Keski-ikä on hyvin vaarallinen vaihe naisen elämässä, sillä neljänkympin paniikissa järki unohtuu, todettiin Kodin Kuvalehdessä vuonna 1979.
Vuonna 1979 Kodin Kuvalehdessä käsiteltiin vakavaa aihetta: naisen keski-iän kriisiä.
Jutun mukaan naisen keski-iän kriisi on usein vaikeampi kuin miehen, koska sitä käydään "niin monella tasolla".
"Äkkiä hän ei olekaan äitinä niin tärkeä kuin ennen, ei naisena niin nuori eikä seksuaalisesti niin puoleensavetävä. Kaiken lisäksi hänen hormonitasapainonsa alkaa heittelehtiä", sanoi jutussa haastateltu lääketieteen lisensiaatti Inari Hytönen.
"Juuri keski-ikään tullessaan nainen kantaa eniten vastuuta, tekee työtä ja elää luovaa kautta elämässään. Mutta yhtäkkiä hän onkin kriisissä, masentunut, ilkeä, kärsimätön, oikukas ja joskus myös pakokauhun vallassa."
Pakokauhu johtuu kuulemma siitä, että nelikymppisenä nainen tajuaa, ettei olekaan valloittanut maailmaa - eikä ehkä koskaan valloitakaan. Lapsetkaan eivät enää tarvitse kuten ennen, aviomiehestä puhumattakaan.
"Moni nainen ajattelee keski-ikään tullessaan, että peli on menetetty. Tätä ajatusvirhettä pönkittää se, että avioliitot hyvin usein kariutuvat juuri keski-iän kynnyksellä. Mies lähtee hakemaan pönkitystä omille harhoilleen nuorten naisten joukosta ja nainen jää yksin katkeruutensa kanssa. Ei tiedetä, että tässä on kysymyksessä avioliiton tavanomainen kehitys", jutussa todetaan, jo hiukan lohdullisempaan sävyyn.
Jutun mukaan nelikymppisyys ei ole naiselle pelkästään masentavaa - vaan myös lahja. Moni jatkaa esimerkiksi entisiä nuoruuden harrastuksiaan ja puhkeaa uuteen kukoistukseen.
"Keski-ikä on luopumisen aikaa, joistakin asioista on nyt pakko luopua. Mutta se on myös elämän lahja ennen alkavaa vanhuutta. Oikein löydettynä se voi olla ihmisen paras ikä."
