Rennossa Amsterdamissa polkupyörällä pääsee­ kaikkialle ja ikkuna­verhot ovat turhia.­ Pirita Pekkala kertoo, miltä tuntui toteuttaa haave ulkomaille muutosta.

Haaveilin puolisoni Juuson kanssa vuosia muutosta ulkomaille. Halusimme kokeilla, miltä tuntuu elää uudessa ympäristössä. Toisaalta samaan aikaan viihdyimme hyvin töissämme ja Suomessa. 

Kaksi ja puoli vuotta sitten tunne oli yhtäkkiä toinen. Oli sateisen harmaa syyskuun ilta Helsingissä, kun teimme päätöksen. Mies ottaisi työpaikaltaan irtisanoutumispaketin ja etsisi uuden työn ulkomailta. 

Pienen hengähdystauon jälkeen alkoi reipas työnhaku. Hakemuksia lähti Maltalle, Berliiniin, Amsterdamiin ja Bostoniin. Loskassa tarpoessa ajatus aurinkoisesta Maltasta lämmitti. 

Mies matkusti haastatteluihin. Bostonin suljimme laskuista pitkän etäisyyden vuoksi. Kun amsterdamilainen rekrytoija alkoi jahdata Juusoa tauotta, asia varmistui: kesällä perheemme muuttaa Hollantiin. Juuson ensimmäisen työpäivän tienoilla pakkasimme laukut ja lähdimme. 

Amsterdamin kauniissa taloissa riittää ihailtavaa. Kapeilla kaduilla on hauska soljua.
Amsterdamin kauniissa taloissa riittää ihailtavaa. Kapeilla kaduilla on hauska soljua.

Paljain jaloin lätäkköön

Toukokuisessa Amsterdamissa oli 10 astetta lämmintä, kun Helsingissä oli ollut 25. Hengitys höyrysi väliaikaisessa asunnossamme, jonka olimme vuokranneet Airbnb-palvelun kautta.Puistossa Ebban, 6, ja Oliverin, 3, sadeasuja kummasteltiin. Paikalliset lapset leikkivät hiekkalaatikolla jääkylmässä vedessä varpaat paljaina. Kaipasin talvisaappaitani. 

Koti on suositulla ostos­kadulla. Alakerran kahvikaupasta saa aina tuoreet kahvit.
Koti on suositulla ostos­kadulla. Alakerran kahvikaupasta saa aina tuoreet kahvit.

Iltaisin etsimme netistä pysyvää vuokrakotia. Aluksi valikoima näytti valtavalta, mutta asunnot paljastuivat pieniksi ja kalliiksi. Mieheni uusi työnantaja palkkasi meille avustajan, joka auttoi rekisteröitymään asukkaaksi ja avaamaan pankkitilin. Listasimme hänelle toiveemme: kalustamattoman kodin, puulattiat, kattoterassin ja makuuhuoneet samassa kerroksessa. 

Kiersimme asuntonäyttöjä. Kolme asuntoa sijaitsi tornitalon 15. kerroksessa. Niihin kuljettiin kapean parvekkeen kautta, ja kaide ylsi juuri navan korkeudelle. Korkeanpaikankammoisena jäin hissiaulaan ja panin miehen katsastamaan asunnot. 

Seuraavat tarjokkaat olivat puolen tunnin matkan päässä Hilversumissa. Meille esiteltiin täysin remontoitu rivitalohuoneisto ja kansainvälinen koulu, jota kävi muitakin suomalaislapsia. Katsoin ikkunasta ja mietin, olenko Hollannissa vai Suomessa. Kaikki ei täsmännyt. 

Äkkiä tiesin selvästi, että emme halua mauttomaan ja hajuttomaan Hilversumiin. Olemme kaupunkilaisia. Rakastamme ratikan kolinaa, viihdymme puistoissa, tykkäämme museoista. 

Asunnon metsästys tuntui pysähtyneen. Saimme kuulla, että suurin osa kaupunkiin muuttavista ulkomaalaisista oli ollut liikkeellä aiemmin, joten parhaat asunnot oli jo vuokrattu. Ahdisti. 

Sitten saimme kutsun suomalais-hollantilaiseen perheeseen. Kerroimme heille haasteistamme ja näytimme netin vuokra-asuntotarjontaa. Tuttava huikkasi yhden kohteista sijaitsevan hänen lempikadullaan. 

Aamulla hyppäsimme raitiovaunuun. Sunnuntaiaamuna katu oli autio. Asunnon osoitteessa, kapeassa 1700-luvun talossa oli kahvila, mutta mistä vei tie asuntoon sen yläpuolella? Ikkunoita pesevä nainen tuli kahvilan ovelle ja kysyi ystävällisesti, haluammeko tulla visiitille.

Rouva omisti talon ja lupasi esitellä sen. Astuimme sisään kahvilan ovesta ja kiipesimme asuntoon melkein pystysuoria portaita. Asunnon ensimmäisessä kerroksessa oli iso huone ja käynti takapihan terassille. Seuraavassa kerroksessa sijaitsivat pieni makuuhuone, avokeittiö erkkereineen sekä olohuone. 

Roskalavalta löytyneet, maalatut puulaatikot  sopivat sohvapöydiksi. Eileen Greyn lasipöydällä on antiikkimarkkinoilta ostettu valaisin.  Berberimatot hankittiin Foreignobjects.fi:stä.
Roskalavalta löytyneet, maalatut puulaatikot sopivat sohvapöydiksi. Eileen Greyn lasipöydällä on antiikkimarkkinoilta ostettu valaisin. Berberimatot hankittiin Foreignobjects.fi:stä.

Olohuoneen ja keittiön jakoivat 1800-luvulta peräisin olevat espanjalaiset kierreportaat. Niitä pääsi ylimpään kerrokseen, jossa oli vielä yksi makuuhuone ja kylpyhuone kattoparrujen alla. Olin haltioissani. 

Kerroimme rouvalle, keitä olemme ja miksi tulemme Amsterdamiin. Lupasin, että olisimme hyviä vuokralaisia ja lapsemme ovat kilttejä. Lapset nykivät takkini helmaa ja mankuivat.

Myöhemmin samana päivänä lensin Suomeen. Yhtä aikaa toivoin, että saisimme talon kodiksemme ja jännitin, että joutuisimme tarjouskilpailuun.

Avustaja huomautti Juusolle, ettei asunnossa ole kattoterassia ja makuuhuoneet ovat eri kerroksissa. Parkkipaikkaakin täytyy jonottaa neljä vuotta. ”Aivan sama”, sanoin minä. 

Kahden viikon kuluttua koitti onnenpäivä: asunto oli meidän!

Koulu ja arki alkavat

Suomessa muutin lasten kanssa mummolaan ja pakkasin laatikoita. Huonekalulastimme pääsisi Suomesta Hollantiin ajavan  kukkarekan kyytiin. Se starttasi kesän lopulla, ja neljää päivää myöhemmin kymmenet pahvilaatikot ja huonekalupaketit nostettiin ikkunasta uuden kotimme keskikerrokseen. 

Mies purki ja kokosi huonekaluja. Hän oli nähnyt unta, että lapset putoavat portaista, ja asensi turvaportteja.

Parin viikon kuluttua matkustin Amsterdamiin lasten ja äitini kanssa. Äiti kauhisteli jyrkkiä portaita ja totesi, ettei kukaan vanhempi ihminen voisi asua Amsterdamissa. Kiitin miestä ja onnittelin itseäni, koska vastassa ei ollut enää laatikoita. 

1800-luvun espanjalaiset kierre­portaat vievät ylimmän kerroksen makuuhuoneeseen.
1800-luvun espanjalaiset kierre­portaat vievät ylimmän kerroksen makuuhuoneeseen.

Vuokraemäntämme oli jättänyt tervetuliaiskorin, jossa oli hollantilaisia herkkuja: maapähkinävoita ja suklaaströsseleitä leivän päällisiksi, vaahterasiirappia pannukakuille ja lapsille askartelupaketit. 

Ensimmäiset viikot kuluivat tavaroita sijoitellessa ja rutiineja opetellessa. Vastapäisissä asunnoissa kenelläkään ei ollut verhoja ikkunoissa. Tuijotin sisään eikä kukaan vaikuttanut häiriintyvän uteliaisuudestani. Aamulenkillä vastaantulijat tervehtivät hymyillen: ”Goedenmorgen!”

Alakerran kahvikaupan omistajapariskunta hymyili aina. Puistossa vauvat ja vaarit juhlivat syntymäpäiviään. Kaikkialla oli leikkokukka-asetelmia ja tuoksuvia minttuteekupillisia. Huokailin viehätyksestä. Tämä oli haaveidemme Amsterdam: kaupunki täynnä rentoutta ja hymyjä.

Kukkakojuja, sisustusliikkeitä, kahviloita – Amsterdamissa ymmärretään mukavan elämän päälle.
Kukkakojuja, sisustusliikkeitä, kahviloita – Amsterdamissa ymmärretään mukavan elämän päälle.

Kun tyttäreni Ebba aloitti koulun, arki tempaisi meidät mukaansa. Täällä vanhemmat vievät lapset kouluun, tekevät heille eväät ja hakevat kotiin. Meillä kuljetukset ja eväät ovat minun työtäni. 

Kummastelin ensin, miten ihmiset edes ehtivät päivän aikana leipätöihinsä, kunnes selvisi, että monet tekevät osa-aikaista työtä. Siksi he ehtivät myös luokkaretkille ja talkoisiin. 

Ebban luokkakaverit kummastelivat alkuun hänen eväsruisleipäänsä yhtä paljon kuin minä oudoksuin valkoista leipää, jonka välissä on suklaalevitettä ja sinisiä strösseleitä. 

Erilaisista eväistä huolimatta neljän kuukauden kuluttua tytär puhui hollantia ja hänellä oli uusia, kansainvälisiä ystäviä.

Kuherruskuukausi on ohi

Hollannissa ajatellaan yleisesti, että tänne muuttavien ulkomaalaisten on opeteltava maan kieli. Vaikka englannillakin pärjää, kaikki byrokratia on hollanniksi. Jos kysyn tai vastaan lähikaupassa englanniksi, saan useimmiten hollanninkielisen vastauksen. Niinpä aloin opiskella kieltä kahdesti viikossa. Olen saanut uusia ystäviä tyttäreni koulukavereiden vanhemmista sekä toisista kielikurssilaisista.

Amsterdamilainen tapa säilyttää polkupyöriä ja potkulautoja seinällä on kätevä. Tavarat ovat saatavilla ja poissa jaloista.
Amsterdamilainen tapa säilyttää polkupyöriä ja potkulautoja seinällä on kätevä. Tavarat ovat saatavilla ja poissa jaloista.

Olemme asuneet Amsterdamissa vuoden. Kuherruskuukausi on ohi, ja hyvä niin. Olen nähnyt pyöräilijän ja mopoilijan tappelevan nyrkein molempien ajaessa eteenpäin. Olen oppinut, että internet-yhteyttä voi joutua odottamaan kolme kuukautta. Olen saanut niskojen nakkelua ja kielitaidottomuuden manailua, kun olen muistuttanut kahvilassa vartti sitten tilaamastani kahvista. 

Toisaalta olen saanut useita apukäsiä ja paremman päivän toivotuksia ostosteni kaaduttua pitkin katua. Rutiinit ja opiskelu ovat täyttäneet arkeni. 

Olisi vielä aivan liian aikaista lähteä takaisin Suomeen. Vuosi on kulunut opetellessa uudessa maassa asumista. Aina elämä ei ole ollut helppoa, mutta ainakin olen oppinut suhtautumaan moneen arkiseen asiaan rennommin. Amsterdam on nyt uusi kotini. 

Makuuhuoneen ikkunasta avautuu vehreä kattonäkymä.
Makuuhuoneen ikkunasta avautuu vehreä kattonäkymä.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2015.

7 x tuliaisia kotiin

All the luck in the world: Sisustus­esineitä, valaisimia, huonekaluja, koruja. Uutta ja vanhaa. Gerard Doustraat 86, alltheluckintheworld.nl

Anna+Nina: Sisustusesineitä, tauluja ja koruja. Gerard Doustraat 94 ja Kloveniersburgwal 44, anna-nina.nl

Hotel Droog: galleria, kahvila ja yhden huoneen hotelli myy design­esineitä. Staalstraat 7B, droog.com

Hutspot: Lifestyle-liike myy uusia ja vanhoja sisustusesineitä, huonekaluja, koruja ja vaatteita. 
Van Woustraat 4 ja Rozengracht 
204–210, hutspotamsterdam.com

Raw materials: Uutta ja vanhaa sekä kierrätettyä sisustustavaraa, huonekaluja, valaisimia ja tekstiilejä.
Rozengracht 231, rawmaterials.nl

Maison NL: Sisustustavaroita, koruja, naisten vaatteita, kenkiä. 
Utrechtsestraat 118, maisonnl.com

Ij-hallen: Euroopan suurin kirpputori järjestetään kerran kuussa. Vaatteita, kenkiä, astioita, huonekaluja, valaisimia, leluja. Sisäänpääsymaksu. T.T. Neveritaweg 15, ijhallen.nl

Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”
Annina ja saksanpaimenkoira Didi nauttivat jouluvalmisteluista. ”Didistä saan aina seuraa, kun haen kranssimateriaaleja puutarhasta tai metsästä.”

Käsityöläisen kodissa joulutunnelma syntyy suvun vanhoista perinteistä ja valkoisista kukista.

Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.
Verannan kaapinpäällistä koristavat havuköynnös ja vanhojen pullojen asetelma.

Siniharmaa talo kohoaa jykevänä vanhojen puiden suojissa. Lumipeitteinen näkymä on kuin postikortista. Kirkkonummen Luoman kylässä sijaitseva talo on seissyt paikallaan yli sata vuotta.

Varhaisin tieto Ingvastin tilasta on jo vuodelta 1697. Alkuperäinen talo tuhoutui tulipalossa elokuussa 1863, ja nykyinen nousi pian sen tilalle.

Sisällä tuoksuvat joulukuusi ja hyasintit. Kaukana ovat päivät, jolloin pannuhuoneesta löytyi lattiasientä ja katosta tihkui vesi läpi.

Sellaisena parikymppinen Annina Pudas osti talon vanhemmiltaan.

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt."

"Asuin aluksi aika alkeellisissa oloissa. Korjautin vain katon ja teetin välttämättömät putki- ja sähkötyöt. Alkukuukaudet jopa kannoin vedet naapurista", kertoo Pudas.

Työ tekijäänsä neuvoi, ja 1970-luvun kovalevyjen ja kiiltävien maalikerrosten alta paljastuivat hiljalleen peiliovet ja lattialankut. Vanhan talon kunnostamisesta, rakentamisesta ja käsityöstä tuli Anninan ja Sakari-puolison elämäntapa. Annina tekee verhoilijan työtään verstaassaan ja pienessä sisustusliikkeessään kodin naapurissa vanhassa navetassa.

Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.
Keittiö ei ole vanha, mutta vanhan talon tunnelmaa luovat leveät lankkulattiat ja peiliovet. "Ensimmäinen hankintani taloon oli puuliesi, jolla aluksi lämmitin taloa", kertoo Annina.

Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.
Pöytäkuusi,lampaantaljat ja tyynyt luovat verannalle herkkää ja ajatonta joulutunnelmaa. Havuköynnös ja kranssit säilyvät hyvin verannan viileydessä.

Joulu saapuu vanhaan taloon

Kodin sisustuksessa yhdistyvät käsityö, laadukkaat materiaalit ja ajan patina. Kalusteet ovat Anninan isovanhempien ja muun suvun perintöä, lahjaksi saatuja, talosta löytyneitä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä hankittuja. Vanhat esineet luovat kodikkaan ja hienostuneen tunnelman.

"Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa."

"Vanhoissa kalusteissa on sitä jotain, sillä ne on tehty käsityönä laadukkaista materiaaleista. Perinteisin menetelmin tehty verhoilu pysyy hyvänä jopa 40–50 vuotta. Uudet vaahtomuovisohvat eivät kestä läheskään samaa. Kankaaseen kannattaa siis panostaa ja vanhaa vaalia", Annina neuvoo.

Käsityöläisen kekseliäitä sisustusideoita näkyy kodissa siellä täällä. Pilkahdus leikkisyyttä rentouttaa vanhan talon tunnelmaa.

Yrittäjälle ja käsityöläiselle joulunalus on kiireistä aikaa. Jouluihmisenä Annina osaa kuitenkin nauttia jouluvalmistelujeista. Kynttilät ja glögi siivittävät puuhia ja piristävät pimeää vuodenaikaa.

Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.
Tarjotin kokoaa lyhdyt ja koristeet asetelmaksi. Vieterikynttilänjalat ovat vanhan sohvan jousia.

Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.
Valkoinen hyasintti on Pudasten kodissa usein joulun ensimmäinen merkki.

"Lahjavalvojaiset pidän aina aivan itsekseni. On ihanaa paketoida ja kuunnella joululauluja kaikessa rauhassa muiden nukkuessa."

Vihreä ja valkoinen ovat Anninan jouluvärit. Punaista hän ei kaipaa.

"Ostan valkoisia hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Laitan lyhtyjä ulos, askartelen havuista kransseja ja -köynnöksiä. Joskus olen jopa kaivanut pihalta kielojuurakon ja saanut sen kukkimaan jouluksi."

Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.
Hauraat lasipallot ja kierrätyspaperista tehdyt ketjut ovat Anninan lempikoristeita.

Joulukuuset noudetaan Anninan äidin metsästä. Suuri kuusi koristellaan saliin aivan joulun alla. Kuistia, eteistä ja keittiötä somistavat pienet pöytäkuuset. Perheen lempikoristeet ovat matkamuistoja, keveitä lasipalloja ja itse askarreltuja paperikoristeita.

Anninalle oikea joulu syntyy perinteistä ja perheestä. Jouluaattoaamuna Annina, Sakke ja perheen pojat Elias ja Noa suuntaavat mummin luo joulupuurolle. Sitä Annina ei ole jättänyt väliin kertaakaan elämänsä aikana. Joulukirkon jälkeen perhe ajaa kotiin nauttimaan välipalaksi pasteijat ja glögit ja valmistelemaan illallista.

Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.
Annina kattaa joulupöydän saliin usein isolle perhekunnalle. Myös menussa kaikille maistuvat perinteet ja nostalgia.

Tunnelma on korkeimmillaan aattona, kun perhe ja lähimmät sukulaiset kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Jokainen tuo tullessaan jotain: imellettyä perunalaatikkoa, hämäläistä pitoleipää tai joulukalkkunaa. Kaikkien mielestä parasta joulupöydässä ovat alkupalana nautittavat kalaherkut.

"Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

"Parhaimmillaan joulupöydässämme on ollut 21 syöjää. Saliin emme silloin mahtuneet, mutta järjestelimme navetalle kaikille paikat yhden pitkän pöydän ääreen. Sähköt menivät myrskysäässä, mutta vietimme tunnelmallisen joulun kynttilän valossa. Sellaisista hetkistä syntyvät hienoimmat muistot."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2016.
 

Fakta

Koti: Toistasataa vuotta vanha hirsitalo Kirkkonummella, 280 m².

Asukkaat: Verhoilijamestari Annina Pudas ja IT-konsultti Sakari Pudas sekä Elias, 22, ja Noa, 12.

Vaikeiden vuosien jälkeen Katja Pulkkinen uskoo tietävänsä, mistä syntyy aito joulun taika. "On joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia."

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.
Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.
Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.
Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.
Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.
Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.
Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.
Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.
Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

 

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.
Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.
Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.

Fakta

Asukkaat: Käsityöläinen ja sisustaja Katja Pulkkinen, 37, Veera, 11, Eero, 8, ja Siiri Pokki, 3.
Koti: Seitsemän huonetta ja keittiö, 247 neliötä, Vantaan Korsossa 2010 valmistuneessa omakotitalossa.

Dermatomyosiitti

Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Mikäs lihassairaus on kyseessä, olisi voinut saada vertaistukea ja vinkkejä, sairauden kanssa pärjäämiseen ? Tuore inkivääri ja luonnonsienet, hyvää ravintoa, kalan lisäksi, jos ei allerginen. Lisäaineet ja kasvien torjunta-aineissa kasvatetut ruoat pois. Luomua tilalle, Suomen luonnosta.
Lue kommentti