Tunneihmisen tunteet ovat ihan samankokoiset kuin hillitte ittes -tyypin. Ero on siinä, miten he reagoivat tunteeseensa.
Häntä pännii, ärsyttää ja ottaa päähän. Hän ratkeaa riemusta, kiehuu vihasta, rypee murheessa. Oli kyse mistä tunteesta tahansa, se on suuri eikä jää hänen omaksi tiedokseen. Purkauksensa hän perustelee näin:
”Minkä minä tälle voin? Olen tunneihminen.”
Selitys ontuu. Kaikilla meillä on samanlainen tunnejärjestelmä ja yhtä paljon tunteita, myös hillitte ittes -tyypeillä. Tunteita tarvitaan yhtä paljon kuin järkeäkin, sillä molemmat on tehty selviytymistä varten.
”On mielenkiintoista miettiä, miksi joku haluaa korostaa tunteidensa voimakkuutta. Taustalta kuultaa sosiaalinen viesti”, sanoo psykologi Mikael Saarinen, joka on väitellyt tohtoriksi tunneosaamisesta.
Ikävimmillään viesti on tämä: koska olen tunneihminen (enkä siis voi itselleni mitään), saan käyttäytyä huonosti ja toisista piittaamatta. Se kuulostaa samalta kuin jos sanoisi, että olen väkivaltainen ihminen, joten todennäköisesti hakkaan sinut ennen pitkää.
”Se on alibin hakemista. Sillä sälytetään kontrolli omasta käytöksestä muiden niskoille.”
Totuus piilee kuohun alla
Ei silti olla liian ankaria. Suomalaisessa kulttuurissa ei ole helppo olla ulospäinsuuntautunut.
”Suomessa pidetään aikuisuutena sitä, että osaa tukahduttaa tunteitaan. Alexander Stubb on meille vähän överi, Jyrki Katainen jo parempi ja Sauli Niinistö suorastaan kansallinen malli syvine otsaryppyineen”, Saarinen sanoo.
Jos joku täällä rikkoo jäyhän jököttämisen kulttuuria, hänellä voi olla siihen sisäinen pakko. Temperamentti tulee syntymälahjana ja erottuu jo vauvoista: toiset hiiltyvät heti, jos maito myöhästyy, toiset sen kun köllöttävät.
Ongelmia tulee, kun ihminen keskittyy vain tunteeseen.
Räiskyntä saattaa kuitenkin olla myös opittu tapa.
”Ehkä räiskyjä on kasvanut isossa sisaruslaumassa ja todennut, että huomiota saa ainoastaan pitämällä mekkalaa”, Saarinen selittää.
”Se on ollut lapsen selviytymiskeino. Aikuisella pitää olla muitakin tapoja.”
Ongelmia tulee, kun ihminen keskittyy vain tunteeseen, joka hänet sillä hetkellä valtaa. Kuohun alle kätkeytyy jäävuorellinen muita tunteita, jotka jäävät käsittelemättä.
”Tekopirteys ja ylireippaus ovat monen työuupujan suojia siihen asti, kun hän väsähtää kokonaan. Hän ei uskalla näyttää kielteisiä tunteita pelätessään, että muut eivät silloin pidä hänestä. Taustalla voi olla hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemuksia, vihaa ja surua, joita hän ei ole pystynyt ilmaisemaan.”
Joustoa puolin ja toisin
Tunteiden näyttäminen on terveellistä. Vain ääripäät aiheuttavat ongelmia.
”Parhaiten terveyttä edistää joustavuus. Tunteitaan ei pidä tukahduttaa kokonaan mutta aina ei tarvitse mennä täysilläkään. Tunteiden ilmaisu ei tarkoita älämölöä”, Mikael Saarinen sanoo.
Pitääkö räiskyjän siis väkisin hillitä itseään, ettei joutuisi riitoihin ympäristönsä kanssa?
”Ei vain räiskyjän vaan kaikkien on sopeutettava käyttäytymistämme tilanteen mukaiseksi. Kun yhdessä eletään, on otettava huomioon muut.”
Onneksi tunteitaan voi myös hallita. Sen myöntää impulsiivisinkin tunneihminen viimeistään, kun saa kutsun työpaikkahaastatteluun. Harva menee sinne asenteella ”tällainen olen, ottakaa tai jättäkää”.
Karustakin miehestä tulee rakastuneena romantikko.
Sama pätee tärkeisiin treffeihin, vaikka monet pariskunnat ilmaisevatkin tunteitaan huvittavan eriparisesti. Saarinen arvelee, että ihminen hakee pariltaan tasapainoa. Temperamenttinen mieltyy siis rauhaa uhkuvaan, hillitty vipinää tarjoavaan kumppaniin.
”Eriparisuus ei vain vielä seurusteluaikoina näy: karustakin miehestä tulee rakastuneena romantikko. Tosin parisuhteelle tekisi hyvää, jos hän jatkaisi tunteiden ilmaisua myöhemminkin”, Saarinen sanoo.
”Jos räiskyjän pitää oppia hallitsemaan purkauksiaan, hillitynkin on tärkeää pystyä nostamaan kierroksia tarvittaessa. Sitä tarkoittaa joustava tunne-elämä.”
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2014.
Näin rauhoitat räiskyvää työtoveria
Sano havainto. ”Käytit kokouksessa 20 puheenvuoroa, muut yhteensä 5.”
Kerro tunne. ”Olen vähän ärtynyt tästä tilanteesta.”
Ilmaise tarve. ”Minulle on tärkeää, että kaikki osallistuvat.”
Esitä pyyntö. ”Voitko malttaa hiukan, että kaikki saisivat osallistua?”
Muuta tilanne. ”Sopisiko, että seuraavassa kokouksessa kaksi äänekkäintä kommunikoi vain tarralapuilla tai hiljaisin ryhtyy puheenjohtajaksi?”
