Näytät tunteesi, mutta sinua ei uskota tai sinut tulkitaan väärin. Kuulostaako tutulta?

Tunneihminen kokee olevansa avoin ja rehellinen, kun hän nauraa ilot, itkee surut ja huutaa kiukut kaikkien nähden. Kodin Kuvalehden tunnekysely paljasti, että muut eivät läheskään aina ole samaa mieltä. He tulkitsevat tunteet toisin kuin oli tarkoitettu.

”Kun ilmaisen voimakkaasti kiintymystä ystävyyssuhteissa, se koetaan joskus painostavana tai syyllistävänä. Se ei ole ollenkaan tarkoitukseni.”

”Raivonpuuskan saatuani ’vastapuoli’ on ymmärtänyt täysin väärin raivoamisen syyn. Omasta mielestäni erehtymisen mahdollisuutta ei pitänyt edes olla.”

”Liikutukseni tulkitaan usein negatiiviseksi reaktioksi, vaikka se on lähinnä empatiaa tai helpotusta.”

Tunneihmisten on vaikeinta sulattaa sitä, että hyvää tarkoittavat tunteen ilmaisut käsitetään väärin.

”Olen osoittanut myötätuntoa ja huolestumista ihmiselle hänen elämäntilanteensa takia, mutta hän on luullut, että piruilen”, yksi vastaajista suree.

”Jos uskallan puolustautua väärintekijää tai -sanojaa vastaan, minut luokitellaan heti vaikeaksi ja ilkeäksi ihmiseksi”, kertoo toinen.

Ei ole helppoa hillitylläkään

Vastaajat tunnustavat, että syytä vääriin tulkintoihin löytyy heistä itsestäänkin. Sanat purskahtavat joskus suusta ilman harkintaa, ja varmasti oma käytös näyttää erikoiselta, jos kaikki muut ympärillä hillitsevät ja hallitsevat itsensä.

Vaan helppoa ei ole hillityilläkään. Heidän käyttäytymisensä tulkitaan helposti välinpitämättömyydeksi.

”Minua on pidetty kylmänä ihmisenä, vaikka olen oikeasti hyvin myötätuntoinen ja empaattinen. En vain osaa näyttää sitä.”

Jotkut peittävät tunteensa niin tehokkaasti, että jäävät ilman läheistensä tukea.

”Työpaikalla tiedettiin vasta kolmen vuoden jälkeen, että olen eronnut ja että minulla on todella haastavaa.”

Pahimmillaan itsensä hillitseminen johtaa suoranaiseen hyväksikäyttöön.

”Tunteitani ei osata tulkita oikein ja usein minun oletetaan kestävän kaikkea. Avunpyytäjiä riittää.”

Oletko sinä kokenut, että tunteesi ymmärretään väärin? Millaisessa tilanteessa? Jatka keskustelua!

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.