”Kun sisarusteni lapset olivat pieniä, pyrin auttamaan lastenhoidossa ja tarjoamaan lapsille mukavia kokemuksia. Jotenkin silloin ajattelin, että jos itse joskus saan lapsia, sisarukseni toimisivat samoin. Toisin kävi. Toivoinko liikoja?” lukijamme kirjoittaa.
Minulla on kolme vanhempaa sisarusta. Sain itse omat lapseni verrattain vanhana, kun taas esimerkiksi nuorempi veljeni tuli ensimmäisen kerran isäksi jo vähän päälle parikymppisenä. Kun sisarusteni lapset olivat pieniä, pyrin auttamaan lastenhoidossa ja myös tarjoamaan lapsille mukavia, arjesta poikkeavia kokemuksia. Vein lapsia huvipuistoihin, elokuviin, eläintarhoihin. Otin heitä mukaani mökille, purjehtimaan ja metsäretkille. Osan kanssa teimme jopa ulkomaanmatkoja.
”En voi sille mitään, että tämä on katkeroittanut mieltäni. Välillä myös tuntuu, että asia vaikuttaa jopa haluuni tavata sisaruksiani.”
Jotenkin silloin ajattelin, että jos itse joskus saan lapsia, sisarukseni toimisivat samoin minun lasteni kanssa. Toisin kävi.
Kumpaakaan lapsistani ei ole sisarusteni toimesta koskaan pyydetty tai viety minnekään. Sisarusteni lapset ovat jo isoja, moni heistä on muuttanut omilleen, joten uskoisin, että ajanpuutteesta tämä ei ainakaan johdu.
En voi sille mitään, että tämä on katkeroittanut mieltäni. Välillä myös tuntuu, että asia vaikuttaa jopa haluuni tavata sisaruksiani.
Eipä vastaa metsä niin kuin sinne huusin
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
