Kai Lehtisen kesätyö lisäsi syvällisiä ajatuksia ja vähensi kiloja - lääkityskin sai jäädä. Nyt verstaalla on uusi kapine.

HERÄTIN KESÄLLÄ HENKIIN pyöräilykipinäni. Esiinnyin kesäkuussa Sammatin Sampojuhlissa pienoisnäytelmässä Järvenpään hiljaisuus.

Siinä Jean Sibelius muistelee taiteilijanuraansa ja elämäänsä. Sisäisten ja ulkoisten paineiden ristitulessa säveltäjä päätti hävittää keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa.

Säveltäjän näytelmässä kokema riittämättömyyden tunne lienee ajoittain tuttua kaikille. Toisinaan paineita asettaa itselleen itse, toisinaan niitä tulee ympäristöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen vuoksi pitäisikin miettiä, mitkä ovat asioita, joiden eteen on valmis tekemään paljonkin ja mitkä turhia lasteja, jotka voi pudottaa harteiltaan. Silloin on kevyempi kulkea tai vaikka pyöräillä eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyöräillessä ehdin ajatella monenlaista, myös vaikeita tilanteita.

MEILTÄ KOTOA ON on lähes 20 kilometriä Sammatin Sampomäelle. Pyöräilin matkan harjoituksiin ja takaisin säässä kuin säässä. Ja niitä sateisia säitähän kesällä riitti.

Pyöräillessä ehdin ajatella monenlaista. Tuli kerrattua näytelmän vuorosanoja ja käytyä jonkinlaista kaksinpuhelua säveltäjän kanssa.

Kauniissa perinteisessä maalaismaisemassa pyöräileminen vei ajatukset menneeseen, Sibeliuksen päiviin.

Pyöräillessä mietin myös vaikeita tilanteita, joita välillä itse kullekin tulee äkillisesti eteen. Haikeutta ja surua elämääni on tuonut läheisen ihmisen vakava sairastuminen.

Jos herätessään huomaa olevansa elossa, pitäisi elää niin, että illalla voisi olla päivään tyytyväinen.

SAIRASTUMINEN VAIKUTTAA yleensä suureen määrään ihmisiä: puolisoon, lapsiin, sisaruksiin, lapsenlapsiin, ystäviin. Iso joukko ihmisiä on aluksi neuvottomina. Vakava sairaus on kriisi, jossa sairastunut tarvitsee paljon läheisten tukea ja rohkaisua.

Elämä kuitenkin jatkuu sairaudesta huolimatta. Päiviemme määrää ei meistä kukaan tiedä tarkalleen. Onneksi niin.

Toivo kantaa kauas, ja se, ettei joudu jäämään yksin.

Jokaisena päivänä, jos herätessään huomaa olevansa vielä elossa, pitäisi itse kunkin meistä elää niin, että illalla pään painuessa tyynylle voisi olla elettyyn päivään tyytyväinen.

Kaikki tärkeä olisi tullut sanottua jo tänään eikä ehkä ensi viikolla tai joskus myöhemmin. Tai voi tärkeät asiat tietysti sanoa silloinkin, mutta myös kaikkina muina päivinä sitä ennen.

Vaimo päättikin, että kun kerran olen päässyt vauhtiin, pyöräilyn pitää jatkua ympärivuotisena.

SISÄINEN FILOSOFI ALKAA näköjään puhua pyöräillessä, mutta mukava sivuvaikutus on ollut myös painon putoaminen. Sen ansiosta olen voinut lopettaa verenpainelääkityksenkin.

Nainen, joka meillä asuu, on sairaanhoitajana tietysti tyytyväinen, kun terveysvalistus on mennyt perille ja vaikutukset näkyvät soukemmassa sivuprofiilissani.

Vaimo päättikin, että kun kerran olen päässyt vauhtiin, pyöräilyn pitää jatkua ympärivuotisena. Eräänä päivänä meille oli ilmestynyt kuntopyörä.

Sillä on kuulemma tarkoitus jatkaa pyöräilykautta, kun sää muuttuu epäsuotuisaksi.

Ajatustyöskentely voi olla hankalampaa, jos nainen joka meillä asuu, kommentoi matkantekoani.

SAA NÄHDÄ, MITEN ajatus lentää ja maisemat vilisevät, kun siirryn ulkokaudesta sisäliikuntaan. Ajatustyöskentely voi olla hankalampaa, jos nainen joka meillä asuu, istuu olohuoneessa kuntopyörän vieressä ja kommentoi matkantekoani.

Taidankin kantaa kuntolaitteen verstaalle ja jatkaa pyöräilykautta talvella siellä; rauhassa yksikseni ilman suorituspaineita. 

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla