Tunteitaan ei kannata peitellä, mutta liialla räiskähtelyllä viha ei vähene. Viestinsä saa paremmin perille, kun raivostumista ja kiukkua oppii hallitsemaan.

Jokainen tunne kertoo meistä jotakin. Kiukku viestii tavoitteistamme, arvoistamme ja tarpeistamme. Impulsiivisuus ei ole aina haitaksi, mutta äkkinäisellä toiminnalla voi helposti myös vahingoittaa suhteitaan.

Jos haluat vähentää kiukkuilua, kokeile seitsemää vinkkiä:

  1. Ehkäise riskit. Nälkä, väsymys, stressi ja maton alle lakaistut ongelmat lisäävät riskiä suuttua.

  2. Opettele näkemään muut laukaisevat tekijät. Esimerkiksi parisuhteen tietyt puheenaiheet saavat ihmisen helposti näkemään punaista.

  3. Muistele, miten olet hermostuessasi tai kiukkuisena toiminut. Oletko huutanut naama punaisena? Tai piikitellyt tai ollut ylimielinen?

  4. Mieti ennalta, miten voisit toimia tilanteessa toisin. Voisitko vain kävellä pois?

  5. Sisäistä tosiasiat: jos hyökkäät, kielteinen kehä vain jatkuu.

  6. Harjoittele jämäkämpää minä-ilmaisua. Opettele kertomaan, mitä sinä haluat ja mitä sinä aiot tehdä. Opettele sanomaan ei ja pyytämään apua.

  7. Älä hyväksy huonoa kohtelua. Anna selkeä, rakentava palaute heti ja selvitä mieltäsi vaivaavat asiat välittömästi.

Kun kiukku iskee

  • Tunnustele kiukkusi ensimerkkejä. Miten kiukku alkaa nousta? Tarkastele kehosi fyysisiä tuntemuksia. Nouseeko puna kasvoille tai tunnetko painon rinnassasi? Miltä ne tuntuvat? Tässä kohtaa voit vielä vaikuttaa toimintaasi.

  • Tunnista kiukun aalto, kun se nousee. Tunnista mielihalusi suuttua tai kiukutella, ennen kuin tunne vie sinut mennessään. Kun olet tunnistanut tunteen, kontrolloit jo kiukkuasi. Enää ei ole pakko räjähtää.

  • Opettele surffaamaan kiukun aallolla. Huomaa, että tunne tulee ja menee. Keskity hengitykseen.

Kiukun jälkeen

  • Tunnista itsellesi ominaiset kielteiset ajatukset, jotka vyöryvät päälle, kun adrenaliini nousee. "Aina minua kohdellaan näin." "Pitääkö minun kaikki hoitaa."

  • Tiedosta tekojesi seuraukset. Lauhtuiko riita? Vai paheni? Jos haukut toisia, onko teillä sen jälkeen rennompaa yhdessä tai hoituvatko asiat paremmin?

  • Tunnista perustunne. Kiukku ei aina ole sitä, miltä se näyttää. Mitä muuta tunteita taustalla voisi vaikuttaa?

  • Jos olet loukannut toista, hyvitä se. Mene ja pyydä vilpittömästi anteeksi. Anna myös itsellesi anteeksi, jos et joka kerta kykene toimimaan niin kuin haluaisit. Ole itsellesi armollinen.

Asiantuntijana psykologi Arto Pietikäinen

 

 

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.