Ellet halua vastata, kun ystävä soittaa, ystävyydestä on tullut taakka. Psykologi Hanne-Leona Luomajoki tietää, mistä se johtuu.
Puhelin soi. Ruudussa näkyy pitkäaikaisen tuttavan nimi.
Vastaan?
En vastaa?
Vastaan?
En vastaa.
Tulee syystäkin syyllinen olo. Mutta jos hän edes joskus kysyisi, mitä minulle kuuluu!
Ystäväni kertoo samasta asiasta toisenlaisen tarinan. Hänellä on sukulainen, joka kyllä kysyy ja auttaa ja on mitä huomaavaisin. Sukulainen vain tulee sydämellisyydessään niin lähelle, että ystävä haluaa kauemmas.
Ystäväkään ei vastaa puhelimeen, ja hänkin tuntee siitä syyllisyyttä.
Parisuhteen ongelmia on tapana selittää erilleen kasvamisella. Ero voi tulla eteen myös ystävien, tuttavien ja sukulaisten kanssa. Pelkkä historia ei saa pysymään läheisinä, jos kiinnostuksen kohteet eivät osu enää yksiin.
Yhden roolin loukussa
Psykologi, yritysvalmentaja Hanne-Leona Luomajoki sanoo, että yksi ystäviä erottava syy on rooliväsymys.
Ihmissuhteessa voi jumittua yksipuoliseen rooliin. Sellainen on esimerkiksi pelkkänä korvana oleminen tai jatkuva autettavan rooli, terapeutin, hauskuuttajan tai ihailijan rooli.
Yksipuolinen rooli saa ihmissuhteen epätasapainoon.
Terveessä ihmissuhteessa roolit vaihtelevat ja ovat vastavuoroisia. Kumpikin voi olla vuorollaan heikoilla, sitten taas kannattelija. Välillä puhutaan arkisia ja välillä syvällisiä, ollaan tekemisissä paljon tai harvemmin.
Kilttien naisten jäävuoret
Suomessa on paljon kilttejä naisia, joilla on kilttien naisten uskomuksia. Uskomukset ovat niin syvällä, että Hanne-Leona Luomajoki kutsuu niitä jäävuoriuskomuksiksi.
Yksi jäävuoriuskomus on, että juuri minun tehtäväni on pitää huolta siitä, että kaikilla on hyvä olla. Minun täytyy siis sinnitellä ja olla käytettävissä tai muuten minulle käy huonosti. Ajatuskin ihmissuhteen katkaisemista tuntuu väärältä ja itsekkäältä.
"Silloin voisi kysyä, onko oikein kohdella itseään kaltoin. Jokaisella on vastuu myös omasta hyvinvoinnistaan."
Luomajoki neuvoo miettimään, viekö ihmissuhde enemmän kuin antaa. Jos vie, onko tilanteeseen näkyvissä muutosta? Edes jollakin aikavälillä?
Aina ei ole. Perusoletuksemme on, että sukulaiset ja ystävät tahtovat meille hyvää, mutta Luomajoki törmää psykologin työssään jatkuvasti myös päinvastaiseen käyttäytymiseen.
Ystävä kuin lounasseteli
Yksi yleinen vinoutunut ihmissuhde on suhde pysyvästi kateelliseen läheiseen: jos asiat eivät ole
hänellä hyvin, eivät ne saisi olla hyvin toisillakaan.
Kilpailuhenkiset ystävät taas vertaavat jatkuvasti itseään läheisiinsä: kenellä on kallein auto, hienoin koti, parhaiten pärjäävät lapset?
Kolmas tyyppi ovat ihmissuhteitaan hyväksi käyttävät. Heitäkin on Luomajoen mukaan yllättävän
paljon.
"Hyväksikäyttäjät pitävät ihmissuhteita etuisuuksina vähän niin kuin lounasseteleitä. He haluavat muista vain tietyt asiat eivätkä tarpeidensa takaa näe toista ihmistä kokonaisuutena", Luomajoki sanoo.
"Yksi aikuisista sisaruksista voi esimerkiksi olla fiksaaja: se, joka järjestää kaiken, koska muut heittäytyvät avuttomiksi. Tai sitten ystävä kelpaa juhlaseuraksi, mutta huonoina päivinä häntä ei jaksa."
Reilun kaupan ystävyyttä
Luopuminen kuuluu elämään, myös ihmissuhteista luopuminen. Ennen pitkää on otettava vastuu siitä, että itse voi hyvin.
Silti ystävyyssuhteesta luopumisen ei kuulu olla helppoa. Jos se tuntuu tuskattomalta, on hyvä miettiä, onko itse käyttänyt toista hyväksi: poiminut rusinat pullasta, pönkittänyt vähän itseään ja porhaltanut sitten eteenpäin?
Luomajoki ymmärtää meitä, jotka vastaamme jonkun tuttavamme puheluun vain joka toinen kerta ja toivomme toisen ymmärtävän siitä, että vähempikin yhteydenpito riittäisi.
Se ei ole välttämättä fiksu toimintatapa, mutta sangen yleinen, kun halutaan löysentää tai lopettaa ihmissuhde.
Olisikin todellinen ystävänteko sanoa toiselle, miksi haluaisi vähän etäisyyttä tai kuinka toivoisi suhteen muuttuvan. Se on vaikeaa mutta reilua.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2014.
