32-vuotias verkkovuorovaikutusta tutkinut valtiotieteiden tohtori asuu Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän soittaa rumpuja Debbiefox-bändissä ja pelaa roller derbyä.
32-vuotias verkkovuorovaikutusta tutkinut valtiotieteiden tohtori asuu Helsingissä. Vapaa-ajallaan hän soittaa rumpuja Debbiefox-bändissä ja pelaa roller derbyä.

Sosiaalista mediaa on turha haukkua pinnalliseksi. Jokainen miettii muuallakin, millaisen mielikuvan haluaa itsestään antaa, väittää tutkija Vilma Lehtinen.

Verkko luo turvaa.

Viime perjantaina kokoontui ompelukerhomme. Meitä oli kahdessa maassa ja kolmessa kaupungissa. Olimme yhteydessä sosiaalisen median kautta. Tapaaminen sujui hyvin, vaikka fiilis oli tietysti vähän eri perjantai-iltana Helsingissä ja lauantaiaamuna Yhdysvalloissa.

Sosiaalinen media, kuten vaikka Facebook, yhdistää hajaantuneet yhteisöt. Kun työpaikka vaihtuu tai perhe hajoaa, nettiverkostot voivat tuoda puuttuvan lauman turvaa.

Pinnallisuutta on kaikkialla.

Kun valitsemme vaatteet ennen ulos lähtemistä, mietimme, millaisen mielikuvan haluamme antaa. Sitä ei pidetä pinnallisena vaan ihan tavallisena­ käytöksenä.
Facebookia syytetään usein siitä, että ihmiset esittävät siellä jotain­ muuta kuin oikeasti ovat.

Tutkimusten mukaan se ei pidä paikkaansa. Tavoitteena ei ole ihannekuva. Käyttäjät yrittävät pikemminkin antaa sellaisen kuvan, joka heistä tuntuu oikealta.

On inhimillistä yrittää näyttää itsestään mukavia­ puolia. Teen sitä itsekin. Toisaalta luotan verkostooni niin paljon, että uskallan kertoa ikäviäkin juttuja. Porukkamme on sellainen, että­ se käy netissä läpi kaikenlaista mielenterveysongelmista lähtien.

Suhteet tulevat näkyviksi.

Sosiaalinen media on tapa kertoa ihmissuh­teesta – samoin kuin vaikka kihlasormuksen käyttäminen. Seurustelun ilmoittaminen verkossa tekee­ suhteen näkyväksi.

Facebook on tuonut uudenlaisia tapoja ilmaista­ kaveruutta, eivätkä ne ole väheksyttäviä. Ystävät kommentoivat toistensa kuvia, jakavat niitä ja kertovat muille olevansa yhdessä jossakin tapahtumassa. Samalla muodostuu jännittäviä leikkauskohtia: ystäväpiirit, jotka muuten olisivat olleet täysin erillisiä, voivat törmätä toisiinsa. Se taas voi luoda uusia kohtaamisia.

Ystäviltä saadut someviestit ilahduttavat.­ Jos vaikka tapailen jotakuta ja hän lähettää hölmöjä kissankuvia, en voi olla hymyilemättä.

Facebook-viestittelyllä on merkitystä. Kun joku­ ilmoittaa parisuhteensa päättymisestä, ystävät­ suhtautuvat siihen vakavasti ja antavat tukea verkossa ja kasvotusten.

Tapaamiset lisääntyvät.

On turha väittää, että sosiaalinen media vähentää aitoja kohtaamisia. Pikemminkin päinvastoin. Verkkovuorovaikutus lisää yhteydenpitoa ja tapaamisten sopimista. Verkossa kerrotuista asioista on helppo jutella syvemmin kasvokkain tavattaessa.

Tulevina vuosina sosiaalisen median käyttö siirtyy yhä enemmän älypuhelimiin, kannettava teknologia yleistyy ja verkon voi ehkä avata vaikka vain heilauttamalla takin hihaa.

Tapaamisissa onkin tärkeää miettiä, kenen kanssa ollaan: keskustellaanko vain vieressä olevien kanssa vai jutellaanko myös muille verkon välityksellä?

Nuoret miettivät jo tosi paljon sitä, miten he ovat kohteliaita läsnäoleville mutta eivät jätä huomiotta ystäviään verkossa. Se on aikamoista taiteilua.

Oletko samaa vai eri mieltä? Kerro kommenttikentässä.