KK:n lukijat ovat löytäneet ystävän työpaikalta tai yhteisen tutun kautta. Joskus sielunkumppani voi löytyä ihan sattumalta. 

Ystävystyminen aikuisena voi olla hankalaa. Aikuiset eivät ole niin välittömiä kuin lapset: monesta voi tuntua vaikealta lähestyä tuntematonta tai puolituttua, vaikka ajatteleekin, että häneen olisi mukava tutustua lähemmin. Siksi käännyimme lukijoiden puoleen: mistä löytyy ystävä?

Kyselyyn vastanneista yli puolet kertoo, että on saanut aikuisiällä uuden ystävän työpaikaltaan. Hieman harvempi on löytänyt kaverin harrastuksen kautta.

”Työpaikaltani olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä. Yhteiset illanvietot ja muu tekeminen työajan ulkopuolella ovat auttaneet ystävystymistä.”

"Löysin mahtavan kaverin työpaikalta. Olin hotellissa aamiaishoitajana ja hän siivosi kerroksia. Lähdimme yhdessä esimerkiksi salille. Hänen häissäänkin olin, ja hän on tyttäreni kummitäti nykyään."

”Kävimme aamujumpissa samalla kuntosalilla. Satuimme usein vierekkäisille pukukaapeille ja juttelimme. Huumorintaju yhdisti, vaikka toinen oli ruotsinkielinen. Olemme juhlineet perheiden kanssa viisikymppisiä ja yo-juhlia. Hän on paras ystäväni.”

”Meitä on neljä ystävystä joita yhdistää sama työpaikka. Enää kaksi meistä on siellä töissä, mutta ystävyys pysyy. Tapaamme kerran kuussa ja sovimme jo silloin seuraavan tapaamisen ajankohdan. Heidän kanssaan voin todella olla oma itseni. Teemme milloin mitäkin: katsomme leffoja, mökkeilemme, olemme käyneet risteilyllä ja Iskelmä-festareillakin.”

Lapsi tai puoliso yhdisti

Joka kolmas taas kertoo ystävystyneensä lapsensa kautta tämän kaverin vanhempaan. Kun jakaa saman elämäntilanteen, jutustelu on helppoa. Lukijoista joka viides on saanut kaverin yhteisen tutun kautta ja yhtä moni puolisonsa kautta. Yhdistäjänä voi toimia myös nelijalkainen kaveri.

 

”Lasten harrastuksen kautta. Pari vuotta oltiin hyviä tuttuja, nyt häntä voi kutsua jo hyväksi ystäväksi. Näemme vähintään kerran viikossa, käymme kävelyllä ja kahvittelemme.”´

”Lapsen päiväkotikaverin vanhempi kysäisi kerran, että lähdettäisiinkö lasten kanssa pulkkamäkeen, kun tenavat viihtyivät niin hyvin yhdessä. Olemme sittemmin viettäneet yhdessä syntymäpäiviä ja uusia vuosia, käyneet tapahtumissa. Miehetkin tutustuivat toisiinsa.”

"Tapasimme keskellä metsää, kun molemmat olimme ulkoiluttamassa koiria."

”Löysin ystävän mieheni työkaverin vaimosta. Kuuleman mukaan hänen piti olla ujo ja hiljainen – no eipä ollut, vaan mukava, hauska ja puhelias.”

”Tapasimme keskellä metsää, kun molemmat olimme ulkoiluttamassa koiria.”

Kohtalo puuttui peliin

Ystävä voi löytyä myös yllättäen ja odottamattomistakin paikoista. Eräs lukija kertoo löytäneensä ystävän autokoulusta:

”Autokoulussa kurssillani oli samanikäinen nainen. Olimme selvästi muita vanhempia, mutta meitä yhdisti myös raskaus: odotimme molemmat esikoisiamme ja lasketut ajat olivat lähekkäin. Juttu lähti luistamaan heti ja pian sovimme yhteiset ajotunnitkin. Vietimme useita tunteja viikossa samassa autossa ajaen ja hölisten. Tunnit loppuivat aikanaan, mutta ystävyys säilyi.

Tapaamme edelleen, vaikka molempiin perheisiin on syntynyt pikkusisarukset ja elämä on melko kiireistä. Vaikka tapaamme harvemmin, juttu jatkuu aina niin kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan.”

Toisen vastaajan ja hänen ystävänsä ajoi yhteen äidin sairastuminen.

”Äitini sairastui rintasyöpään ja kävi hoidoissa sen tiimoilta. Siellä hän tutustui rouvaan, joka oli samassa tilanteessa. Selvisi, että rouvan tyttärellä ja minulla oli yhteinen tuttava. Tämän tuttavan kautta tapasimme, ja heti ensi hetkestä meillä oli yhteys ja nauroimme vedet silmissä. Molempien äidit ovat jo nukkuneet pois, mutta he jättivät jälkeensä jotain korvaamatonta. Olemme kuin siskokset, ja olen hänen poikansa kummi.”

”Laitoin vahingossa onnitteluviestin väärään numeroon. Siitä alkoi tekstailu ja soittelu. Hän on ollut minulle jo seitsemän vuotta tärkeä tuki ja ystävä.”

Ystävään voi törmätä myös lomareissulla.

”Satuimme yhtä aikaa samaan matkakohteeseen. Heidän seurueensa oli paikkakunnalta, jossa olen viettänyt lapsuuteni. Olimme tiiviisti yhdessä kaksi viikkoa, ja ystävyys on jatkunut tiiviinä Facebookissa. Suunnittelemme lomat niin, että satumme taas samaan paikkaan samaan aikaan.”

Apua järjestetystä toiminnasta

Aina ystävä ei löydy yllättäen eikä edes yhteisten tuttujen kautta. Silloin kannattaa lähteä mukaan kerho- tai vapaaehtoistoimintaan, kuten muutama lukija kertoo.

”Muutimme 12 vuotta sitten pikkupaikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Aloin käydä 1-vuotiaan esikoisen kanssa ahkerasti Mannerheimin Lastensuojeluliiton kerhoissa. Pitkään tuntui siltä, että kaikilla oli jo tarpeeksi ystäviä ja ne, jotka kaipasivat ystävää, tuntuivat erilaisilta ihmisiltä. Päätin, etten ole valikoiva. Puolen vuoden päästä kerhoon tuli nainen, josta tuli hyvä ystäväni.”

”Olen saanut useita ystäviä seurakunnasta kaikilta paikkakunnilta, joissa olen asunut. Seurakunnan nuorten aikuisten toiminnassa on yleensä avoin ilmapiiri ja ihmisillä on luontainen into tutustua uusiin ihmisiin.”

”Työväenopiston grafiikkakurssilla luonnostelimme vierekkäin ja aloimme jutella. Sitten sovittiin kahvittelut ja museovierailu. Siitä se lähti.”

Netti yhdistää ystävät

Kun ystäviä etsittiin ennen sanoma- ja aikakauslehtien kirjeenvaihtopalstoilta, on sosiaalinen media tehnyt kavereiden löytämisestä helpompaa ja nopeampaa. Muutama lukija kertoo, miten netti on auttanut löytämään uuden hengenheimolaisen:

”Löysin hänen bloginsa ja kirjoituksen ,jossa hän kaipasi ystäviä. Olin juuri muuttamassa samaan kaupunkiin, joten laitoin viestiä ja kysyin, esittelisikö hän minulle kaupunkia. Päädyimme muutaman tapaamisen jälkeen kämppiksiksi. Vaikka nykyään välillämme on 300 kilometriä, hän on yhä parhaita ystäviäni.”

"Liityin Facebookissa amerikkalaiseen eläinryhmään. Silmääni osui nainen, jolla oli suomalainen sukunimi. Pyysin häntä fb-kaverikseni. Olemme viestitelleet sekä skypettäneet nyt jo neljän vuoden ajan.”

”Pari vuotta sitten olin ystäväporukan ainoa sinkku. Menojalkaa vipatti, mutta ei ollut mukaanlähtijää. Istuin pitkään kotona harmittelemassa, kunnes keksin mennä nettiin. Löysin monta sivustoa, joissa etsittiin ystävää. Vastailin ilmoituksiin ja tein omani – ja sain kolme uutta ystävää.”

 

Kyselyyn vastasi 69 lukijaa. 

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.