Mari oli 46-vuotias ja tyytyväisesti naimisissa, kun hän bongasi Twitterin virrassa vanhan ihastuksensa. Se hetki muutti monta elämää.
Eräänä tavallisena iltana selailin Twitterin uutisvirtaa. Äkkiä bongasin sieltä tutun nimen.
Kuvassakin oli tuttuja piirteitä, mutta myös jotain uutta: kiva parta ja hiuksissa aavistus harmaata.
Profiilista luin miehen asuinpaikan ja päättelin harrastukset. Päivityksissä hän keskusteli enimmäkseen luonnosta, tieteestä ja ajankohtaisista uutisista, mutta myös flirttaili aika avoimesti. Siinäkin oli jotain tuttua.
Painoin seuraa-kuvaketta ja jäin katselemaan profiilia hämmentyneenä. Siinä tosiaankin oli sama mies, jonka kanssa minulla oli ollut lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi suhde 24-vuotiaana.
Nyt olin 46, kahden täysi-ikäisen lapsen äiti ja tyytyväisesti naimisissa.
Olin varma, ettei vanha ihastukseni muistaisi minua. Lähetin hänelle silti viestin, jossa kysyin ’Muistatko mua?’
Vastaus lehautti vatsaan perhosparven: ’Ai muistanko! Todellakin muistan.’
”Yhä, kaksi vuosikymmentä myöhemmin, muistin hymyt, ilon ja nuoret vartalomme.”
Mies kertoi olevansa eronnut ja sinkku. Minä olin ollut aviomieheni kanssa yhdessä 15 vuotta.
Kirjoittelimme vain muutamia viestejä, neutraaliin sävyyn. Ajatuksissani palasin kuitenkin runsaan 20 vuoden takaisiin hetkiin, jotka yhä tuntuivat perhosina vatsassani.
Silloin, parikymppisinä, satuimme joitakin kertoja yhteisille työmatkoille. Olimme molemmat varattuja tahoillamme, mutta kummallakaan ei mennyt silloisessa parisuhteessaan kovin hyvin.
Miehessä ihastutti kaikki: hyvä kroppa, sänkykamarikatse ja samettinen ääni. Hänellä oli älyä, rohkeita mielipiteitä ja myönteinen elämänasenne. Olin kasvanut toisenlaisessa ilmapiirissä. Mies sai minut, vielä aika epävarman nuoren naisen, olemaan hetken ajan parasta maailmassa. Iltaisin jätimme muun seurueen baariin ja pinkaisimme jommankumman hotellihuoneeseen.
Suhde päättyi joitakin kuukausia myöhemmin onnettomaan väärinkäsitykseen, mutta yhä, kaksi vuosikymmentä myöhemmin, muistin hymyt, ilon ja nuoret vartalomme.
”Mun elämäni muuttuu nyt”
Avioliittoni oli aivan hyvä. Elämä aviomieheni kanssa oli joidenkin vaikeiden uusperhevuosien jälkeen helppoa ja rauhallista. Toisaalta nautin siitä, että meillä oli omatkin elämämme. Sain harrastaa, matkustaa ja käydä kulttuuritapahtumissa omien ystävieni kanssa.
Niiden muutamien Twitter-viestien jälkeen uteliaisuuteni oli kuitenkin herännyt. Jäi kutkuttelemaan, millainen tyyppi tuo vanha ihastukseni oli nykyään.
Huomasin, että mies asui samalla paikkakunnalla kuin toinen opiskelevista lapsistani. Oli helppo kysyä, nähdäänkö kahvilla joku päivä, kun tulen siellä käymään.
”En ole toiste kokenut niin maagista hetkeä.”
Hän istui kahvilan taaimmaisessa pöydässä. Kasvot olivat totiset, kun katseemme kohtasivat. Pöydällä oli kahvimuki ja puoliksi syöty korvapuusti. Miehellä oli päällään tummanharmaa villakangastakki, jota hän ei ollut riisunut, vain avannut. Sen alta pilkisti vaaleansininen kauluspaita. Farkut olivat mallia slim fit.
En ole toiste kokenut niin maagista hetkeä. Muistan valot, jotka värjäsivät kahvilan kullankeltaiseksi, ja lumiset laikut kadulla ikkunan takana. Maistan vaaleapaahtoisen palaneen kahvin, johon olin lorauttanut liikaa maitoa, ja runebergintortun, josta pystyin syömään vain puolet.
Ajattelin: ’Mun elämäni muuttuu nyt.’
Veisikö vanha suola janon?
Meistä tuli pitkäksi aikaa ”vain ystävät”. Olin kyllä ihastunut, mutta miehen varovaisuus piti minutkin varovaisena.
Minulla ei ollut syytä erota. Sanoin sen myös aviomiehelleni, joka alkoi vihjailla siitä, miten vanha suola voi ruveta janottamaan.
Lähdin miehen kanssa Twitter-tapaamiseen, joita siihen aikaan järjestettiin aika ahkerasti. Illanvieton päätteeksi jäimme kaksin. Istuimme hiljaa vierekkäin, kun hän laski päänsä syliini. Silitin hänen hiuksiaan. Sinä iltana ystävyys muuttui seksi- ja rakkaussuhteeksi.
”Tajusin, että halusin jatkaa suhdetta, joka oli keskeytynyt yli 20 vuotta sitten.”
En silti ollut varma, halusiko mies kanssani vakituiseen suhteeseen. Olin varma vain siitä, että minä en voi olla kahdessa suhteessa. Siitäkin olin varma, että en koskaan olisi onnellinen, jos valitsisin avioliittoni vain sen takia, että niin kuuluu tehdä.
Tajusin, että halusin jatkaa suhdetta, joka oli keskeytynyt yli 20 vuotta sitten.
Neljä kuukautta keräsin rohkeutta. Sitten sain sanottua aviomiehelleni, että meidän täytyy erota.”
Marin nimi on muutettu yksityisyydensuojan vuoksi.
Lue Marin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 20/2023. Mihin Marin ja hänen ihastuksensa suhde päättyi 20 vuotta aiemmin? Mikä kaikki oli toisin, kun he tapasivat uudelleen? Miten Marin aviomies reagoi erouutiseen? Mitä Marille ja hänen ihastukselleen kuuluu nyt, kymmenen vuotta myöhemmin? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
