
Kun suomalaiset lahjoittivat Sansibarille yli tuhat paria vanhoja silmälaseja, mukana oli myös julkkisten laseja. Uutisankkuri Piia Pasasen lasit sai 17-vuotias Zulfa. Ne olivat hänen elämänsä ensimmäiset lasit, vaikka näöntarkastuksessa paljastui, ettei hän nähnyt tarkasti 25 senttiä pidemmälle.
”Ipi ni bora? Kumpi on parempi?” kysyy optikko Jenni Hiltunen ja vaihtelee testilinssejä 17-vuotiaan Zulfa-tytön silmille.
Kodin Kuvalehti oli mukana optikkoketju Specsaversin järjestämällä hyväntekeväisyysmatkalla, jonka tarkoitus oli lahjoittaa sansibarilaisille yli tuhat paria suomalaisten vanhoja silmälaseja. Mukana silmätarkastuksia tekemässä oli neljä suomalaisoptikkoa.
Sansibar on Tansaniaan kuuluva, Kajaanin kokoinen saari Intian valtameressä. Saarella asuu 1,3 miljoonaa ihmistä mutta vain yksi optikko. Silmälaseja kylissä ei myydä. Vaikka myytäisiinkin, maanviljelijäperheillä ei olisi varaa ostaa niitä.
Siksi Sansibar on täynnä lapsia, jotka istuvat joka päivä koulussa näkemättä liitutaululle.
Yksi heistä on Zulfa.
Zulfa ei puhu englantia kuten eivät useimmat muutkaan kyläläisistä. Siksi Jennin pöydällä on suomi–swahili-sanasto. Sitä vilkuilemalla hän pystyy kysymään swahiliksi, mihin suuntaan E-kirjain osoittaa: ylös vai alas? Vasemmalle vai oikealle?
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kimmo.jpg?itok=SLJAQi4K)
Tulkkeina auttavat saaren ainut optikko herra Jecha sekä paikallinen silmälääkäri, tohtori Mohamed, jolla on silmiinpistävän kiiltävät nahkakengät ja näyttävä rannekello.
Zulfa-tytön ranteessa ei ole kelloa eikä hänellä ole koskaan ollut silmälaseja.
Ei, vaikka näöntarkastuksessa paljastuu, että hän ei näe tarkasti 25 senttiä pidemmälle. Hän tarvitsisi silmälasit, joiden vahvuus on -6.0.
Miten hän on voinut selvitä ilman?
”Muut ovat auttaneet”, Zulfa sanoo.
”Olen pyytänyt kavereitani kertomaan, mitä opettaja kirjoittaa taululle.”
Tarkemmin hän ei osaa selittää.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_6185_2.jpg?itok=YnMIHZee)
Lopulta pinosta löytyvät lasit, joissa on täsmälleen oikea vahvuus. Selviää, että ne on lahjoittanut Yleisradion uutisankkuri Piia Pasanen.
Zulfa yrittää sovittaa Piian laseja. Muslimihuivi on tiukka, sangat eivät mahdu sisään.
Hän riisuu päällimmäisen huivin. Sitten toisen, lopulta kolmannen.
Kun lasit lopulta ovat päässä, huomaan, että Zulfan huiviton pää helmeilee hiestä.
”Unaona mbali? Näetkö kauas?” kysyn.
Zulfa nyökkää. Ensimmäistä kertaa hän hymyilee.
Sitten hän astelee peilin eteen ja kieputtaa huivinsa tiukasti. Vaikka hän juoksisi kotiin, silmälasit eivät putoaisi.
Ulos hän kävelee pää pystyssä, harppoen. Niin kävelee ihminen, joka näkee eteensä ensimmäistä kertaa.
Useimmat Afrikkaan viedyistä laseista olivat tavallisten suomalaisten lahjoittamia, mutta mukana oli myös muutamien julkkisten lasit. Jutun kuvista pääset kurkistamaan, kenen nenälle päätyivät Oskari Katajiston, Kimmo Sasin, Markus Pöyhösen ja Pirjo Nuotion lasit.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_6186_0.jpg?itok=PxJPThlK)
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_6184_0.jpg?itok=KVWKpt04)