Näyttelijä Ville Haapasalo ehti yhdessä päivässä osallistua tv-visailuun, käydä kahdessa haastattelussa, katsoa työn vuoksi elokuvan ja poiketa parissa iltajuhlassa. Olipa päivä -sarjassa tutut ihmiset kertovat, miten päivä sujui.
AUTONKULJETTAJA TULI hakemaan minut kahdeksalta asunnoltani Moskovassa. Sitä ennen ehdin käydä suihkussa ja pestä hampaat.
Autonkuljettajani on aina sama. Hän on myös turvamieheni. Työnantaja haluaa, että joku on siinä vieressä.
Muut suunnittelevat päiväni Moskovassa. Agenttini ahtavat päivät niin täyteen kuin pystyvät, joten ne venyvät aika pitkiksi.
PÄIVÄ KÄYNNISTYI PALAVEREILLA tuotantoyhtiön ja parin firman kanssa.
Kuvauksiin menin yhdeksitoista niin kuin useimmiten Moskovassa. Ne ovat virkariesa: televisio-ohjelmat, mainokset, vierailut ja haastattelut.
Nyt osallistuin Arvaa melodia -nimiseen ohjelmaan. Hämmästelin vähän, miksi minut oli pyydetty mukaan, sillä tunnen huonosti venäläisiä lauluja.
Nauhoitukset alkoivat vasta kahdeltatoista, siis tunnin myöhässä.
MINULTA MENI HERMOT. Kun myöhästyn jostain, olen myöhässä kaikkialta koko loppupäivän ja sitten syyllinen olen vain minä.
Suutuin siis, mutta toisaalta Venäjällä julkkiksen pitääkin aina silloin tällöin järjestää pieni skandaali. Pitää vähän ärjähtää ja paiskata vaikka ovea dramatiikan lisäämiseksi.
Ohjelmassa soitettiin aina muutama nuotti, joista pitäisi arvata kappale. Taisin arvata vain kaksi. Kappaleesta piti vielä hyräillä melodiaa, eikä minulla ole lauluääntä lainkaan.
LOUNAALLE PÄÄSIN kahden jälkeen. Ulkona oli 12 astetta pakkasta ja teki mieli raskasta ruokaa. Höyryävät pelmenit smetanan kanssa ovat loistava talvi-ruoka. Kävin ukrainalaisessa ravintolassa, koska siellä pelmenit ovat isoimpia.
Sain syödä rauhassa. Moskovan ulkopuolella ihmiset haluavat ottaa minusta kiinni, mutta Moskovassa liikkuu paljon julkisuuden henkilöitä.
Lounaan jälkeen olin kahdessa radiohaastattelussa valtiollisella kanavalla. Onneksi välissä soitettiin musiikkia ja ehdin hakea teetä.
Ennen poltin kolme askia päivässä.
ILLALLISPALAVERIIN MENIN elokuvateatterin ravintolaan. Vastapuoli halusi tavata siellä, koska keskustelimme elokuvan rahoituksesta. Pari tuntia höpöteltiin.
Minusta on hauskaa, ettei Venäjällä tarvitse polttaa räntäsateessa. Voin sytyttää piipun vaikka palaverissa.
Ennen poltin kolme askia päivässä, mutta lopetin savukkeiden polttamisen puolitoista vuotta sitten. Nyt annan itselleni luvan yhteen piipulliseen päivässä, mutta en polta lainkaan päiväkausiin.
Toinen nautintoni on tee. Venäläiset sekoittavat teehen sitruunaa, sokeria ja hunajaa, minusta se on hyvää.
VENÄLÄISELOKUVAN ENSI-ILTA alkoi yhdeksältä. Minut oli varattu käymään siellä, mutta en katsonut leffaa loppuun. Se oli sotaelokuva, näitä ihme vampyyritarinoita. En ollut ihan kohdeyleisöä.
Päivän päätteeksi oli kaksi iltajuhlaa. Ensimmäisiin tulin yhdeltätoista, toisiin siirryin puolitoista tuntia myöhemmin. Kämpille ehdin puoli neljän aikaan.
Seuraavana aamuna kahdeksalta tuli taas autonkuljettaja ja aloitin päiväni murmelina.
YRITÄN HUOLEHTIA SIITÄ, että vuorokaudessa on neljä tuntia vapaata joko päivällä tai yöllä. Että voisi vaikka nukkua.
Ei tämä elämä kauhean terveellistä ole, mutta jokainen valitsee ammattinsa. On helppoa, kun joku muu järjestää päivän, mutta ei se hauskaa ole. Olen tehnyt tätä niin pitkään.
Ajattelen, että ai kun pääsisi kotiin tiskaamaan.
Kaipaan arkea. Kotona Helsingissä olen tavallinen perheenisä, jonka velvollisuuksiin kuuluvat kaupassa käynti ja ruuanlaitto.
Tällaisessa elämässä olisi helppo menettää suhteellisuudentajunsa. En haluaisi olla kuin Vladimir Putin, joka jonkin median mukaan ihmetteli, miksi Moskovasta ovat hävinneet ruuhkat. Tiet tyhjennetään Putinia varten.
TYÖNANTAJAN NÄKÖKULMASTA annan päivän arvosanaksi 9. Olin aika hauska nauhoituksissa, ja neuvottelut menivät hyvin.
Minun näkökulmastani arvosana on 5+. Pelmenit olivat se plussa. Kaikki sujui, mutta en nauttinut.
Mieluiten olisin tekemättä töitä. Heittelisin kiviä takapihalla ja viheltelisin."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/2014.
Lue myös:
