KK:n lukijat ovat löytäneet ystävän työpaikalta tai yhteisen tutun kautta. Joskus sielunkumppani voi löytyä ihan sattumalta. 

Ystävystyminen aikuisena voi olla hankalaa. Aikuiset eivät ole niin välittömiä kuin lapset: monesta voi tuntua vaikealta lähestyä tuntematonta tai puolituttua, vaikka ajatteleekin, että häneen olisi mukava tutustua lähemmin. Siksi käännyimme lukijoiden puoleen: mistä löytyy ystävä?

Kyselyyn vastanneista yli puolet kertoo, että on saanut aikuisiällä uuden ystävän työpaikaltaan. Hieman harvempi on löytänyt kaverin harrastuksen kautta.

”Työpaikaltani olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä. Yhteiset illanvietot ja muu tekeminen työajan ulkopuolella ovat auttaneet ystävystymistä.”

"Löysin mahtavan kaverin työpaikalta. Olin hotellissa aamiaishoitajana ja hän siivosi kerroksia. Lähdimme yhdessä esimerkiksi salille. Hänen häissäänkin olin, ja hän on tyttäreni kummitäti nykyään."

”Kävimme aamujumpissa samalla kuntosalilla. Satuimme usein vierekkäisille pukukaapeille ja juttelimme. Huumorintaju yhdisti, vaikka toinen oli ruotsinkielinen. Olemme juhlineet perheiden kanssa viisikymppisiä ja yo-juhlia. Hän on paras ystäväni.”

”Meitä on neljä ystävystä joita yhdistää sama työpaikka. Enää kaksi meistä on siellä töissä, mutta ystävyys pysyy. Tapaamme kerran kuussa ja sovimme jo silloin seuraavan tapaamisen ajankohdan. Heidän kanssaan voin todella olla oma itseni. Teemme milloin mitäkin: katsomme leffoja, mökkeilemme, olemme käyneet risteilyllä ja Iskelmä-festareillakin.”

Lapsi tai puoliso yhdisti

Joka kolmas taas kertoo ystävystyneensä lapsensa kautta tämän kaverin vanhempaan. Kun jakaa saman elämäntilanteen, jutustelu on helppoa. Lukijoista joka viides on saanut kaverin yhteisen tutun kautta ja yhtä moni puolisonsa kautta. Yhdistäjänä voi toimia myös nelijalkainen kaveri.

 

”Lasten harrastuksen kautta. Pari vuotta oltiin hyviä tuttuja, nyt häntä voi kutsua jo hyväksi ystäväksi. Näemme vähintään kerran viikossa, käymme kävelyllä ja kahvittelemme.”´

”Lapsen päiväkotikaverin vanhempi kysäisi kerran, että lähdettäisiinkö lasten kanssa pulkkamäkeen, kun tenavat viihtyivät niin hyvin yhdessä. Olemme sittemmin viettäneet yhdessä syntymäpäiviä ja uusia vuosia, käyneet tapahtumissa. Miehetkin tutustuivat toisiinsa.”

"Tapasimme keskellä metsää, kun molemmat olimme ulkoiluttamassa koiria."

”Löysin ystävän mieheni työkaverin vaimosta. Kuuleman mukaan hänen piti olla ujo ja hiljainen – no eipä ollut, vaan mukava, hauska ja puhelias.”

”Tapasimme keskellä metsää, kun molemmat olimme ulkoiluttamassa koiria.”

Kohtalo puuttui peliin

Ystävä voi löytyä myös yllättäen ja odottamattomistakin paikoista. Eräs lukija kertoo löytäneensä ystävän autokoulusta:

”Autokoulussa kurssillani oli samanikäinen nainen. Olimme selvästi muita vanhempia, mutta meitä yhdisti myös raskaus: odotimme molemmat esikoisiamme ja lasketut ajat olivat lähekkäin. Juttu lähti luistamaan heti ja pian sovimme yhteiset ajotunnitkin. Vietimme useita tunteja viikossa samassa autossa ajaen ja hölisten. Tunnit loppuivat aikanaan, mutta ystävyys säilyi.

Tapaamme edelleen, vaikka molempiin perheisiin on syntynyt pikkusisarukset ja elämä on melko kiireistä. Vaikka tapaamme harvemmin, juttu jatkuu aina niin kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan.”

Toisen vastaajan ja hänen ystävänsä ajoi yhteen äidin sairastuminen.

”Äitini sairastui rintasyöpään ja kävi hoidoissa sen tiimoilta. Siellä hän tutustui rouvaan, joka oli samassa tilanteessa. Selvisi, että rouvan tyttärellä ja minulla oli yhteinen tuttava. Tämän tuttavan kautta tapasimme, ja heti ensi hetkestä meillä oli yhteys ja nauroimme vedet silmissä. Molempien äidit ovat jo nukkuneet pois, mutta he jättivät jälkeensä jotain korvaamatonta. Olemme kuin siskokset, ja olen hänen poikansa kummi.”

”Laitoin vahingossa onnitteluviestin väärään numeroon. Siitä alkoi tekstailu ja soittelu. Hän on ollut minulle jo seitsemän vuotta tärkeä tuki ja ystävä.”

Ystävään voi törmätä myös lomareissulla.

”Satuimme yhtä aikaa samaan matkakohteeseen. Heidän seurueensa oli paikkakunnalta, jossa olen viettänyt lapsuuteni. Olimme tiiviisti yhdessä kaksi viikkoa, ja ystävyys on jatkunut tiiviinä Facebookissa. Suunnittelemme lomat niin, että satumme taas samaan paikkaan samaan aikaan.”

Apua järjestetystä toiminnasta

Aina ystävä ei löydy yllättäen eikä edes yhteisten tuttujen kautta. Silloin kannattaa lähteä mukaan kerho- tai vapaaehtoistoimintaan, kuten muutama lukija kertoo.

”Muutimme 12 vuotta sitten pikkupaikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Aloin käydä 1-vuotiaan esikoisen kanssa ahkerasti Mannerheimin Lastensuojeluliiton kerhoissa. Pitkään tuntui siltä, että kaikilla oli jo tarpeeksi ystäviä ja ne, jotka kaipasivat ystävää, tuntuivat erilaisilta ihmisiltä. Päätin, etten ole valikoiva. Puolen vuoden päästä kerhoon tuli nainen, josta tuli hyvä ystäväni.”

”Olen saanut useita ystäviä seurakunnasta kaikilta paikkakunnilta, joissa olen asunut. Seurakunnan nuorten aikuisten toiminnassa on yleensä avoin ilmapiiri ja ihmisillä on luontainen into tutustua uusiin ihmisiin.”

”Työväenopiston grafiikkakurssilla luonnostelimme vierekkäin ja aloimme jutella. Sitten sovittiin kahvittelut ja museovierailu. Siitä se lähti.”

Netti yhdistää ystävät

Kun ystäviä etsittiin ennen sanoma- ja aikakauslehtien kirjeenvaihtopalstoilta, on sosiaalinen media tehnyt kavereiden löytämisestä helpompaa ja nopeampaa. Muutama lukija kertoo, miten netti on auttanut löytämään uuden hengenheimolaisen:

”Löysin hänen bloginsa ja kirjoituksen ,jossa hän kaipasi ystäviä. Olin juuri muuttamassa samaan kaupunkiin, joten laitoin viestiä ja kysyin, esittelisikö hän minulle kaupunkia. Päädyimme muutaman tapaamisen jälkeen kämppiksiksi. Vaikka nykyään välillämme on 300 kilometriä, hän on yhä parhaita ystäviäni.”

"Liityin Facebookissa amerikkalaiseen eläinryhmään. Silmääni osui nainen, jolla oli suomalainen sukunimi. Pyysin häntä fb-kaverikseni. Olemme viestitelleet sekä skypettäneet nyt jo neljän vuoden ajan.”

”Pari vuotta sitten olin ystäväporukan ainoa sinkku. Menojalkaa vipatti, mutta ei ollut mukaanlähtijää. Istuin pitkään kotona harmittelemassa, kunnes keksin mennä nettiin. Löysin monta sivustoa, joissa etsittiin ystävää. Vastailin ilmoituksiin ja tein omani – ja sain kolme uutta ystävää.”

 

Kyselyyn vastasi 69 lukijaa. 

Presidenttien puolisot Jenni Haukio ja Melania Trump Mäntyniemen parvekkeella. Andiata tiedotti ylpeänä, että Jennin asu oli heidän mallistostaan. Helsingin Sanomien mukaan virkasiskon asu oli puolestaan Guccin, perhonen vyön solkena.
Presidenttien puolisot Jenni Haukio ja Melania Trump Mäntyniemen parvekkeella. Andiata tiedotti ylpeänä, että Jennin asu oli heidän mallistostaan. Helsingin Sanomien mukaan virkasiskon asu oli puolestaan Guccin, perhonen vyön solkena.

Helsingin huippukokouksen hauska yksityiskohta olivat presidenttien puolisoiden asut, joista löytyi jotain yhteistä: molempien vaatetta kevensi kesäinen perhosteema.

Kodin Kuvalehden ohjeilla voit nyt hypätä mukaan päivän perhostunnelmaan. Perhoset tekevät elämästä kevyempää vaikkapa pöydän yläpuolelle ripustettuna mobilena tai astioiden reunoissa. Katso alta, miten askartelet hauskan perhosputouksen.

Perhoskiehkuroita voi myös käyttää juhlakattauksessa, ja yksittäinen paikalle lepattanut kaunotar juhlistaa juomalasin reunaa tai pilliä. Ohjeet näihin löydät alla olevasta linkistä.

Tomusokerilla syntyvät puolestaan perhosenkeveät koristeet muffinien pinnalle. Tarvitset vain paperisen perhosmuotin, ja kuvioiden tekemiseen voi pyytää vaikka lapset mukaan. Katso isoäidin sitruunamuffinien resepti tästä linkistä!

Herkät perhoset ovat myös tervetulleita omaan puutarhaan. Ne rakastavat muita enemmän tiettyjä kukkia, ja siksi niitä kannattaa istuttaa ajoissa. Lue lisää alla olevasta linkistä.

 

Voi niitä lapsuuden kesiä, kun lomalle lentäminen oli eleganttia ja aurinkorasvoista ei tarvinut huolehtia. Vaan ei enää!
Voi niitä lapsuuden kesiä, kun lomalle lentäminen oli eleganttia ja aurinkorasvoista ei tarvinut huolehtia. Vaan ei enää!

Ennen oli kaikki paremmin! Noh, ainakin silloin sai tehdä ilman huonoa omatuntoa monia asioita, jotka eivät tänä päivänä tulisi kuuloonkaan.

Luontosuhteemme oli paljon... mutkattomampi

1. Sammakonkutua keräiltiin lammikoista ja ojista. Nyt se on ankarasti kiellettyä, eikä kutua sitäpaitsi edes löydy enää mistään.

2. Iilimatoja pelättiin mutta ronkittiin ja näkinkenkiä availtiin. Äiti tosin aina kielsi avaamasta simpukkaa, mutta aivan pakkohan sinne oli kurkata! Iilimadotkin ovat kuolleet lähes sukupuuttoon.

3. Kesäisessä heinämeressä uskalsi kirmata huoletta. Joka toisella heinänkorrella ei kiipeillyt borrelioosipunkki.

4. Lapset hakivat lemmikkejä variksenpesistä ja tähtäsivät äitivariksia ritsoilla. No se oli kyllä typerästi tehty, mutta ennen lintuinfluenssapelkoa myös hoivailtiin hellästi pesästä pudonneita tai ikkunaan lentäneitä siipirikkoja.

5. Nuppineuloilla tauluun kiinnitetystä perhoskokoelmasta sai rauhassa haaveilla. Jokaisella lapsella oli oma haavi, jolla perhosia pystyi pyydystämään. Nykyään perhosia näkee paljon vähemmän.

6. Mato-onginta oli vain jännittävää puuhaa, eikä kenenkään mielestä kalojen ja matojen kiduttamista. Nyt niidenkin tunteita joutuu miettimään.

7. Jos halusi lemmikiksi kilpikonnan, sellaisen saattoi tuoda matkalaukussa mukana Espanjasta.

8. Lupiinin siemeniä oli kiva kylvää ympäri pihoja. (Liekö siinä syy sille, miksi ne ovat levinneet joka puolelle ja niistä halutaan nyt eroon?)

9. Eläinrääkkäyksenä ei vielä pidetty sitäkään, että sisiliskoja kiusattiin, kunnes ne tiputtivat häntänsä pois.

10. Kyitä ei ennen vanhaan tarvinnut kuljettaa ämpärissä parin kilometrin päähän mökkipihasta, vaan kohdattaessa niitä iskettiin epäröimättä lapiolla.

11. Muurahaisetkin hävisivät sisältä tehokkaasti DDT:llä.

Aurinko armas, kippuravarvas...

12. Kyllä ennen auringonottokin oli ihanaa – tai siis aurinkoa sai ylipäätään ottaa.

13. Suojakertoimia ei tunnettu tai jos tunnettiin, niin suojakerroin oli korkeintaan neljä.

14. Lapset saivat kipittää mökkipihassa alasti ilman uv-vaatteita tai jatkuvaa rasvausrumbaa.

15. Vanha kansa tiesi, että iho ruskettui kunnolla vasta sitten, kun sen oli ensin kunnolla polttanut auringossa ja vanha nahka oli hilseillyt pois.

16. Jos rusketusta halusi tehostaa, iholle saattoi hyvin levittää rusketusta edistävää öljyä. Foliotakin käytettiin auringon vaikutuksen tehostamiseksi.

17. Vedessä lilluttiin sinipunaisen uimapatjan päällä. (Jokaisella oli samanlainen, ja sen tuntuman ja tuoksun muistaa edelleen.) Nykyään rannat ovat kirjavia räikeistä yksisarvis- ja flamingo-kelluttimista. Yhtenäiskulttuuri oli tyylikkäämpää!

18. Rantarauhaa ei häirinnyt mikään. Ei ainakaan lahdella pörräävä vesiskootteri.

Syöminen ei aiheuttanut stressiä

19. Ruoka säilyi hyvin verannalla.

20. Jos maito härskiintyi maakellarissa, ei huolta. Pannukakkuun vain!

21. Ei tarvinnut miettiä ruokaympyröitä ja -pyramideja.

22. Grillimakkaraa ja kyljyksiä sai syödä huoletta. Kukaan ei puhunut syövistä tai epäekologisuudesta.

23. Lapsille sai kylässä tarjota ihan mitä vain, eikä vanhemmilta tarvinnut kysyä. Naposteluporkkanoita tai sokerihysteriaa ei tuntenut kukaan.

24. Limpparikoreissa riitti juotavaa.

25. Erikoisruokavalioita ei tunnettu. Juhlien järjestäminen oli helppoa, kun ei tarvinnut miettiä gluteenittomia, laktoosittomia, vegaaneja tai paleoruokailijoita.

26. Jos hillossa oli hometta, homeinen kohta kauhottiin lusikalla pois. Loppu lätyn päälle.

27. Raakamaitoa juotiin suoraan tonkasta, joka oli täytetty naapurin navetessa.

Mökkeillessä mieli virkeni

28. Veneillessä ei tarvinnut miettiä pelastusliivejä, edes lasten.

29. Parasta hupia oli soutaa vene keskelle järveä, hyppiä veteen ja uida rantaan.

30. Pihahommia tehtiin puuterinväriset rintsikat päällä ja paplarit päässä.

31. Puusaunaa sai lämmittää vielä huoletta. Nykyäänhän sekin tuottaa ilmaan pienhiukkasia. Kynttilöistä nyt puhumattakaan!

32. Astiat tiskattiin suoraan järvessä.

33. Järveen sai hypätä sampoo päässä. Kuinka ihanan pehmeä tukasta tulikaan! Kukaan ei puhunut, että järvi siitä rehevöityisi.

34. Kaivoveden bakteeritutkimuksista ei tarvinnut huolehtia. Ainahan tätä on juotu!

35. Mökkirantaan tai -pihaan saattoi milloin tahansa parkkeerata vene tai auto. Sukulaiset, naapurit tai vastarannan tutut ne sieltä saapuivat ilmoittamatta päiväkahveelle. Aina oli vierasvarana kuivakakkuja tai pikkuleipiä seitsemää sorttia.

Leppoisasti liikenteessä

36. Auton takapenkillä sai pötkötellä ilman turvavöitä ja maanteillä ajaa tuhatta ja sataa, koska vapaat nopeudet.

37. Lapsen sai istuttaa pyörän tarakalle ja pyytää vain vauhdissa levittämään jalkoja, jotta ne eivät jäisi pinnojen väliin.

38. Mikä pyöräilykypärä? Nythän tulee huono omatunto, tyhmä olo tai vähintään poliisiauton kohdalla pala kurkkuun, jos viilettää ilman kypärää.

Ylipäänsä kaikki oli vapaampaa

39. Koiran tai lastenvauvut (ja vauvan!) uskalsi ilman epäilystäkään jättää kaupan pihaan ostosten ajaksi.

40. Kissa sai liikkua vapaana pihalla, ihan sama missä asui.

41. Lapsena sai avaimen kaulaan ja vanhemmat törkkäsivät päiväksi pihalle leikkimään. Nyt ilman kännykkää ja GPS-paikanninta ei saa poistua edes omalta terassilta pihamaalle.

42. Rakennustyömaat ja hiekkakuopat olivat parhaita leikkipaikkoja. Valuvasta hiekasta kyllä varoiteltiin, mutta montulla ei ollut ketään vahtimassa.

43. Navetat ja heinäladot kävivät leikkimiseen myös. Mitä nyt veli joskus vahingossa tipahti heinäluukusta alas.

Tekniikka ei vaivannut päätä

44. Ristisanojen vaikeat sanat piti tarkistaa tietosanakirjasarjasta, eikä käsillä juuri koskaan ollut uusinta painosta – googlesta puhumattakaan.

45. Kun kesähitin kuuli ensimmäisen kerran radiosta, oli liki mahdoton selvittää esittäjää. Netistä kun ei voinut tarkistaa, miten Neon 2 kirjoitetaan ja mikä tämä Polku nyt on.

46. Parhaimmat biisit pystyi nauhoittamaan radiosta kasetille, jos oli herkkäsorminen. Miten kätevää!

47. Mökiltä piti lähteä naapuriin soittamaan, koska eihän joka torpassa mitään lankapuhelimia ollut.

48. Iso porukka sukulaisia ja tuttavia kokoontui yhteen katsomaan Dianan ja Charlesin tai Silvian ja Kaarle Kustaan häitä tai Wimbledonin tennisfinaalia. Nykyään jokainen voi katsoa omasta kännykästään.

49. Kirjeenvaihtoystävä tuli kylään Mikkelistä asti, kun ei voitu soittaa Facetime-puheluita. (Kirjekaverit olivat muutenkin ihan parhaita: ”Etsin ystävää tositarkoituksella.” ”Varma vastaus kuvansa lähettäneille.” ”Rillipäät älkööt vaivautuko.”) Postihan kulki vielä ennen vanhaan luotettavasti, ja kirjeet tulivat nopeasti perille.

Parasta kesälukemista ikinä!

50. SinäMinät ja Reginat haettiin divarista. Ja oih, niissä tapahtui aina kaikkea ihanaa, mitä itselle ei koskaan tapahtunut. Suloisen pojan tapasi etelänmatkalla auringonlaskussa tai sitten hän tuli vastaan, kun lähti järvelle soutelemaan. (Omalla järvellä näkyi vain katiskoita kokevia pappoja.)

51. Kesälukemisena saattoi olla myös Suosikki ja Intro. Tai metsästä kivenkolosta löytyneet Kalle ja Jallu.

52. Poliisi kertoo -kirjasarjat, niin jänniä!

Ennen ei ollut ympäristöhuoliakaan

53. Torikahvilan pahvimukissa kahvi maistui makoisalta. Nyt jokainen take away -latten kuppi on yksi roska lisää.

54. Fleecepaitoja pystyi käyttämään ilman tunnontuskia. Nyt fleeceä ei saisi mikromuovin takia ostaa, käyttää tai pestä, mutta ei heittää poiskaan, sillä kaikki pitäisi kuitenkin käyttää loppuun.

55. Lentäminen oli eleganttia luksusta. Nyt sitäkin pitää selitellä. Kyllä olen huolehtinut päästömaksuista! (Miten?)

56. Kaikki roskat sai laittaa samaan pussiin ja pussin viedä ”omalle kaatopaikalle”.

57. Vaari saattoi avata mökkimatkalla auton ikkunan ja viskata roskapussin metsään. Joku oli viskannut sinne vanhan sohvakalustonsa.

58. Kaikki, mikä vain suinkin paloi, poltettiin nuotiossa, keskuslämmitysuunissa tai saunan takassa.

59. Metsään saatettiin myös kaivaa kuoppa, johon kannettiin kaikki mahdollinen roska, kuten vanhat akut.

Näitäkään asioita emme juuri kaipaa:

60. Tupakointia ravintoloissa, olohuoneissa, autoissa, missä vain. Vieraitakaan ei voinut kieltää polttamasta sisällä, koska tupakointi vain kuului asiaan. (Myöhemmin äiti joutui tuulettamaan taloa koko illan.)

61. Haisevia, kaksireikäisiä huusseja ja sanomalehden käyttämistä vessapaperina. Huussijulisteet ovat kyllä nostalgisia.

62. Turkisbikineitä, -hattuja ja sinikettukauluksia. Olalla saattoi roikkua vaikka ketun pää (mikä siihen aikaan oli kyllä hienointa ikinä).

63. Jäniksen käpälöiden tai piisaminhäntien keräilyä. Niitähän sai lahjoituksina metsästystä harrastavilta sukulaisilta.

64. Äidin kakkumaskaraan sylkäisemistä. Väri levittyi ripsiin paremmin, kun sitä kostutti syljellä.

65. Ruosteiseen naulaan astumista.

Näitä sen sijaan kaipaamme:

66. Kaikki nuorisolaiset osasivat tanssia, kukkamekot olivat tyköistuvia ja lavalla saattoi syttyä tulinen kesäromanssi.

67. Kaikki osasivat itse paikata pyörän kumin. Kenkälankkilaatikosta kaivettiin esiin paikkarasia ja renkaasta etsittiin reikä vesiastiassa. Pyörässä ei ollut 27:ää vaihdetta, jotka olisi ensin pitänyt säätää.

68. Pientareilla märehtiviä lehmiä. Vasikoita mentiin katsomaan navettaan kyläilyn päätteeksi tai ihailtiin automatkalla auton ikkunasta. Nyt niitä ei ole enää missään tai ainakaan säädösten, lakien, hygienian ja eläinsuojelun takia niitä ei saa mennä silittämään.

69. Uimarannalle pyöräilemistä pelkässä uimapuvussa. Edes pyyhettä ei otettu mukaan, sillä tuuli kuivasi. Ja miltä pyörän poljin tuntui paljasta jalkaa vasten!

70. Kauppa- ja kirjastoautoja.

Vierailija

Entisajan kesät olivat todellakin huolettomampia – nämä asiat eivät onnistuisi enää!

Ope kirjoitti: Ei fleeceä edes ollut ennen vanhaan. Vähän on faktat pielessä tässä jutussa. Mutta fleeceä oli ainakin jo 90-l. alussa. Ei silloin kukaan aavistanut, että materiaalissa olisi jotain huonoa. Tuntui ihanan pehmeältä ja lämpimältä. Joten kyllä paljon on muuttunut tiedoissa fleecen osalta, vaikka materiaali on aika uusi.
Lue kommentti