Kaikettomat piparini olivat ensin lättänöitä korppuja – lopulta paras ohje syntyi äidin vanhasta reseptistä

Ei enää maitoa, kananmunaa, soijaa, kauraa, vehnää, ohraa, ruista, kanaa, nautaa, sitrushedelmiä, omenaa, pähkinää, mantelia, herneitä…

Kolmas lapseni alkoi oireilla syömilleni ruuille rintamaidon kautta muutaman viikon ikäisenä. Yllämainittujen ruoka-aineiden karsiminen lautaseltani tuntui auttavan vauvaa, joten ruokavalioni pysyi kavennettuna melkein vuoden.

Korvaavien ruokien (ja herkkujen) löytäminen ei lopulta ollut kamalan vaikeaa, mutta jouluruuat tuottivat vähän hankaluuksia. Etenkin piparien kanssa oli iskeä epätoivo.

Yritys 1: Piti tehdä pipareita, tuli litteitä karstamöykkyjä

Netistä löysin kyllä kymmenittäin ohjeita kaikettomiin, siis gluteenittomiin, munattomiin ja maidottomiin, pipareihin.

Ensimmäinen käyttämäni ohje on onneksi kadonnut bittiavaruuteen, koska lopputulos muistutti kaikkea muuta kuin piparkakkuja. En tiedä, mitä tein väärin.

Uuniin mennessään taikina oli vielä kauniisti sydäminä ja pupuina, mutta paiston jälkeen piparit näyttivät tältä:

Ensimmäiset kaikettomat piparini näyttivät palaneilta kauralastuilta ja maistuivat lähinnä sokeroidulta näkkäriltä.

Yritys 2: Parempi jo! Rypyt eivät haittaa, kun maku on kohdallaan

Rouskuvat, tummanpuhuvat lastut eivät olleet ihan sitä, mitä piparilta hain, joten aloin pohtia, olisiko äidiltä saatu vanha resepti mitenkään muokattavissa.

Perheemme piparit on jo ainakin kolmen sukupolven ajan leivottu samalla Paraisten piparien reseptillä. Netissä siitä liikkuu useita versioita, joista tämä Syntisen hyvää -blogin ohje on lähimpänä omaamme.

Muutaman kaikettoman leivontaniksin olin jo vuoden mittaan oppinut:

• Kananmunan korvaaminen ei periaatteessa ole vaikeaa: esimerkiksi banaanilla on samat sidosominaisuudet.
• Voin tilalla käytin yleensä Sunnuntain laktoositonta leivontamargariinia. Laktoositon ei ole sama asia kuin maidoton, mutta kyseinen Sunnuntain margariini toimii myös maitoallergisille, koska se ei sisällä maitoproteiinia. Sisällysluettelot kannattaa aina lukea huolella.
• Vehnäjauhoillekin on monta gluteenitonta vaihtoehtoa. Valmiiden jauhosekoitusten ohella voi käyttää esimerkiksi tattari-, maissi-, hirssi- tai riisijauhoa.
• Monet myös käyttävät gluteenittomassa leivonnassa ja kananmunankorvikkeena psylliumia, joka kiinteyttää ja kuohkeuttaa taikinaa.

Ensimmäinen testikierros muokatulla ohjeella oli jo todella lupaava:

8.12.2016 hehkutin onnistumistani Facebookissa näin: ”Wuhuu, vanhat kunnon Paraisten piparit toimii jopa glutmunattomana! Vähän ryppyisiä, mutta maku kohdillaan. Taikinassa vaihdoin vain kananmunan banaaniin (ja vähän psylliumia) ja vehnäjauhot Semperin seokseen. Jauhoja ois saanu olla vieläkin enemmän, leipoessa meni melkein toinen mokoma. Jääkaappikylmänä oli pakko kaulita, lämpimänä tuo meni ihan mössöksi.”

Yritys 3: Yllättävän toimiva tattari ja lähes täydellinen ohje

Kolmas kaiketon piparisatsini oli maultaan ja koostumukseltaan jo niin lähellä lapsuusmuistoja kuin mahdollista. Koko reseptin voit katsoa tämän jutun lopusta.

Jauhot valitsin periaatteella ”jaa, tällaisia tällä viikolla kaapissa”. Eniten löytyi tattarijauhoja, seuraavaksi eniten Semperin gluteenitonta jauhoseosta ja maissijauhoja. Psylliumin taisin unohtaa, mutta taikina ei tuntunut sitä kaipaavan.

Munan korvasin soseutetulla kokonaisella banaanilla.

Jauhot valitsin periaatteella ”jaa, tällaisia tällä viikolla kaapissa”. 

Paraisten piparitaikina on perinteisilläkin aineksilla aika tarttuvaista ja samalla murenevaa tavaraa, eikä kaikettomuus ainakaan helpottanut asiaa. Minusta maku kuitenkin palkitsi vaivan, kuten aina ennenkin.

Kaiketon taikinani sai levähtää jääkaapissa yön yli. Leipomista helpotti, kun jaoin taikinan nyrkinkokoisiin köntteihin ja pidin niitä jääkaapissa, josta otin vain yhden kerrallaan leivottavaksi. Kaulitsin taikinan suoraan leivinpaperille. Käytin kaulitessa apuna runsaasti tattari- ja maissijauhoja.

Sitten pistelimme lasten kanssa muotit taikinalevylle ja irrottelimme ylijäämät piparien välistä. Paistoimme pipareita 200 asteessa noin kuusi minuuttia.

Tattarijauhosta tuli pipareihin vinkeä, mausteinen aromi.

Maissijauhoista tuli pipareihin hauska kellankukertava sävy, ja tattari puolestaan antoi niihin vinkeän, hiukan mausteisen ja jotenkin maanläheisen aromin.

Itse pidin kovasti näistä ei-niin-äklömakeista pipareista, mutta vehnäjauhoon tottuneille lapsille maistuivat paremmin kuorrutetut versiot. Käytimme itsetehdyn valkuaispikeerin sijaan kaupan munatonta valmiskuorrutetta.

Kaikettomasta vuodesta jäi käteen luottamus siihen, että kaikkea kannattaa kokeilla.

Tämä vuosi: Paluu vanhaan, mutta tattaritwistillä

Poikani allergioiden kanssa kävi lopulta hyvin. Ensimmäisten synttäreiden tienoilla saimme hiljalleen palautettua aineita sekä omaani että hänen ruokavalioonsa. Nyt lähempänä toisia synttäreitä kaikki yliherkkyydet näyttävät jääneen pois.

Kaikettomasta vuodesta jäi silti käteen luottamus siihen, että kaikkea kannattaa kokeilla – todennäköisesti ennen pitkää jokin onnistuu. Ruoanlaitto ja leivonta ei ole kuolemanvakava asia. Pahinta, mitä testaillessa voi tapahtua, on, että roskis saa lisää syötävää.

Dinosaurusten piparinen juomapaikka syntyi tavallisella pipariohjeella, mutta maussa tuntui taas tattari.

Nyt marraskuussa keskimmäinen lapsi toivoi 8-vuotissynttäreilleen kakun sijaan dinosaurus-piparimaailmaa. Sen tein jälleen perinteisellä Paraisten ohjeella, mutta vehnäjauhoista korvasin yhä puolet tattarilla.

Dinoista ei jäänyt jäljelle hännänpuolikastakaan.

Onko sinulla lisää vinkkejä kaikettomien pipareiden leivontaan? Kommentoi alla!