Kai Lehtinen miettii, pitäisikö naimisiin mennessä allekirjoittaa itsemääräämisoikeussopimus. Sen turvin voisi lähteä kalaan, vaikka jonkun toisen mielestä olisikin siivouspäivä.

HERÄSIN AIKAISIN, ja teki mieli nousta heti ylös. Minulle sanottiin, että ylös ei voi nousta, koska muut nukkuvat vielä. Pyörin siis sängyssä. Ihmettelin, miksen voisi nousta, vaikka siltä tuntuu. Nukahdin vielä hetkeksi. Herättyäni tahdoin suihkuun, mutta minulle sanottiin, että olin ollut suihkussa jo eilen.

Joka päivä ei kuulemma vaihdeta uusia vaatteita ja eilinen paita käy vielä hyvin.

Teki mieli pukea uusi raidallinen pusero päälle, mutta joka päivä ei kuulemma vaihdeta uusia vaatteita ja eilinen paita käy vielä hyvin. Kun puin paidan päälle, venytin kaula-aukkoa tahallani. Menisi vain rikki koko paita.

Aamupalalla oli hyvää puuroa, jota teki mieli lisää. En kuitenkaan saanut, koska jokaiselle oli vain yksi lautasellinen, jottei paino nouse. Harmitti niin, että heitin lusikan seinään. Sitten en saanut enää edes kahvia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

PÄIVÄ ALKOI huonosti. Minua väsytti, mutta minulle sanottiin, että pitää lähteä ulkoilemaan. Aioin kävellä takaisin sänkyyni, mutta huoneeni ovi oli laitettu lukkoon. Kolistelin ovea ja huusin. Lopulta lähdin pihalle, vaikka ärsyttikin. Muuten voisin jäädä illalla ilman saunakaljaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tekisi mieli muuttaa omaan asuntoon, mutta en saa. Tänne ei voi edes tuoda naista yökylään.

Haluaisin itse päättää, mitä teen vapaa-ajalla ja kenen kanssa vietän aikaa. Miksi en muka saa? Miksi joku toinen saa aina määräillä?

YLLÄ OLEVA ei kerro arjestani naisen kanssa, joka täällä asuu. Yritin kuvitella, miltä tuntuisi, jos ei saisi itse päättää tavallisista asioistaan.

Jos joku muu aina päättäisi, mitä saa tehdä ja mitä ei, määräileminen alkaisi kyllä jossain vaiheessa ottaa päähän. Ristiriitatilanteita syntyisi. Haastavasti käyttäytyvän leima voisi tulla nopeastikin otsaan.

Nainen, joka meillä asuu, työskentelee kehitysvammaisten parissa. Vuosien varrella monesta hänen työpaikkansa asiakkaasta on tullut minullekin hyvän päivän tuttu. Muutama on käynyt meillä kyläilemässäkin.

Jokainen, myös kehitysvammainen, voi itse päättää itseään koskevista asioista.

Samalla olen kuullut puhuttavan itsemääräämisen tärkeydestä ja viime keväänä voimaan tulleesta itsemääräämisoikeuslaista. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että jokainen, myös kehitysvammainen, voi itse päättää itseään koskevista asioista.

MIELIKUVITUSLEIKKINI perusteella voin ymmärtää, että haastavaa käytöstä saattaa ilmestyä itse kullekin meistä, jos itsemääräämisoikeutta aletaan rajoittaa. Lain tarkoitus on vähentää juuri tätä rajoittamista.

Pohdintaa herättänee se, mitä tapahtuu, jos henkilö ei ymmärrä päätöstensä seurauksia. Hän saattaa toimia muiden mielestä itseään vastaan.
Toisaalta kuinka moni ei-kehitysvammaisista voi väittää, ettei tiedä tupakan vaarallisuudesta, ja silti polttaa?

NYKYÄÄN MONI tekee avioliittoa solmiessaan avioehdon. Miten olisi naimisiin mennessä myös itsemääräämisoikeussopimuksen allekirjoittaminen?

Seuraavan kerran kun tekisi lähtöä kalaan ja ovella seisoisi esteenä joku, jonka mielestä nyt on siivouspäivä, voisi todeta rauhallisesti, että rajoittaminen on kohdallani kielletty. Lain nimessä.

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla