Kai Lehtinen miettii, pitäisikö naimisiin mennessä allekirjoittaa itsemääräämisoikeussopimus. Sen turvin voisi lähteä kalaan, vaikka jonkun toisen mielestä olisikin siivouspäivä.

HERÄSIN AIKAISIN, ja teki mieli nousta heti ylös. Minulle sanottiin, että ylös ei voi nousta, koska muut nukkuvat vielä. Pyörin siis sängyssä. Ihmettelin, miksen voisi nousta, vaikka siltä tuntuu. Nukahdin vielä hetkeksi. Herättyäni tahdoin suihkuun, mutta minulle sanottiin, että olin ollut suihkussa jo eilen.

Joka päivä ei kuulemma vaihdeta uusia vaatteita ja eilinen paita käy vielä hyvin.

Teki mieli pukea uusi raidallinen pusero päälle, mutta joka päivä ei kuulemma vaihdeta uusia vaatteita ja eilinen paita käy vielä hyvin. Kun puin paidan päälle, venytin kaula-aukkoa tahallani. Menisi vain rikki koko paita.

Aamupalalla oli hyvää puuroa, jota teki mieli lisää. En kuitenkaan saanut, koska jokaiselle oli vain yksi lautasellinen, jottei paino nouse. Harmitti niin, että heitin lusikan seinään. Sitten en saanut enää edes kahvia.

PÄIVÄ ALKOI huonosti. Minua väsytti, mutta minulle sanottiin, että pitää lähteä ulkoilemaan. Aioin kävellä takaisin sänkyyni, mutta huoneeni ovi oli laitettu lukkoon. Kolistelin ovea ja huusin. Lopulta lähdin pihalle, vaikka ärsyttikin. Muuten voisin jäädä illalla ilman saunakaljaa.

Tekisi mieli muuttaa omaan asuntoon, mutta en saa. Tänne ei voi edes tuoda naista yökylään.

Haluaisin itse päättää, mitä teen vapaa-ajalla ja kenen kanssa vietän aikaa. Miksi en muka saa? Miksi joku toinen saa aina määräillä?

YLLÄ OLEVA ei kerro arjestani naisen kanssa, joka täällä asuu. Yritin kuvitella, miltä tuntuisi, jos ei saisi itse päättää tavallisista asioistaan.

Jos joku muu aina päättäisi, mitä saa tehdä ja mitä ei, määräileminen alkaisi kyllä jossain vaiheessa ottaa päähän. Ristiriitatilanteita syntyisi. Haastavasti käyttäytyvän leima voisi tulla nopeastikin otsaan.

Nainen, joka meillä asuu, työskentelee kehitysvammaisten parissa. Vuosien varrella monesta hänen työpaikkansa asiakkaasta on tullut minullekin hyvän päivän tuttu. Muutama on käynyt meillä kyläilemässäkin.

Jokainen, myös kehitysvammainen, voi itse päättää itseään koskevista asioista.

Samalla olen kuullut puhuttavan itsemääräämisen tärkeydestä ja viime keväänä voimaan tulleesta itsemääräämisoikeuslaista. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että jokainen, myös kehitysvammainen, voi itse päättää itseään koskevista asioista.

MIELIKUVITUSLEIKKINI perusteella voin ymmärtää, että haastavaa käytöstä saattaa ilmestyä itse kullekin meistä, jos itsemääräämisoikeutta aletaan rajoittaa. Lain tarkoitus on vähentää juuri tätä rajoittamista.

Pohdintaa herättänee se, mitä tapahtuu, jos henkilö ei ymmärrä päätöstensä seurauksia. Hän saattaa toimia muiden mielestä itseään vastaan.
Toisaalta kuinka moni ei-kehitysvammaisista voi väittää, ettei tiedä tupakan vaarallisuudesta, ja silti polttaa?

NYKYÄÄN MONI tekee avioliittoa solmiessaan avioehdon. Miten olisi naimisiin mennessä myös itsemääräämisoikeussopimuksen allekirjoittaminen?

Seuraavan kerran kun tekisi lähtöä kalaan ja ovella seisoisi esteenä joku, jonka mielestä nyt on siivouspäivä, voisi todeta rauhallisesti, että rajoittaminen on kohdallani kielletty. Lain nimessä.

Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2016.
 

Tätä mieltä. Kun 89-vuotias vaarini alkoi käydä kuntosalilla, tajusin, että kaikki syyni olla liikkumatta ovat tekosyitä, kirjoittaa Anna Sillanpää.

