Läheisyys, liikunta ja uudet asennot auttavat innostumaan samasta seksikumppanista vuosienkin jälkeen. Ja arvostaakin pitää toista aina.

”Nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin. Kun arki ajaa tankilla keittiöön kovat piipussa, etsin jotain valkoista jota voisin heiluttaa”, laulaa Anna Puu kappaleessa Antaudun.

Pitkässä parisuhteessa on hetkiä, jolloin haluttaisi luovuttaa ja lopettaa kaikki. Etenkin se seksi.

Kysyimme Kodin Kuvalehden seksikyselyssä lukijoilta, miten he innostuvat kumppanistaan yhä uudelleen.

"Seksi oman kullan kanssa on kuin hyvä viini eli paranee vanhetessaan! Se edellyttää tietty sitä, että suhde on hyvä. Riita ja kränä eivät todellakaan käy esileikistä! Erimielisyydet sovitaan ja yleensä on hyvä olla", kertoo yksi kyselyyn vastanneista.

Kosketus ja luottamus

"Hoitamalla suhdetta myös halu ja innostus säilyvät. 30 vuoden jälkeenkin toinen on haluttava, kun niin tahtoo ja haluaa. Rakkaus ja luottamus toiseen pitävät kiinnostuksen yllä.
Romanttiset illalliset, kaksin tehdyt matkat, yhteiset harrastukset ja huumori saavat minut innostumaan puolisostani. Päivän aikana annetut ja saadut kosketukset pitävät kipinää hyvin yllä. Siitä on helppo jatkaa viettelyyn."

Arvostus ja yhteinen aika

"Läheisyys ja arvostus, ja se että kumppani luonnostaan tekee päivän mittaan asioita, jotta minulla olisi mahdollisimman hyvä olla. Esimerkiksi autonpesu tai pyykinpesu, ja aina pyytämättä. Olemme olleet naimisissa nyt 32 vuotta."

"Mieheni on hyvä ja huomioon ottava. Eli saanti on lähes taattua. Hän ei keskity pelkästään itseensä. Muutoin auttavat yhteinen työ, yhteinen aika, huumori, puhuminen, suoruus.
Vaikka se ei aina helppoa ole, tärkeintä on tahto ja päätös, että tuohon mieheen rakastun joka aamu aina uudelleen. Tunsin jo ensi metreillä, että juuri tuo henkilö on se oikea."

"Yhteiset urheiluhetket, naurut samoille asioille, yhteisymmärryksen ylläpitäminen ja asioiden jakaminen, yhteisen ajan vietto muiden seurassa. Ajattelen niitä asioita, joita hänessä eniten arvostan ja niitä, joihin rakastuin."

Uudet asennot ja muutokset

"Kokeilemme uusia asentoja ja uusia paikkoja."

"Emme ole vielä 3,5 vuoden aikana ehtineet kyllästyä toisiimme. Muutokset elämässä ovat laittaneet meidätkin uudistumaan."

"Hän on taitava ja yllätyksellinen, arvoituksia ja ideoita täynnä."

"Omasta mielestäni seksi saman kumppanin kanssa on nimenomaan parasta. Vuosien aikana molempien tavat ja halut ovat hioutuneet lähemmäs toisiaan.
Tutun kumppanin kanssa seksi on turvallista ja sen vuoksi uskaltaa myös kokeilla uusia ja hurjempiakin juttuja, joita ei tuntemattomamman kanssa koskaan tahtoisi kokeilla.
Vieraassa henkilössä saattaa juuri uutuudenviehätys ja jännitys innostaa monia. Mutta vieras ei tiedä, mistä pidän ja nautin. Kaikki pitäisi opettaa uudelleen alusta lähtien, aivan kuten omalle aviomiehelleni olen aikoinaan opettanut. Olen opetellut itsekin."

"Rakastelu sytyttää aina vain, ja joskus seksilelut. Mansikkainen voide on kiva."

Samaa latua 50 vuotta

"Hän on seksikäs ja komea. Joskus täytyy innostua siksikin, että se mielestäni kuuluu sitoumukseen, jonka avioliittoon lähtiessäni olen tehnyt. Joskus itseä ei innostaisi, mutta kun lähtee mukaan, niin lämpeää yleensä itsekin. Innostun hänestä, koska hän on miehekäs, voimakas ja älykäs – upea paketti! Ja toisaalta siksi, että hän rakastaa minua ja innostuu minusta."

"Vaatiihan se mielikuvitusta aika ajoin. Välillä on viileämpiä ajanjaksoja ja ne pitää vain hyväksyä. Yleensä niiden jälkeen taas roihuaa kivastikin."

"Ei voi kyllä puhua innostumisesta, kaikki menee samaa tuttua latua kuin tähänkin asti. Meillä on liki 50 vuotta avioliittoa takana, joten eivät ne omatkaan hormonit kovin paljon jyllää... Mutta tuleehan tuota saunan jälkeen vilvoiteltua jonkin aikaa ilman vaatteita."

Lue myös:

Oma seksi kullan kallis.

Pitkä parisuhde ja 20 tärkeää pientä sanaa

Hyvä ja terve parisuhde: 10 tärkeintä asiaa

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä