Radiopuhelin on yksi ensihoitolääkäri Susanne Ångermanin tärkeimmistä työvälineistä. ”Muita tärkeimpiä työvälineitä ovat taskukokoinen ultraäänilaite ja videolaryngoskooppi, jota käytän, kun avaan potilaan hengitystiet.”
Radiopuhelin on yksi ensihoitolääkäri Susanne Ångermanin tärkeimmistä työvälineistä. ”Muita tärkeimpiä työvälineitä ovat taskukokoinen ultraäänilaite ja videolaryngoskooppi, jota käytän, kun avaan potilaan hengitystiet.”

Kun ensihoitolääkäri Susanne Ångerman kuulee radiopuhelimesta koodin ”Aarne 700”, hän tietää, että helikopterin laskeutuessa kohteessa odottaa eloton potilas.

Ensihoitolääkäri Susanne Ångerman, 39, on työskennellyt FinnHEMS-lääkärihelikopterin tukikohdassa kahdeksan vuotta. Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Susanne kertoo, mikä hänen ammatissaan ensihoitolääkärinä on hienointa ja ikävintä.

Mitä muut kysyvät työstäsi eniten? Mitä vastaat?

”Ihmiset sanovat usein, että kerro joku kiinnostava hälytystehtävä. Vastaan siihen, että en minä voi, minulla on vaitiolovelvollisuus.

”Silloin kun lääkäri tarvitaan paikalle, tilanne on aina vakava.”

Silloin kun lääkäri tarvitaan paikalle, tilanne on aina vakava. Yleensä hoidan onnettomuuksissa pahasti loukkaantuneita, tajuttomia tai elottomia potilaita. Elvytystilanteita tulee usein.

Näen myös paljon tilanteita, jotka eivät pääty hyvin. Se on pitänyt oppia hyväksymään.”

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

”Emme yleensä kuljeta potilaita helikopterilla sairaalaan, vaikka usein niin ajatellaan. Potilas kuljetetaan ambulanssilla, jos lentämisestä ei ole esimerkiksi ajallisesti selvää hyötyä.

Ihmiset kyselevät myös, että tuletteko te sillä Medi-Helillä, mutta nykyisin lääkärihelikopteritoiminnasta vastaa FinnHEMS. Enää lääkärihelikopteripalveluita ei tuoteta tukiyhdistysvaroin, vaan rahoituksesta vastaavat valtio ja sairaanhoitopiirit.

Työ on silti yhä samanlaista, entinen punainen kopteri vain on vaihtunut keltaiseen.”

Mitä lauseita toistat työssäsi usein?

”Sanon ’FinnHEMS 10 kuulee’. Vastaan niin, kun minua ja tiimiäni kutsutaan radiopuhelimissa. Saamme Virve-radiopuhelimien kautta hätäkeskuksesta hälytykset ja ensihoitajilta esitietoja potilaasta. FinnHEMS 10 on tukikohtamme nimi.

”Puhumme paljon lyhenteillä. X-9 tarkoittaa peruuntunutta tehtävää ja X-1 sitä, että potilas on menehtynyt.”

Puhumme töissä paljon lyhenteillä. Aarne 700 tarkoittaa elotonta potilasta, X-9 peruuntunutta tehtävää ja X-1 sitä, että potilas on menehtynyt.

Potilaiden kanssa en pääse juttelemaan juuri ollenkaan. Jos potilas on siinä kunnossa, että hän pystyy puhumaan, minun ei usein tarvitse lähteä hänen mukanaan sairaalaan vaan hän kulkee ambulanssilla ensihoitajan kanssa.”

Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?

”En unohda koskaan niitä hetkiä, jolloin tapaan uudelleen potilaan, jota olen ollut mukana elvyttämässä.

”On vaikea kuvailla, miten eri näköinen ihminen on silloin, kun hän voi todella huonosti. ”

On vaikea kuvailla, miten eri näköinen ihminen on silloin, kun hän voi todella huonosti. Kun potilaan tapaa uudelleen, mieleeni palautuu, miltä hän näytti, kun saavuimme auttamaan. Yhtäkkiä edessäni onkin ihminen täynnä elämää.

Hienoja hetkiä ovat myös ne, kun lennämme takaisin hälytystehtävältä, joka on päättynyt hyvin. Silloin voimme lentäjän ja mukana olevan pelastajan kanssa jutella ihan rennosti. Yritän kurkkia, näkyykö kopterista uuden talomme katto tai kerron, että viikonloppuna pyöräilimme Tuusulanjärven ympäri.

Hienointa on, kun saan ihailla kopterista ruskaa tai ensimmäisiä kuuraisia talviaamuja ja tiedän, että onnistuimme tehtävällä.”

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Silloin, kun työpäivä menee pitkäksi juuri, kun olisin halunnut tyttären huilutunnin kevätjuhlaan.

Jos työvuoroni loppuu puoli neljältä ja varttia yli kolme tulee hälytys, lähden sille normaalisti. Tehtävällä voi vierähtää pari tuntia, ja kello voi helposti olla puoli seitsemän ennen kuin olen kotona.

”24 tunnin päivystysvuoron loppupuolella hälytyksiä on saattanut olla jo toistakymmentä. ”

Venyvien työvuorojen lisäksi on pitkiä työvuoroja, jotka tiedän ennakolta. 24 tunnin päivystysvuoron loppupuolella hälytyksiä on saattanut olla jo toistakymmentä. Jos väsyttää, yritän sanoa sen ääneen työkavereilleni. Itsensä täytyy tuntea ja huomata, kun työ kuormittaa.”

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Lähes puolet hälytyksistämme peruuntuu, kun olemme matkalla tehtävälle. Yleensä potilaan tilanne onkin silloin parempi, mitä hätäkeskus on arvioinut, ja ensihoitajat toteavat, että lääkärihelikopterin tiimiä ei tarvita.

”Kun hälytys tulee, tavoitteeni on, että olen kopterissa viimeistään kahdessa minuutissa.”

Silti jokaiseen hälytykseen pitää suhtautua yhtä tosissaan: kun hälytys tulee, tavoitteeni on, että olen kopterissa viimeistään kahdessa minuutissa.

Olisi iso kehityskohde, että lääkärihelikopteri pystyttäisiin hälyttämään oikeisiin tehtäviin. Jos hälytyksistä iso osa on peruutuksia, se tarkoittaa sitä, että helikopteri surraa koko ajan jossain, todennäköisesti eri suunnalla kuin se potilas, jonka luo sitten oikeasti pitäisi mennä.”

Lisää ensihoitolääkäri Susanne Ångermanin työviikosta ja ajatuksista Kodin Kuvalehdessä 20/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä.