
Kun parisuhdekeskustelu alkaa autossa, pakopaikkaa ei ole, Kai Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan.
JOKAISEN PARISKUNNAN kannattaisi kerran vuodessa heittää reput selkään ja lähteä erämaahan ottamaan selvää suhteen laadusta. Patikkaretki testaa hyvin, kestääkö parisuhde soiden ylitykset, kivikot, ylämäet ja alamäet. Jos huipulle asti selvitään yhdessä, saatetaan selvitä myös muista haasteista.
Patikoidessa kaikki turha hienostelu jää pois. Jos seura ei miellytä tai juttu luista, se käy selville nopeasti. Sekin paljastuu, kulkevatko askeleet samaan tahtiin ja auttaako toinen toista vaikeiden paikkojen yli.
PITKÄ AUTOMATKA on toinen hyvä parisuhdetesti. Meillä kotiinpaluu mökiltä kestää aikansa, koska matkaa on toistatuhatta kilometriä. Kun istutaan samassa autossa tuntitolkulla, on parempi tulla toimeen keskenään.
Jos puoliso alkaa automatkan aikana keskustella syvällisesti parisuhteesta, pakopaikkaa ei ole.
Välillä on kuulemma hyvä miettiä, mikä parisuhteessa on tärkeää ja mistä ei halua elämässä luopua.
Autossa nainen, joka meillä järjestää näitä parisuhdeistuntoja, heitti yhtäkkiä minulle kysymyksen: jos me eroaisimme, mikä olisi kaikkein vaikeinta?
Nielaisin muutaman kerran ennen kuin kysyin, että oletko eroamassa. Sain vastauksen, että en, mutta välillä on kuulemma hyvä miettiä, mikä parisuhteessa on tärkeää ja mistä ei halua elämässä luopua. Ja että onko suhteessa vain tottumuksen vuoksi.
Vastasin, että tuohon on vaikea vastata, kun en ole eroamassa. Jäisin kaipaamaan kaikkea, koko yhteistä perhettämme myös.
VASTAUKSENI EI millään muotoa riittänyt. Minun piti eritellä yksityiskohtaisesti, mikä nimenomaan parisuhteessamme on sellaista, mistä en haluaisi luopua. Täysi-ikäiset lapset kuulemma selviäisivät erosta, mutta juuri tässä vaiheessa, kun lapset lähtevät pian pesästä, pitää miettiä, mikä muu vanhempia pitää yhdessä kuin lapset ja suuret velat.
Yritin väittää vastaan, että en halua luopua perheestä ja kaikesta yhteisestä, vaikka lapset kuinka olisivat aikuisia. Ainoastaan veloista voisin suosiolla luopua.
Puolison vertaaminen hyvään tohveliin on minun tapauksessani kuitenkin pelkästään arvostava kommentti.
Ja saa kai sitä olla tyytyväinen siihenkin, jos puoliso tuntuu sopivalta kuin vanha tohveli jalassa.
Sen sanominen oli virhe. Ymmärsin nopeasti, että nainen ei halua olla tohveli. Puolison vertaaminen hyvään tohveliin on minun tapauksessani kuitenkin pelkästään arvostava kommentti, sillä jalkoihini sopivan jalkineen löytyminen on lottovoitto.
KOTIMATKA SUJUI kiperien kysymysten parissa. Ilmeisesti kuitenkin selvisin tentistä, koska pääsin kotona yhteiseen sänkyymme nukkumaan. Ymmärtääkseni emme myöskään ole eroamassa.
Oloni oli keskustelun aikana kuin madolla koukussa. Tunsin jopa myötätuntoa matoa kohtaan, vaikka kalamies olenkin.
Oloni oli keskustelun aikana kuin madolla koukussa. Tunsin jopa myötätuntoa matoa kohtaan, vaikka kalamies olenkin. Toivottavasti selvisin kyselystä niin hyvin, että seuraava tilannekatsaus on vasta ensi lomalla. Mieluusti ei silloinkaan.
Aina voi tietysti harkita matkantekoa mökille lentäen. Tunnissa ei parisuhdepäivitys ehdi päästä alkua pidemmälle, kun ollaan jo perillä. Riittäisiköhän silloin lyhyt tietokoneen viruspäivityksen tapainen yhteenveto: "Parisuhteen haittaohjelmia, viruksia tai matoja ei löydy"?
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2017.