Viime keväänä 89-vuotias vaarini päätti aloittaa kuntosaliharrastuksen. Koskaan elämässään hän ei ollut salilla käynyt, mutta nyt aika tuntui kuulemma oikealta.

"Lihakset ovat tärkeät", hän perusteli eikä hössöttänyt asiasta sen enempää.

Kertaakaan en kuullut hänen pohtivan ääneen sitä, olisiko hän uuteen harrastukseensa liian vanha.

Ongelmana hän ei pitänyt sitäkään, että on sokea.

Itse olen erittäin taitava keksimään tekosyitä sille, miksi liikun niin vähän. En muka ehdi, pitää tehdä jotain tärkeämpää, ensi viikolla on parempi aika aloittaa, aina ensi viikolla.

Olen 44-vuotias, vaaria puolet nuorempi, mutta tunnustan silti välillä ajattelevani: olenkohan vähän vanha aloittamaan uuden urheilulajin? Jos en ole tähän ikään mennessä jäänyt liikuntaan koukkuun, kannattaako enää edes yrittää?

Selittelyissäni ei ole järjen hiventä.

Vaari tietää tarvitsevansa vahvoja lihaksia juuri siksi, ettei näe ja ikää on paljon. Vanhuus on hänelle syy treenata, ei este olla treenamatta.

Vaari ei selitä vaan toimii. Hän tietää tarvitsevansa vahvoja lihaksia juuri siksi, ettei näe ja ikää on paljon. Vanhuus on hänelle syy treenata, ei este olla treenamatta.

Ehkä minunkin kannattaisi ajatella niin päin: ehkä tarvitsenkin vahvoja lihaksia juuri siksi, etten meinaa jaksaa hankkia niitä. Ehkä energian puutteeni onkin syy liikkua, ei syy olla liikkumatta. 

Nyt vaari käy avustajan kanssa kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. Olo on kuulemma vahva, tasapainokin parantunut. Tutkimusten mukaan 80–90-vuotiaiden lihaskunto voi kehittyä hyvinkin nopeasti.

"Lihaksissa tuntuu", vaari sanoo, eikä se ole valittamista vaan tyytyväisyyttä.

Tavoitteeni on päästä samaan. Haluan yhtä vahvaksi kuin vaarini.

Suomalainen mies. Hän huolehtii ketunpennuista, voitelee vaimolleen aamiaisleivät, haavoittuu jatkosodassa eikä varmasti käytä aurinkorasvaa. Kodin Kuvalehti julkaisee nyt lukijoiden tarinoita, joiden pohjalta on työstetty uutuusnäytelmä Kaikki mieheni.

Ensin äänen saivat suomalaiset äidit ja tyttäret. Kodin Kuvalehden lukijoiden tarinoista työstettiin vuonna 2013 näytelmä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni. Sen on tähän mennessä nähnyt noin 60 000 ihmistä ympäri Suomen, ja esitykset jatkuvat yhä

Projektin menestys innoitti nostamaan valokeilaan myös suomalaisen miehen. KK keräsi lukijoiden kokemuksia heidän elämänsä miehistä viime syksynä. Tarinoita tuli tälläkin kertaa runsaasti. Niiden pohjalta dramatisoitu näytelmä Kaikki mieheni saa ensi-iltansa Helsingin Aleksanterin teatterissa perjantaina 22. syyskuuta 2017. Näytelmän pääosissa ovat Sanna Stellan, Miitta Sorvali ja Minka Kuustonen. Työryhmään kuuluvat myös mm. ohjaaja Petteri Summanen ja dramaturgi Anna Krogerus

Kaikki mieheni -esityksen teksti perustuu KK:n lukijoiden kertomuksiin, joiden pohjalta näyttelijät ovat muokanneet omannäköisensä teoksen. Alla oleva tekstikooste taas on koottu suoraan noista alkuperäisistä lukijatarinoista. Nämä tekstit ja kokemukset eivät siis välttämättä ole aivan samoja tai samassa muodossa kuin itse näytelmässä. 

Kaikki allaolevat tekstit julkaistaan kirjoittajien luvalla. Kieliasua on yhtenäistetty ja tekstejä lyhennetty, mutta nämä ovat teidän tarinoitanne teidän elämänne miehistä. 

Tällainenkin on suomalainen mies – ja paljon, paljon muuta.

Hän hoivaa

”Isäni osasi kasvattaa kukkia. Hän sai kaktuksetkin kukkimaan ja ulkokukat loistamaan. Yhden kerran mökötettiin kolme kuukautta toisillemme, kun olin viskannut hänen raakilekukkansa siivotessa pois.” 

”Taatan sylissä istuen muistan, kun hän lauloi ”Pikkuinen lintu se etelästä lensi ja sanoman mulle toi, toi. Kuinka se mun kultani siellä vieraalla maalla voi, voi?”. Sen muistan oikein hyvin. Sitäkään en silloin tajunnut, että taatan pikkusisko oli lähtenyt Amerikkaan ja taata varmasti ajatteli ja kaipasi häntä. Eivätkä enää koskaan tavanneet. Ei hän kuitenkaan puhunut siitä.”

Isäni sai kaktuksetkin kukkimaan ja ulkokukat loistamaan.

”Jos isä oli ampunut emoketun, hän tarkisti pesän. Mikäli siellä oli pienet pennut, hän otti ne meille kotiin hoitoon. Siellä ne olivat pahvilaatikossa keittiössä ja minä sain syöttää niitä tuttipullosta, mutta helliä niitä ei saanut, sillä isä palautti ne takaisin metsään, kun ne olivat riittävän isoja.” 

Hän autoilee

"Mun isä ajoi oranssilla Scanialla, ja siinä ovessa luki sen nimi. Sen kotiintulon kuuli jo kaukaa. Isällä oli tapana oikaista selkä käymällä työpäivän loputtua keittön lattialle maton päälle pitkäkseen. Sitten juteltiin päivän kuulumiset ja kuunneltiin yhdessä radiota. Oli turvallinen olo."

”Kun pyydät tekemään jotain ”akkaan hommia” (enää en erehdy pyytämään), saa vastauksen ”vaihda säkin sitte autoon renkaat”. Käsittääkseni niitä tarvitsee vaihtaa vain kahdesti vuodessa.”

"Isäni opetti ajamaan hevosta ja ampumaan jäniksiä. Autoa ei meillä minun lapsuudessani ollut, mutta isä kävi autokoulun vasta lähes 60-vuotiaana."

Hän kasvattaa

”Kun nuoruuden tanssireissut tulivat, piti isä kyllä huolen siitä, että kenen kanssa aloin kulkemaan. Joskus oli vähän uhmaa, mutta ei isä kaikkea saanut tietää.”

”Isä oli ollut jatkosodassa ja siellä haavoittunut kaksi kertaa. Toinen kerta oli viedä häneltä hengen, kun kuula meni läheltä sydäntä keuhkojen läpi. Sota vaikutti isäni elämään loppuiäksi ja myös meidän. Koska isäni oli sotainvalidi, hänellä oli usein hermot kireällä. Hän piti kyllä meidät lapset kovassa kurissa. Vaikka hän tarkoitti varmaankin hyvää, tahtoi kurinpito joskus kääntyä pahaksi. Isän kanssa oli aina oltava vähän varovainen, ettei vain suututtaisi häntä. Minulla ja isällä oli kuitenkin hyvä suhde, jos vain muisti totella häntä.”

Hän yllättää

”Pikkuveljet – niitä vedättää, juoksuttaa ja voittaa mennen tullen nyrkkitappeluissa. Sitten ne ovat pari vuotta hautautuneina omiin huoneisiinsa ja tulevat sieltä lähes kaksimetrisinä miesmalleina.”

 ”Aviomies. Hän, joka tekee jo illalla valmiiksi aamupalaleivät, asettelee vitamiinipillerit valmiiksi lautaselle. Vaimolle, joka on vain hetkeä aiemmin aloittanut dramaattisen mykkäkoulun siitä (erinomaisen tärkeästä) syystä, että mies suvaitsi keskeyttää hänen työpäivää käsittelevän monologinsa antamalla pusun.”

Hän sammuttaa

”Isäni on tosi huumorintajuinen, mutta myös äkkipikainen. Näyttelijän ammattista johtuen hän ei tykkää vapaa-ajallaan olla valojen loisteessa, vaan sammuttelee valot sitä mukaa, kun äiti niitä sytyttää. Iskä on ihana ja ihan huipputyyppi, rakastan häntä hyvin paljon.”

Popedaa hyräillen hän ajoi työmatkansa aina samaa reittiä. Ruuhkatonta ja mutkatonta.

Hän työskentelee

"Hän oli ihan tavallinen mies. Juro ja hiljainen. Vaatteensa hän osti alennusmyynnistä, sovittamatta, väreistä välittämättä. Kunhan oli halpa ja fiksun näköinen. Hän osti ne aina supermarketista. Sieltä mistä sai samalla kertaa ruoan ja taloustavarat.

Hän kävi töissä viitenä päivänä viikossa. Aamuisin hän keitti puuron ja kahvin. Nautti aamupalansa Kalevaa selaillen. Pesi hampaansa ja suki partansa. Laittoi ylleen alennusmyynnistä ostetut vaatteensa ja sitoi kengännauhansa tiukkaan.

Popedaa hyräillen hän ajoi työmatkansa aina samaa reittiä. Ruuhkatonta ja mutkatonta.

Hän ripusti salkkunsa ovenpielessä olevaan naulakkoon. Riisui kenkänsä ja päällystakkinsa.

Kampasi tukkansa vasemmalle.

Istui työpöytänsä ääreen ja valitsi listasta ensimmäisen asiakkaansa. Toisinaan ihmiset ostivat, toisinaan eivät. Mutta aina oli joku joka osti. Lehden tai pari. Vanhat naiset ostivat lähes aina. Ja kertoivat samaan syssyyn perhekuulumisensa, vaivasenluunsa ja virtsankarkailunsa. Se oli terapiaa heille. Se oli juttuseuraa hänelle. Yksinäiselle, tavalliselle miehelle. Miehelle, jonka ainoa, nelikymppisenä koettu rakkaustarina oli mennyt kaikin tavoin pieleen jo kymmenkunta vuotta sitten. Sen jälkeen hän ei ollut jakanut asioitaan keneenkään kanssa. Tehnyt vain työnsä ja kuunnellut noita elämän kypsyttämiä yksinäisiä rouvia, juonut päiväkahvinsa kellotarkasti ja silittänyt alennusmyynnistä ostetut vaatteensa pitkiä kalsareita myöten, keittänyt joka päivä perunansa kuorineen ja tiskannut käyttämänsä astiat heti ruokalevon jälkeen.

Ihan tavallinen suomalainen mies. Siltä hänestä tuntui."

Hän ei rasvaa

”Perheloma Kreikassa 1995. Päivä 1: Äiti ojentaa isälle aurinkorasvan. ”Tässä, voin levittää”. ”Ääh, oon ollu koko kesän kattohommissa, ei tässä mitään rasvoja tarvita”, isä vastaa. Päivät 2–6: Isä kulkee pitkähihaisessa ja ähkii. 
Perheloma Kreikassa 2015. Päivä 1: ”Mä ainakin laitan tätä suojakerrointa 25, laitanko sullekin?” kysyn. ”Levitä tätä aurinkoöljyä vaan, mulla on jo hyvä pohja”, mies vastaa. Päivät 2–6: Ähkintää pitkähihaisessa aurinkovarjon alla. 
Perheloma 2035: Pidän puhuttelun mahdolliselle vävyehdokkaalle.”

Hän opettaa

”Ex-mieheni opetti kaiken. Jos olisin Oscar-tuomaristossa, antaisin sen suurimman hänelle! 12 vuotta hän pystyi elämään täydellistä kaksoiselämää. Paras kohta oli avioeron ositustilaisuudessa. Oma asianajajani pyysi taukoa ja kertoi minulle, että nyt et anna periksi – tuo mies on ollut suhteessa hänen kanssaan meidän avioliitomme aikana, tosin eri nimellä! Ai, että nauroin. Vedettiin asianajajani kanssa muutama viinilasillinen ositustilaisuuden jälkeen.” 

Asianajajani pyysi taukoa ja kertoi, että nyt et anna periksi – tuo mies on ollut suhteessa hänen kanssaan meidän avioliitomme aikana.

”Kenties olemme maan päällä oppimassa. Isältäni opin, että ihmisen voi hyväksyä ja häntä rakastaa ehdoitta. Toisaalta silmät voi sulkea ikäviltä asioilta. Ensimmäiseltä poikaystävältäni opin, että enkelit kannattelevat silloin, kun tarvitaan. Toinen poikaystäväni opetti, että mieskin osaa hoitaa ja huolehtia. Ja siivota. Nykyinen mieheni opetti, että säännöt eivät koske narsisteja. Mitä vain voi jättää tekemättä, valehdella saa kaikesta. En oikein tiedä, mitä elämä yrittää minulle opettaa. Itse toivon, että kaikki elämäni miehet syntyvät seuraavassa elämässään naisiksi.” 

Hän sairastaa

”Miesflentsu on aivan uskomaton tauti! Sitä valittamisen määrää, vaikkei ole edes kuumetta, saati sitten, jos on vähän lämpöä. Asumme maalla ja lämmitys toimii hakkeella. Sitä valitusta, ähkimistä ja voivottelua, kun stokeri pitäisi täyttää, ettei hake lopu, vaikka olisimme kumpikin kipeänä. Yleensä asia ratkeaa sillä, että kuuntelen aikani, sisuunnun, vedän kamppeet päälle ja täytän sen stokerin. Aina on ähkiminen ja voivottelu loppunut siihen.” 

Hän pukeutuu

”– Kumman puvun laittaisin? Tämän aivan tumman vai tummansinisen?
– Kai ne molemmat käy.
– Taidan silittää klahvihihaisen paidan, saa laittaa kalvosinnapit.
–  Onko sulla tallessa ne napit?
–  Tietysti, onhan minulla monetkin. Laittaisko samansävyisen taskuliinan kuin solmio on vai aivan erin. Se näyttää olevan nyt muotia, että ovat eriväriset.
– Miten vaan. 

Mies on lähdössä juhlavaan tilaisuuteen. Hänellä on niitä usein. Matkoilta hän ostaa hienoja paitoja ja tunnistaa laatutuotteet kaukaa. Hän ei pelkää värejä: voi ostaa keltaisen tai vispipuuronpunaisen villapaidan. Häntä harmittaa, kun miesten toppatakkeja on vain mustia, tummansinisiä ja harmaita.
Minä en ole yhtä siisti kuin hän. Olen ajatellut, että hän on saanut rokotuksen lapsuudessaan. Hän on ehkä ajatellut, että sitten kun on varaa ja mahdollisuus, elän toisin. Hän on kotoisin pienestä mökistä, jossa kasvoi neljä lasta, koulumatkat olivat pitkiä ja välillä hänen oli oltava vieraissa kortteerissa yötä. Häntä harmitti, kun ei ollut aina pesumahdollisuuksia, häntä hävetti, kun räkä piti pyyhkiä hihansuuhun ja sukat olivat likaiset.

Aikuisena hän otti kurjuudesta niskalenkin.”

Hän rakastaa

”Kun olin 5, leikimme päiväkodissa pusuhippaa. Poika nimeltä Paolo sai minut kiinni. Mielestäni tämä oli kauheaa, sillä leikissä vankilaan joutuneita pussattiin poskelle. Toinen vakavampi asia oli naimisiinmeno, josta puhuimme joskus naapurin samanikäisen Karri-pojan kanssa. Olimme pihalla laskemassa pulkilla, kun Karri katsoi merkitsevästi minuun. ”Jos sä et pussaa mua, en mene sun kanssa isona naimisiin”, hän sanoi. Muistan kieltäytyneeni. Sen jälkeen laskimme pulkilla mäestä useita kertoja.”

Hääpäivänäni isä oli kirkon takaovella odottamassa, kun saavuin paikalle. Kyyneleet silmissä hän sanoi: "Näytät todella kauniilta."

”Molemmat mieheni ovat isoja miehiä, kolmekymmentä senttiä minua pitempiä ja ovat rakastaneet minua ”kiihkeästi”. He ovat saaneet minut tuntemaan, että olen heille ollut tärkeä ja haluttava. Olen saanut olla nainen! En kuitenkaan ole osannut antaa rakkautta niin paljon kuin olen saanut heiltä. Näin ajattelen.”

”Isäni, maaseudun kasvatti, on osannut koko elämänsä vaieta kaikilla kielillä. Hääpäivänäni hän oli kirkon takaovella odottamassa, kun saavuin paikalle. Kyyneleet silmissä hän sanoi: "Näytät todella kauniilta." Sitten hän saattoi minut alttarille elämäni rakkauden luo.”

Kaikki mieheni -näytelmä: lisätietoa & lippuja.

Asiakasetu Kodin Kuvalehden tilaajille: kaksi lippua yhden hinnalla Kaikki mieheni -esitykseen 4.10.2017. Paikkoja rajoitettu määrä!

Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -näytelmä: lisätietoa & lippuja.

Millaisia ovat olleet sinun elämäsi miehet? Keskustele alla!