Kai Lehtinen tietää, että joskus yksi ravintolailta muuttaa kaiken.

NUORENA LUKIOLAISENA en uhrannut ajatustakaan sille, mitä tekisin koulun jälkeen. En tutustunut eri vaihtoehtoihin tai keskustellut uravalinnoista kenenkään kanssa.

Kotona ei otettu kantaa tulevaisuuden valintoihini, kunhan vain selviäisin kunnialla lukiosta. Muutama luokka kun oli mennyt kerraten jo ennen lukiota.

Kun pyrin ja pääsin teatterikorkeakouluun, kotona kauhisteltiin, että onko se näyttelijä mikään ihmisen ammatti. Sitä samaa tässä on tullut mietittyä jo yli 30 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

NYT OMAT LAPSENI ovat yksi kerrallaan miettineet jatko-opintojaan, tehneet valintojaan, käyneet pääsykokeissa, joskus pettyneet, päässeet opiskelemaan ja muuttaneet suunnitelmiaan. Samalla olen huomannut, miten paljon enemmän haasteita ja valinnanmahdollisuuksia nykyään on. Tiet ovat avoinna moniin suuntiin, mutta päätöksiä voi silti olla vaikea tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jokunen lapsista on ollut kiinnostunut samasta ammatista kuin isänsä. Kouluun on kuitenkin vaikea päästä, ja välillä ihmettelen yhdenkään lapseni kiinnostusta alaan, he kun ovat joutuneet niin läheltä näkemään näyttelijän työn huonotkin puolet.

"Tekisi mieli tokaista samalla tavalla kuin ämmä ja äijä aikoinaan, että onko se näyttelijä mikään ihmisen ammatti."

Varsinkin freelancer-näyttelijöillä työt ja tulot ovat epäsäännöllisiä ja matkustuspäiviä voi tulla paljon. Paremminkin palkattuja ammatteja olisi tarjolla, joten poltteen täytyy olla suuri, jos kaikesta huolimatta ala vetää puoleensa. Alan epävarmuutta ajatellessani tekisi mieli tokaista samalla tavalla kuin ämmä ja äijä aikoinaan, että onko se näyttelijä mikään ihmisen ammatti.

Olen kuitenkin yrittänyt olla ohjaamatta lapsia mihinkään suuntaan. Kannustan toki, jos sitä kaivataan, mutta muuten en yritä tyrkyttää tai kieltää mitään vaihtoehtoa. Vaikeaa se olisikin, koska nuoret itse tietävät niin paljon paremmin erilaisista mahdollisuuksista. Luotan siihen, että yrityksen ja erehdyksen kautta suunnitelmat selkiytyvät.

JOSKUS TAAS SATTUMA voi astua peliin ja muuttaa tarkatkin suunnitelmat. Niin tapahtui sille naiselle, joka meillä asuu. Hänen suunnitelmissaan oli valmistua sairaanhoitajaksi ja suunnata sitten Afrikkaan köyhiä auttamaan ja omaa maailmankatsomustaan avartamaan.

Yksi ravintolailta muutti kaiken.

Nuori ja komea näyttelijäopiskelija käänsi tulevan sisaren haaveissa seilanneen laivan keulan Afrikan suunnasta takaisin Suomen kamaralle.

Kohtaloksi tuli olla omaishoitajana köyhälle näyttelijänplantulle. Ei tullut Afrikan-reissua, mutta toivottavasti edes maailmankatsomus on avartunut näiden vuosien aikana. Haastetta ei ainakaan ole puuttunut, koska tämä pesti on kestänyt huomattavasti pidempään kuin muutaman vuoden Afrikan-reissu.

KESÄÄ ON VIELÄ JÄLJELLÄ ja perheen tuoreella ylioppilaalla syksyn suunnitelmat auki. Asiat loksahtanevat paikoilleen niin kuin niillä tapana on.
Toivon haaveiden kantavan kauas ja sitkeyden tuottavan tulosta.

Enkä ehkä toivo tyttärelle samaa kohtaloa kuin äidilleen. Syytä on välttää ravintolailtoja ja siipien on annettava kuljettaa ja päättäväisen mielen viedä eteenpäin. Vaikka toisaalta, ei kai tyttären äitiä olisi voinut onnistaa elämässä yhtään paremmin Afrikassakaan.

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla