Kun viisitoista ihmistä antaa puoli tuntia, koossa on koko työpäivä.

Kutsun heitä nimellä Kannelmäki United.

Me asumme Helsingin Kannelmäessä, olemme äitejä ja tunnemme toisemme lasten kautta. Tutustuimme hiekkalaatikolla tai keinua heijatessa, siirryimme törmäilemään kiireisinä päiväkodin tuulikaapissa ja voipuneina vanhempainilloissa.

Meillä on epämuodollinen seura. Teemme pieniä, hyviä asioita useimmiten toisille äideille.

"Yksi kysyy, leivotaanko."

Se on arkista, ei suunniteltua eikä yhdistystoimintaa. Joku meistä laittaa Facebookissa viestin tuttavastaan, joka tarvitsee nopeasti lastenvaatteita, pinnasängyn ja astioita – tuli muutto turvakodin kautta uuteen kotiin.

Toinen bongaa Hope-yhdistyksen ilmoituksen, jossa kaivataan leluja. Kolmas kertoo, että koulun kirjastossa on pulaa nuortenkirjoista. Neljäs kysyy, leivotaanko ja pidetään buffet, jotta voidaan ostaa hiekkaleluja leikkipaikan laatikkoon. Tavaran lisäksi jaamme lastenhoitoapua.

"Tulee hyvä mieli ja voimakas olo."

Klik ja klik. Viestit leviävät, apua kertyy. Ne ovat pieniä tekoja, mutta kun viisitoista ihmistä antaa puoli tuntia, koossa on koko työpäivä.

Siitä tulee hyvä mieli ja voimakas olo: Me pystymme. Ja turvallinen: He auttaisivat minuakin.

Lue lisää äideistä:

"Äidin kuuluu olla kamala"

"Hyvä äiti rakastaa, vaikka välillä raivoaisi"