Seksuaalinen häirintä voi olla vaikkapa sitä, että joku lähettää lapsen tai nuoren puhelimeen seksuaalisia kuvia tai videoita, vaikka hän ei haluaisi.
Seksuaalinen häirintä voi olla vaikkapa sitä, että joku lähettää lapsen tai nuoren puhelimeen seksuaalisia kuvia tai videoita, vaikka hän ei haluaisi.

Joka kolmas yläaste- ja lukioikäinen nuori on nähnyt verkossa muiden nuorten tekemää seksuaalista häirintää. Entä jos oma lapsi on siinä joukossa? Asiantuntija neuvoo, miten vanhempien kannattaa asiaa selvittää.

Otetaan koululuokka, jossa on 30 yläaste- tai lukioikäistä nuorta.

Kysytään heiltä, kuinka moni on nähnyt kuluneen vuoden aikana verkossa muiden nuorten tekemää seksuaalista häirintää.

Joka kolmas käsi nousee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä hätkähdyttävät lukemat selviävät Pelastakaa Lapset -järjestön tekemästä tuoreesta selvityksestä, jossa 12–17-vuotiailta nuorilta kysyttiin seksuaalisesta häirinnästä ja siihen liittyvästä kiusaamisesta digitaalisessa mediassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seksuaalinen häirintä voi olla vaikkapa sitä, että joku lähettää lapsen tai nuoren puhelimeen seksuaalisia kuvia tai videoita, vaikka hän ei sellaisia haluaisi. Tai sitä, että nuoret muokkaavat kaverinsa kuvaa liittämällä tämän kasvot pornografiseen kuvaan.

Lähes puolet tytöistä ja yli 20 prosenttia pojista ei kerro seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta aikuiselle.

Selvityksestä käy ilmi myös tämä: lähes puolet tytöistä ja yli 20 prosenttia pojista ei kerro seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta aikuiselle. Heitä hävettää liikaa.

Mistä siis vanhempana tunnistan, että lapseni on voinut kokea tai huomata seksuaalista häirintää verkossa, asiantuntija Hanna-Leena Laitinen Pelastakaa Lapset -järjestöstä?

”Välttämättä vanhempi ei sitä tunnistakaan. Hän voi huomata lapsen käytöksestä, että nyt on koulupäivän aikana tapahtunut jotain ikävää. Mutta millaista ikävää? Se selviää vain kysymällä.

Sen takia kannattaa avata keskustelu lapsen kanssa. Vanhempi voi kysyä lapselta digitaalisen median käytöstä aivan samalla tavalla kuin hän kyselee muistakin koulun ja arjen kuulumisista. Lapsille digitaalinen media kuvineen ja videoineen on mitä suurimmassa määrin arkea.”

Kannattaisiko lapselta kysyä suoraan, onko hän nähnyt verkossa arveluttavaa materiaalia?

”Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, mikä on juuri hänen kanssaan sopiva tapa ottaa esille arkoja asioita. Mutta kyllä, näistä asioista voi ja pitää kysyä. Vanhempi voi esimerkiksi kertoa huomanneensa itse verkossa seksuaalista kiusaamista ja kysyä, onko lapselle tullut vastaan jotain samanlaista.”

”Kun vanhempi on kerran ottanut aran asian puheeksi, sen jälkeen lapsikin kokee, että hänellä on oikeus siitä puhua.”

Mutta vastaako lapsi, jos häntä kerran hävettää puhua seksuaalisesta häirinnästä aikuiselle?

”Totta on, että seksuaalisuudesta puhuminen voi tuntua arkaluontoiselta, mutta vaikeistakin asioista puhuminen on lapsen suojelua. Siksi se kannattaa.

Kun vanhempi on kerran ottanut aran asian puheeksi, sen jälkeen lapsikin kokee, että hänellä on oikeus siitä puhua.”

Aihe voi olla kiusallinen myös vanhemmalle. Miten otan sen puheeksi lapseni kanssa?

”Yksi tapa on kysellä lapselta, mitä digitaalisia palveluita hän käyttää ja sitten tutustua niihin itse. Sen jälkeen niistä on helpompi keskustella lapsen kanssa ja sopia esimerkiksi siitä, millaisia kuvia voi itsestään ja toisista verkossa jakaa.

”Ei ole lapsen syy, jos joku lähettää hänen puhelimeensa seksuaalissävytteisiä kuvia tai videoita. Hän ei ole tehnyt väärin.”

Palveluihin tutustuessaan vanhempi saa myös vähän käsitystä siitä, minkä ikäisiä lapsia kyseisissä palveluissa liikkuu ja sopivatko palvelut oman lapsen kehitystasolle. Myös lapsen voi olla helpompi puhua verkossa näkemästään ja kokemastaan, jos hän huomaa, että vanhempi tietää, millaisesta palvelusta on kyse.

Tärkeintä on välittää lapselle viesti, että hän voi aina kertoa vanhemmalle, tulipa verkossa vastaan mitä tahansa. Ei ole hänen syynsä, jos joku lähettää hänen puhelimeensa seksuaalissävytteisiä kuvia tai videoita. Hänellä ei ole tilanteessa mitään hävettävää. Hän ei ole tehnyt väärin.”

Miten lähden selvittämään asiaa, jos käy ilmi, että lapsen koulussa on häiritty tai kiusattu toisia seksuaalisesti?

”Toki tapaukset ovat aina tilannekohtaisia, mutta keskustelusta se lähtee. Ensin käydään tilanne läpi kotona lapsen kanssa. Jos tapaukseen liittyy lapsen luokkakavereita, vanhemman on hyvä puhua asiasta myös muiden vanhempien ja opettajan kanssa. Kuraattori on tällaisissa asioissa luonteva yhteyshenkilö koulussa.

”Lasta tai nuorta ei pidä syyllistää silloinkaan, jos hän itse on jakanut seksuaalissävytteistä materiaalia.” 

Rauhallisuus auttaa aina. Paniikkiin ei ole syytä, koska kaikille asioille voi tehdä jotakin, myös seksuaaliselle häirinnälle.

Lasta tai nuorta ei pidä syyllistää silloinkaan, jos hän itse on jakanut seksuaalissävytteistä materiaalia vaikka Whatsapp-ryhmissään. Niin kuin selvityksestämme käy ilmi, sellainen on hyvin yleistä: lasten ja nuorten mielestä on melko tavanomaista pyytää ja lähettää seksuaalissävytteisiä kuvia ikätovereiden kesken. Lapsi haluaa kuulua porukkaan. Hän ei ole paha vaan tietämätön.”

Asiantuntijoiden vinkit: Toimi näin, jos lapsesi on jakanut intiimin kuvan tai videon

  • Pysy rauhallisena äläkä syyllistä lasta. Lapsi ei ole paha vaan tietämätön. Kaikille asioille voi tehdä jotain.
  • Pyri poistamaan jaettu materiaali, jos se on mahdollista.
  • Jos kuvaa tai videota on jaettu eteenpäin digitaalisessa mediassa, ota yhteyttä jakajaan ja vaadi, että hän poistaa materiaalin välittömästi.
  • Jos materiaali kiertää koulussa, ota yhteys opettajaan ja toisiin vanhempiin. Vaadi, että viestin saaneet poistavat kuvat välittömästi.
  • Jos kuvamateriaali on lähtenyt kiertämään netissä, ilmoita siitä Pelastakaa Lapset ry:n ylläpitämään vihjepalveluun: www.nettivihje.fi

Lähde: Pelastakaa Lapset

Sisältö jatkuu mainoksen alla