Kun omat vanhemmat vanhenevat, keski-ikäinen jää kahden hoivan loukkuun.

Työura jää jalkoihin.

Keski-ikäiset ovat sandwich-sukupolvea, jolla on hoivattavia molemmin puolin. Heillä on vielä pieniä tai jo itsenäistä­ elämää aloittavia lapsia, joita olisi kiva­ tukea taloudellisesti. Samaan aikaan omat vanhemmat vanhenevat ja alkavat tarvita apua.

Etenkin moni keski-ikäinen nainen on ehtinyt ajatella, että lapsenhoidon loputtua voisi keskittyä työuraan. Sitten hänelle tuleekin uusi hoivatehtävä, kun oma äiti tai isä sairastuu. Se voi olla­ niin raskasta ja vaativaa, että ura loppuu siihen.

Yhteiskunta käyttää hyväksi tyttäriä.

Jos sisaruksissa on poikia ja tyttöjä, kokonaisvastuu vanhempien hoitamisesta jää tyypillisesti tyttärille. Pojat ottavat monesti tehtäväkseen jonkin selkeän palasen hoivatyöstä, käyvät vaikka katsomassa vanhempaansa viikonloppuna kerran kuukaudessa.

Meillä pidetään edelleen luonnollisempana, että tytär ottaa hoivavastuun vanhemmista ja vaikka vähentää työssä käyntiään sen takia. Aivan­ niin kuin äiti jää helpommin kotiin hoitamaan lasta. Se on vanha kulttuurisesti opittu malli, joka on muuttumassa hitaasti.

Yhteiskunta käyttää hyväkseen kilttejä tyttäriä. Perustuslaki turvaa kyllä ”riittävät” hoiva- ja terveyspalvelut, mutta ne ovat tarveharkintaisia. Kun vanhus vaikka kotiutetaan sairaalasta, oletus on, että kotona on joku hoitamassa. Se joku on usein tytär.

Vanhus voi raivostuttaa.

Oman vanhemman hoivaaminen on jo valmiiksi vaikeaa, ja vanhuksen persoonallisuus saattaa muuttua muistihäiriön tai muun aivosairauden takia. Voi myös olla, että isä tai äiti haluaa pitää itsenäisyytensä eikä suostu ottamaan vastaan apua. Se saa hoivaajan tuntemaan suurta avuttomuutta ja silkkaa raivoa.

Jos vanhemmat ja lapset eivät ole oppineet aiemmin­ puhumaan vaikeista asioista, ei se tule yhtään­ helpommaksi siinä vaiheessa, kun vanhemmat vanhenevat. Hoivaajaa auttaa, jos hän voi keskustella tilanteesta edes jonkun kanssa, ehkä samassa tilanteessa olevan tai vaikka ammattiauttajan.

Vanhuus kotona ei ole velvollisuus.

Kun itsenäisestä asumisesta tehdään hyve ylitse kaiken muun, vanhukset jäävät yksin koteihinsa. Sen sijaan voisi kehittää vaikka ryhmäasumista, jossa vanhukset, lapsiperheet ja opiskelijat asuisivat samassa. Se lievittäisi yksinäisyyttä ja turvattomuutta, ja omaistaan hoivaavien taakka pienenisi, kun vanhuksella olisi muutakin lähipiiriä.

Suomalainen auttaa eniten.

Kansainväliset vertailut osoittavat, että suomalaiset auttavat vanhoja ihmisiä eniten Euroopassa.

Olemme jotenkin kuvitelleet, että hyvinvointivaltio vaikuttaisi toisin: että se saisi meidät siirtämään perheen sisäistä hoivaa julkiselle vallalle ja vähentäisi kansalaisjärjestö- ja auttamistoimintaa. Tapahtuukin päinvastoin. Haluamme pitää huolta läheisistämme, ja se näkyy paitsi hoivaamisena myös siinä, että yritämme kehittää­ hyvinvointivaltiota eteenpäin. Molemmat kertovat yhteiskunnallisesta luottamuksesta.

Heikki Hiilamo on 50-vuotias sosiaalipolitiikan professori. Hän on huomannut, että ystäväpiirissä puhutaan omien vanhempien hyvinvoinnista jo lähes yhtä paljon kuin lapsista.