Jari pukeutui pelihetkeen kuin Mario. Pehmo on joululahja ystävältä. ”Olen saanut myös hienon hamahelmistä kootun joulukranssin, jossa  on pelihahmoja.”
Jari pukeutui pelihetkeen kuin Mario. Pehmo on joululahja ystävältä. ”Olen saanut myös hienon hamahelmistä kootun joulukranssin, jossa on pelihahmoja.”

Korkalovaarassa asuva Jari Kokko, 44, innostui videopeleistä, koska niiden parissa touhuaminen rentouttaa. Kokoelmansa rahallista ­arvoa hän ei juuri ajattele. Tärkeintä on tunne.

Jari, miksi innostuit videopeleistä?

”Tykästyin videopeleihin 1990-luvun alussa, kun pelasin niitä ystäväni luona koulun jälkeen. Joimme limukkaa, söimme karkkia ja pelasimme Super Mario Brosia. Hetkiin liittyy lämpimiä, onnellisia nuoruusmuistoja. Muistan yhä, kun isäni muutama vuosi myöhemmin osti minullekin kasibittisen Nintendon. En meinannut uskoa onneani todeksi. Myös edesmennyt ukkini kannusti peliharrastuksessani. Toivon, että hän olisi ehtinyt nähdä nykyisen kokoelmani.”

Mitä keräilyharrastus antaa sinulle?

”Saan etsimisen ja löytämisen riemua. Olen aina tykännyt kierrellä kirpputoreilla ja tehdä kauppaa. Lisäksi pelien parissa touhuaminen ja niiden järjesteleminen rentouttavat. Minulla on kaikki pelit tietoineen Excel-taulukossa. Jostain syystä myin pelini pois parikymppisenä. Kaduin sitä ja aloin kerätä pelejä takaisin.

En ole juuri ajatellut kokoelmani rahallista arvoa. Keräily on luonteva osa elämää. Vakuutusyhtiön oli vaikea käsittää, että vanhat pelit voivat olla taloudellisesti merkittävä sijoitus. Kallein pelini on mahdollisesti Mega Man X3 Super. Ostin sen Rovaniemen Viihdekeskuksesta 15 eurolla vuonna 2002. Nykyisin siitä saatetaan maksaa jopa 4000 euroa.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jarin isä ehdotti aikanaan tietokoneen hankkimista, mutta Nintendo-pelikonsoli veti poikaa maagisesti puoleensa. ”Oli superhauskaa pelata kavereiden kanssa aina, kun emme leikkineet ulkona.”
Jarin isä ehdotti aikanaan tietokoneen hankkimista, mutta Nintendo-pelikonsoli veti poikaa maagisesti puoleensa. ”Oli superhauskaa pelata kavereiden kanssa aina, kun emme leikkineet ulkona.”

Mitä muut sanovat harrastuksestasi?

”Saan ihmetteleviä mutta myös kannustavia kommentteja. Varsinkin nuoret juttelevat ja kuulevat mielellään peleistä. Opettajana aihe on helppo tapa lähestyä nuoria. Olen miettinyt, että hyödynnän kokoelmani joskus nuorten hyväksi, koska minulla ei ole tavoitetta tulla rikkaaksi tai saada tililleni suuria rahasummia. Oloni kävisi vain tyhjäksi. Jos minulla on mahdollisuus tehdä hyvää, teen sen mielelläni.”

Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 18/25. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla