TÄTÄ MIETIN Netti hemmottelee meitä kissaihmisiä. Sieltä löytyy paitsi toinen toistaan ihanampia kissavideoita myös punnittuja sanoja kissan syvimmästä olemuksesta. Ainakin seuraavissa sanonnoissa on paljon totuutta.

”Kissa on aina väärällä puolella ovea.”

Pitää paikkansa. Tv-elokuva katkeaa monta kertaa illassa, kun käyn päästämässä kissat lieka­narussa ulos ja sisään, ulos ja sisään. Onneksi kaukosäätimessä on paussinappula.

”Hiipii kuin kissa yössä.”

Sattuvasti sanottu. Nukun paljon rauhallisemmin, kun ajattelen, että öiset hiiviskelyn äänet aiheuttaa kissa. Tosin kerran en nukkunut. Havahduin rapinaan ja olin hetkessä täysin hereillä, kun muistin, että kissathan lähtivät päivällä mökille miehen kyydissä...

”Jos maa olisi litteä, kissat olisivat aikaa sitten pudottaneet kaiken alas sen reunalta.”

Jep. Joskus mielenhäiriössä sijoitin pienen kaktuksen hyllylle, jonka päällä kissa tykkäsi istua. Sen piti kantaa kaktus sänkyyni kaksi kertaa, ennen kuin otin opiksi ja etsin kukalle järkevämmän paikan.

”Kissat sallivat sinun nukkua sängyssä. Reunalla.”

Ja reunallakin vain, kunnes on aika nousta ruokkimaan niitä. Kissat ovat samaa mieltä kuin unitutkijat: viikonloppuna pitää herätä samaan aikaan kuin viikolla.

”Nostetaan kissa pöydälle.”

No jaa, harvemmin tarvitsee nostaa. Itse olen päinvastoin opettanut jokaiselle kissalleni, että pöydälle EI hypitä. Eivätkä ole hyppineet. Kun vielä saisin selville, miksi pöytäliinat ovat rutussa aina, kun palaan töistä.

”Koti on erityinen paikka, joka on vuorattu kissankarvoilla.”

Ei lisättävää.

Kannattaa olla pikkuisen hörhö. Se voi tehdä elämästä iloisempaa.
Kannattaa olla pikkuisen hörhö. Se voi tehdä elämästä iloisempaa.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Monet hyvät asiat löytyvät sattumalta.

Jotenkin niin minulle kävi erään kelon kanssa. Huomasin sen joitakin vuosia sitten, elämäni apeana keväänä, kävelyretkelläni. Se tuli vastaan pienen polun varrella, aivan meren rannassa.

Silitin sen sileää pintaa. Vilkuilin ympärilleni – eihän kukaan näe – ja painoin poskeni sen kylkeen. Suljin silmäni. Kuulin meren kohinaa, puiden huminaa, lintujen laulua. Alkoi naurattaa, vaikka vielä äsken oli surettanut.

Niin minusta tuli puunhalaaja.

Monet hyvät asiat tapahtuvat sattumalta. Parhaita niistä tulee jakamalla.

Puhdasoppisten puunhalaajien mielestä kannattaisi varmaankin halata jotain elävää. Pystyynkuolleesta männystä tuskin virtaa energiaa.

Mutta jotain ihmeellistä siinä tapahtuu. Kysykää vaikka ystäviltäni.

Arastellen ja kankeasti he suostuivat kokeilemaan, kun esittelin heille keloni. Mutta äkkiä heistäkin tuli halukkaita halaajia. Jos nyt lenkillämme meinaan epähuomiossa juosta harmaan pökkelön ohi, he huudahtavat: ”Eikö muka halata!”

Taas muistan: Monet hyvät asiat tapahtuvat sattumalta. Parhaita niistä tulee jakamalla.

Talvella on vaikea muistaa, miten hyvää jäätelö on auringossa syötynä.
Talvella on vaikea muistaa, miten hyvää jäätelö on auringossa syötynä.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Se on oikeastaan aika vanha ja karmea ovi. Maali rapisee sieltä täältä, ja lukitessa ovea täytyy täräyttää oikein kunnolla ennen kuin lukko napsahtaa kiinni.

Vaikka asumme kerrostalossa, asuntoomme on pihakadun varrella oma sisäänkäynti.

Talvisin kiroan sitä. Ovi on eristetty niin huonosti, että alareunassa oven ja karmin väliin jää silminnähtävä rako. Tuulen tuntee sisällä asti, ja kerran talvimyrsky oli puhaltanut raosta eteiseen pikkuruisen lumikasan.

Juuri siinä ovessa on kuitenkin jotain erityistä.

Näen, kuinka räkättirastas pomppii pihatien toisella puolella.

Kesällä saatan avata sen ammolleen ja istahtaa kynnykselle lukemaan hyvää kirjaa. Viereen teekuppi tai lasi kylmää mehua. Näen, kuinka räkättirastas pomppii nurmella pihatien toisella puolella.

Siinä muistan taas, mitä niinä talvipuhurin sekaisina päivinä olin unohtanut: Että ne pimeät päivät loppuvat joskus. Että kesäaamuisin sängystä nouseminen on paljon helpompaa ja salmiakkituutti niin hyvää. Miltä auringon lämpö tuntuu iholla.

Vihdoin valo saa paistaa sisään asti.