Sisustaminen on Kirsille vastapainoa työlle saattohoitajana: "Olen ihan tuuliviiri"

Kirsi Hyväkkö tiesi tämän jo lapsena juoksennellessaan Helsingin Kallion katuja: Vielä joskus asun Puu-Vallilan ihanissa taloissa.

”Minä vain päätin niin, ja tässä sitä ollaan: lapsuuden unelmakodissa. Ei haittaa yhtään, vaikka haaveen toteuttamiseen meni 40 vuotta”, Kirsi sanoo.

Kirsin, 52, ja hänen miehensä Karin, 55, kotiin, helsinkiläiseen puurivitaloon, johdattaa nariseva puutarhanportti. Vuonna 1921 rakennetun talon­ kerrotaan kuuluneen alun perin Sörkan vankilan vartijoille. Ikkunoista vetää, lattiat ovat kylmät ja kaikki on vähän kallellaan, mutta se ei asukkaita haittaa.

”Pidän siitä, että lattia on vino joka suuntaan. Se tekee kodin aidoksi.”

Kirsi ja Kari asuvat Vallilassa jo toisessa kodissaan.­

”Pikkukylän tunnelma vie mukanaan. Parasta on rauha ja historia, jonka lumoa on vaikea vastustaa”, Kirsi sanoo.

Kaikella on paikkansa. Keittiön kuivatavarat on suljettu kauniisiin lasipulloihin ja nimikoitu. Seinätaulu kertoo, että muutos on hyväksi.

Vanhan talon lattiat ovat aina viileät. Yläkerran makuuhuoneeseen hiippaillaan villasukissa. Portaikko on samalla kaunis kenkäteline.

Aiemman kodin sisustustyyli oli hattarainen kuin kermakakku.

”Äitini kyseli hienovaraisesti, minne Kari kodissamme mahtuu. Hänen mielestään olin lähellä savustaa miehen ulos. Onneksi kermakakkuaika oli tilapäinen mielenhäiriö. Nykyisessä tyylissä Karikin varmasti viihtyy paremmin.”

Se, että koti on nyt mustavalkoinen ja melko selkeälinjainen, ei tarkoita, että se olisi sellainen pitkään. Kirsi on nopea tekemään muutoksia. Olohuoneen katossa on vuoden sisään ollut jo neljä valaisinta, ja valtava peilikin vaihtaa paikkaa yhtä mittaa.

”Olen sisustajana ihan tuuliviiri. Kari on jo tottunut siihen ja katsoo mööbelivalssiani huvittuneena. Saan muuttaa mitä vain, kunhan en koske hänen lempituoliinsa tai televisioon”, Kirsi sanoo.

Kirsin periaate on, että jos jotain ei voi piilottaa, sitä pitää korostaa. Siksi patterin putketkin ovat saaneet seepraraidoituksen washi-teipistä. Vaikka muu sisustus muuttuu, Karin tv-tuoli ja rahi pysyvät paikoillaan.

Vanhat tarjottimet on nostettu seinälle katseenkerääjäksi ja niputettu vöillä.

Koska Kari työskentelee näyttämömestarina, kotiin ilmestyy toisinaan lavasteitakin. Olohuonetta valaisee ryhdikäs teatterivalo ja paikkansa löytymistä odottelee Helsingin Kaupunginteatterin Maija Poppasesta peräsin oleva jättimäinen Y-kirjain.

Kirsillä on kotona aina jokin hanke meneillään. Parhaillaan hän tekee ovenkahvoja armeijan vanhoista vöistä.

”Maalaamista vähän jarruttelen, sillä se saattaa ryöstäytyä käsistä.”

Valo saa tulvia sisään makuuhuoneen ikkunoista. Lakanoita Kirsillä on joka lähtöön. Tällä kertaa vuorossa ovat raikkaan valkoiset.

Keittiön seinän Kirsi maalasi mustaksi. Hauska sisustus lähtee metkoista ideoista: paperipussi on päätynyt kehyksiin ja pöytävalaisin seinälle.

Nahkaiset vetimet on leikattu vanhasta vyöstä. Kirsi leikkasi vyöstä noin kymmenen sentin pätkän ja teki molempiin päihin kirurginveitsellä viillon ruuvikiinnitystä varten.

Sisustusprojektit antavat vastapainoa Kirsin raskaalle työlle saattohoitajana Terhokodissa. Samassa paikassa hoidettiin hänen edesmennyttä miestään.

”Mieheni saama hyvä huolenpito sai minut lähtemään lähihoitajaopintoihin”, Kirsi kertoo.

Vallilan-koti on hänelle kuin Muumilaakso.

”Tänne on aina hyvä tulla. Istun ulkoportailla, juon kahvia, kuuntelen hiljaisuutta ja tunnen, miten tämä harmaa talo on kotimme.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2014. Kirsin blogia voit lukea täältä.