11-vuotiaat Sanni ja Siru arvelevat olevansa tosi erilaisia keskenään. Mitä nyt että ovat identtisiä kaksosia, pitävät aurajuustosta, inhoavat verilettuja, saavat samoja numeroita koulussa ja nauravat samoille vitseille.
Yhdeksänkymmentä grammaa. Tasan sen verran siskoaan enemmän Sanni painoi, vuodesta toiseen, kunnes tytöt täyttivät yhdeksän. Sitten Siru kiri ohi.
Ihan hyvä, että kokoeroa tuli, sanovat Siru ja Sanni.
”Koska olemme ehkä tosi…” aloittaa Siru.
”…erilaisia keskenämme muutenkin”, lopettaa Sanni.
"Sanni haluaa aina shoppailla"
”Minulla on 99,99 prosenttia ajasta päällä lökärit ja huppari. Sanni lakkaa kynsiä ja haluaa aina shoppailla uusia vaatteita”, Siru sanoo.
”Ai haluan vai muka, jahas, jahas”, Sanni protestoi.
Sannin jalka koskee Sirun jalkaa sohvalla. Posket ovat lähellä toisiaan. Koulussa kaveripiirit eroavat, mutta kotona he ovat yleensä aina vierekkäin, kiinni toisissaan. Kännykkä kädessä, samalla neliöllä, sanoo äiti.
Yöt nukutaan kerrossängyssä. Verilettuja inhotaan yhdessä, aurajuustoa rakastetaan. Isosiskoa vastaan riidellään yhteisrintamana.
"Nauramme samoille vitseille"
Todistuksessa numerot ovat samat. Kun molemmat saavat valita pitkälle automatkalle kolme elokuvaa katsottavaksi, he valitsevat samat. Kätyrit, Lomasankarit, Naapurini Totoro. Kun toisen hammas heiluu, heiluu toisenkin, mutta vastakkaisella puolella suuta.
”Ja yleensä nauramme samoille vitseille, vaikkei ketään muuta naurattaisi.”
Siksi tuntuu tärkeältä, että ainakin vaatteet ovat erilaisia.
”Yksi asia kaksosena olemisessa on hyvä. Me emme ole…”
”…sellaisia, että minä minä minä, mulle kaikki heti. Jaksamme odottaa. Vauvana jo piti odottaa, kun äiti ei voinut vaihtaa kaksia vaippoja…”
”…yhtä aikaa.”
"Minä menen Helsinkiin!"
”Äiti on sanonut, ettei muista kahdesta ensimmäisestä vuodesta kanssamme yhtään mitään.”
Alle kouluikäisenä Sanni ja Siru puhuivat keskenään kieltä, jota vain he ymmärsivät.
”Ehkä on myös jotenkin hauskaa ja seurallista, että…
”…meitä on kaksi yhdessä.”
Toistaiseksi.
”Jos mie muutan Jyväskylään opiskelemaan, niin tuo todennäköisesti tulee perässä”, Siru sanoo.
”Kukahan muka tulee? Minä menen Helsinkiin!” Sanni vähän kimpaantuu.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2016.
