Huoli tulevasta vanhuuden kodista painaa monen mieltä.
Huoli tulevasta vanhuuden kodista painaa monen mieltä.

”Olen suruissani pohdiskellut, minne muuttaisin. Minne perustan oman, uuden vanhuuden kotini?” lukijamme pohtii.

Mieheni on minua kymmenen vuotta vanhempi ja sairas. Itse olen terve seitsenkymppinen. Asumme Helsingin keskustassa kivassa kolmiossa. Kun mieheni kuolee, en pysty pienellä eläkkeelläni asumaan kodissamme.

Perijöitä on monta, ja perintöverokin tulee maksettavaksi. Olen suruissani pohdiskellut, minne muuttaisin. Helsingin kaukaiset lähiöt eivät kiinnosta, kun on tottunut keskustan vilskeeseen. Takaisin edelliselle kotipaikkakunnalle, missä vietin työvuoteni? Sekin tuntuu maitojunalla palaamiselta. Vanhat kaveritkin ovat muuttaneet sieltä pois. Asunnot ovat siellä kyllä halpoja.

Lapsuuden kodin maisemiin Itä-Suomeen? Sieltä en tunne enää ketään. Koko kylä on rapistunut, eikä palveluja ole.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ulkomaille? Johonkin lämpimään, missä on muitakin suomalaiseläkeläisiä? Ajatus houkuttaa, mutta jos sairastun itse? Tulevatko lapset minua katsomaan?

Ehkä sittenkin etsin jonkin ihan uuden paikkakunnan, missä en ole koskaan käynyt. Pohjanmaa on minulle aivan tuntematon paikka. Samoin Lappi. Perustan oman, uuden vanhuuden kotini.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leskeytyvä

Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä tarinasi sähköpostilla: ihmisten.kesken@sanoma.com

Vierailija

Kirjoituksestasi ei käy ilmi, onko asunto vain toisen nimissä vai kummankin nimissä. Kun miehesi on vielä elossa, on teillä mahdollisuus vaikuttaa asumisjärjestelyihin. Olisiko esimerkiksi mahdollista, että miehesi asunnon osuus/asunto periytyy perillisille, mutta sinulle taataan elinikäinen asumisoikeus?

  • ylös 29
  • alas 2
Vierailija

Kaikkein tärkeintä on ymmärtää mitä laki sanoo perimisestä. Kun noudatetaan lain määräyksiä, asiat menevät oikein, eikä kenellekään pitäisi jäädä kaunaa tai katkeruutta. Monesti kuolinpesä jää jakamatta, mutta usein se jaetaan ja kummassakin tilanteessa on hyviä ja huonompia puolia. On ikävää syyttää ahneudesta tai jostain muusta negatiivisesta perijöitä, jotka toimivat täysin lain mukaan. Siitä tulee itselle paha mieli. Useimmitenhan omaisuus on avioliitossa yhteistä eli testamenttia ei tarvita, sillä jäljelle jäävä pitää tietenkin oman omaisuutensa ja leskellä on elinikäinen asumisoikeus viimeiseen tai vastaavaan asuntoon.

  • ylös 12
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla