuttamiselle, monet eroavat.

”Eriytyminen on osa suhteen luonnollista kehitystä. Sitä ei kuitenkaan ole helppo ymmärtää, kun oma elämä tuntuu epämääräisesti tympeältä.”

”Yleistäen voi väittää, että nelikymppiset naiset eroavat, kun löytävät itsensä ja nelikymppiset miehet, kun löytävät toisen naisen.”

Uuden ihmisen kanssa halutaan palata suhteen alkuaikojen symbioottiseen yhdessäoloon. Siihen hattaraan, jossa ’me’ muodostimme yksikön.

Liian kiinni äidissä?

Äiti käy meillä siivoamassa ja maksaa joskus laskuja. Isä kommentoi lastenkasvatustamme tavalla, joka pahoittaa mielen. En koskaan sano vastaan.

Joskus murrosikään kuuluva eriytyminen vanhemmista jää keskeneräiseksi. Silloin siirtyminen parisuhteen eriytymisvaiheeseen voi pelottaa.

”Jos kokemus erillisyydestä suhteessa vanhempiin puuttuu, eriytyminen tarkoittaa ajatuksissa automaattisesti samaa kuin ero.”

Liian tiivis suhde altistaa nalkutukselle.

Raipela muistuttaa, että eriytymisen lisäksi suhteessa on myös lupa tarvita toista.

”Suhteessa saa olla riippuvuutta, mutta jos se ahdistaa ja estää omaa kehitystä, se on vääränlaista.”

Liian tiivis suhde saattaa altistaa komentelulle, nalkutukselle ja vaatimuksille, joita ei erilaisten luonteiden vuoksi voi koskaan saavuttaa.

Mielitiettyni mun

Ehkä en olekaan ärsyttävä. Meillä on vain tämä parisuhteen murrosikä meneillään.

Näinkö puolisolle pitäisi sanoa? Tuskin helpottaisi, kumpaakaan.

”Murrosikäinen nuori kysyy itseltään: mitä minä haluan? Parisuhteen kriisissä molempien pitäisi esittää sama kysymys itselleen ja toiselle. Tehkää lista toiveista ja keskustelkaa niistä avoimesti”, Raipela ehdottaa.

”Tyytymättömyyttä aiheuttavat epäkohdat voi usein poistaa. Kunhan ymmärretään, että olemme tekemässä parempaa parisuhdetta, emme arvostelemassa toista.”

En tarvitse sinua mutta haluan sinut.

Silloin voidaan ajatella rauhallisesti: Kyse ei ole tunteiden haalistumisesta. Kyse on suhteen uudesta vaiheesta.

Vähitellen on mahdollista todeta: Olemme kaksi erillistä ihmistä. En tarvitse sinua mutta haluan sinut. Saat olla sellainen kuin olet. Siedän puutteesi mutta saan nauttia myös vahvuuksistasi.

”Kumppani saattaa muuttua myös seksuaalisesti houkuttelevammaksi, sillä erillisyys lisää vetovoimaa.”

Parhaimmillaan parisuhteen murrosikä etenee oman minän kasvuun ja eriytymiseen toisesta.

Silloin lopulta huomaa: jokin meni vinksalleen jossain vaiheessa. Mutta siinähän hän on, minun mielitiettyni, vierellä vieläkin.

Lukijat kertovat: Tämän parisuhdekriisi opetti

"Meillä seitsemän vuoden rajapyykkikriisi osui vaiheeseen, jolloin yksi- ja kaksivuotiaat lapsemme olivat tehneet meistä vanhemmista rättiväsyneitä zombeja. Opimme, että parisuhteeseen kannattaa ryhtyä vain rakkaudesta. Ei siksi, että haluaa perustaa perheen."

"Kun olet tehnyt itsesi onnelliseksi, huomaat, ettei kenenkään muun tarvitsekaan tehdä. Turha syyttää aviomiestä omasta huonosta fiiliksestä. Siitä vain omaa onnea takomaan."

"Opin ’tahdon’-sanan syvällisen merkityksen, kun iltalenkeillä jauhoin päässäni, miten paljon helpompaa olisi ilman tuota ääliötä. Mutta aina jostain suomalaisen sisun syövereistä nousi se ajatus, että en perkele eroa. Eikä erottu. Eikä erota. Selvittiin kriisistä ja nautitaan nyt toisistamme syvemmin kuin koskaan."

"Kun en suostu alistettavaksi vaan pidän oman pääni ystävällisesti, rauhallisesti ja jämäkästi, puolisoni muuttuu automaattisesti parempaan suuntaan. Homma toimii, ja olemme uusiorakastuneita 26 vuoden yhdessäolon jälkeen."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 22/2014.