Puhdistaako somepaasto? Noora Jussila piti viikon taukoa sosiaalisen median käytöstä ja selvitti, miltä se tuntuu. Paastosta jäi uusia, pysyviä tapoja.

En ole kovin aktiivinen Facebookin tai Instagramin päivittäjä, mutta vietän niissä tuhottoman paljon aikaa.

Selaan Facebookia aamiaispöydässä, vessassa, ratikkamatkan aikana ja ensimmäiseksi töissä. Kun ajatus jumiutuu, skrollaan läpi tuttujen kuulumiset. Facbook on minun kissavideoni.

Nyt olen suostunut viikon mittaiseen somepaastoon. Viikon poissaolo Facebookista jännittää hiukan, mutta kokeilemallahan addiktion vahvuus selviää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Päivä 1: Paksu romaani saa tilaisuuden

Aamulla pidän kännykän etäällä, jotten vahingossakaan avaa Facebookia. Toimin samoin kuin tupakointia lopettaessani: tunnistan vaaranpaikat ja tsemppaan niistä yli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Töistä lähden samalla raitiovaunulla työkaverin kanssa. Seurassa ei viitsi räplätä puhelinta.

Illalla varaan kesken jääneen 600-sivuisen romaanin sänkyni viereen. Ehkä vihdoin.

Ihminen on loistava keksimään tekosyitä ilman älypuhelimiakin.

Mietin, syökö some ajan juuri kaikkein kehittävimmiltä toimilta. Ilman somea lukisin venäläisen laaturomaanin viikossa, opettelisin uuden kielen ja treenaisin puolimaratonille.

Tosiasiassa ihminen on loistava keksimään tekosyitä ilman älypuhelimiakin. Nukahdan ennen kuin ehdin avata kirjaa.

Päivä 2: Fomo iskee iltapäivällä

Luen aamiaispöydässä päivän lehden miltei kokonaan. Olen töissä puoli tuntia tavallista myöhemmin.

Kaikki sujuu, mutta päivän mittaan minua kalvaa tunne, että jään paitsi kiinnostavista keskusteluista, joita Facebook-kaverini käyvät.

Yhdysvalloissa ilmiötä kutsutaan lyhenteellä fomo, joka tulee sanoista fear of missing out, paitsijäämisen pelko. 

Viisi kertaa päivässä riittäisi hyvin.

Soitan sosiaalista mediaa tutkineelle sosiaalipsykologi Suvi Uskille. Hän lohduttaa, että Facebookin uutisvirta on joka tapauksessa rakennettu näyttämään vain väläyksen kavereideni päivityksistä.

"Facebookissa voisi päivän aikana käydä vain viisi kertaa, ja silti pysyisi selvillä siitä, mitä tapahtuu."

Normaalisti taidan käydä Facebookissa lähemmäs 15 kertaa päivässä.

Suurin uhka somessa roikkumisesta koituu parisuhteelle.

Päivä 3: Drinkki jää kuvaamatta

Töissä on niin kiire, että tuskin ehdin edes ajatella somea. Harvoinpa sinne määrätietoisesti mennäänkään. Suvi Uski puhuu someen soljumisesta: äkkiä havahtuu siihen, ettei tiedä kuinka kauan on hengannut Facebookissa.

Riippuvuudesta voidaan puhua, kun somettaminen ei tuota enää iloa vaan jopa häiritsee muuta elämää ja ihmissuhteet kärsivät.

"Suurin uhka somessa roikkumisesta koituu parisuhteelle. Jos lähipiiristä sanotaan, että voisitko laittaa kännykän pois, sinua kaivataan muualla."

Illalla nautin puolison kanssa baarissa täydellisen drinkin. Yleensä hän pudistelee päätään, kun kuvaan ruokaani Instagramiin. Nyt kuva jää ottamatta ja päivitys tekemättä.

Drinkki maistuu silti hyvältä.

Havahdun tunnin päästä nettikirjastossa.

Päivät 4 ja 5: Ystäviä, urheilua ja videonauhaa

Lauantaina luen Hesarin Kuukausiliitteen kannesta kanteen ilman, että edes vilkaisen puhelinta.

Näen tavallista enemmän ystäviäni, urheilen ja häviän vanhemmilleni korttipelissä.

Sunnuntai-iltana olen yksin kotona. Katson elokuvan, enkä surffaa netissä. Tunnen oloni kevyeksi ja huolettomaksi.

Päivä 6: Eksyn nettikirjastoon

Somepaasto sujuu jo, mutta huomaan puhelimen olevan liikaa esillä. Asetan itseni tiukempaan kieltoon: ei sähköposteja, ei blogeja.

Luen sohvalla kirjaa, kunnes haluan tarkistaa yhden termin netistä. Havahdun tunnin päästä selailemasta nettikirjaston lehtivalikoimaa.

En edes muista, mitä sivuja pitkin olen sinne päätynyt. Auts.

Rauhoitan aamiaisen ja työmatkan somelta.

Päivä 7: Vain seitsemän tykkäystä

Tapaan töiden jälkeen kaksi entistä työkaveriani. En ymmärrä onnitella toista, sillä en ole nähnyt postausta hänen kirjansa kustannussopimuksesta. Hän ei pahastu. Nostamme maljat jälleennäkemiselle.

Viimeisenä paastoiltana otan kuvan drinkistäni ja postaan sen Instaan. Vain seitsemän tykkäystä.

Iloisemmaksi tulin ystävieni näkemisestä.

Paaston jälkeen otan käyttöön Suvi Uskin neuvon ja rauhoitan aamiaisen ja työmatkat somelta. Uski on oikeassa: kun katselen ratikan ikkunasta maisemaa uutisvirran sijaan, stressaannun vähemmän.
 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2016.

Ärsyttävää!

70%

lukijakyselyyn vastanneista on joskus ärsyyntynyt läheisen somettamisesta.

28%

vastaajista on joskus kokeillut somepaastoa.

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely

Sisältö jatkuu mainoksen alla