”Tuntuu, että ystäväni vie liikaa voimiani. Olen alkanut vältellä häntä, mikä tuntuu myös kiusalliselta”, lukijamme kirjoittaa.
Olemme tunteneet ystäväni kanssa vuosikymmenen. Ystävystyimme aikoinaan klassisesti hiekkalaatikon reunalla, kun molemmilla oli pieniä lapsia. Viime vuosina minusta on kuitenkin alkanut tuntua, etten saa enää mitään ystävyydestämme. Tuntuu, että ystäväni vie liikaa voimiani.
Olen alkanut vältellä häntä, mikä tuntuu myös kiusalliselta. Keksin tekosyitä, miksi emme voi tavata. Minusta vain tuntuu, että meillä ei ole enää kovin paljon yhteistä. Olemme kiinnostuneet aika erilaisista asioista, enkä oikein jaksa innostua hänen materialistisesta elämäntyylistään. En haluaisi arvostella häntä, mutta rehellisesti sanoen pidän häntä aika itsekeskeisenä ja itsekkäänä monissa asioissa.
Tuntuu kurjalta vältellä häntä, mutta en haluaisi myöskään loukata häntä kertomalla todellisista ajatuksistani. Miten kannattaisi toimia? Miten ystävyys päätetään? Olisiko kuitenkin oikein vain sietää erilaisuuttamme ja jatkaa ystävyyttämme kuten ennenkin, kevyen tapailun merkeissä?
Kasvoimme erillemme
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
