Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan. Mokkapalojen leipominen myyjäisiin voi olla tärkeämpää kuin tiesitkään.

Myönnän heti: Usein minäkin olen niistä nyreä. Ai että talkoovuoroon lasten jumppatapahtuman arpamyyntiin. Taasko mokkapalojen viemistä koulun myyjäisiin.

Eikö näistä selviäisi pienellä setelirahalla, mietin. Olisi sitä ihmisellä parempaakin tekemistä kuin seisoa myymässä arpoja muiden talkoohommiin puoliväkisin tulleiden vanhempien kanssa.

Miten väärässä olenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näennäisesti talkootöissä ei tapahdu mitään tärkeää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun olen arpajaisvoittoja antamassa tai kiikutan peltiä buffetpöytään, juttelen vain ohi mennen muiden vanhempien kanssa. Puhumme siitä, montako palaa yhdestä pellillisestä leikataan tai onko tuhannen palan palapeli houkuttelevampi palkinto kuin oksasakset.

Mutta samalla tutustumme. Lapseni kavereiden vanhemmat eivät ole enää vain nimiä joukkueen tai luokan sähköpostilistalla.

”Nooran äiti” tai ”Linnean isä” saavat kasvot ja nimen, kun heidän kanssaan myy arpoja tai pullaa tai pääsylippuja. Ja vaikka nyt puhumme vain siitä, myydäänkö arpoja loppupäivästä kolme vitosella, minun on paljon helpompi ottaa heihin yhteyttä myös silloin, jos puhuttavaksi joskus tulee isoja asioita.

Me vanhemmat olemme usein sitä mieltä, että lapset eivät tiedä, mikä on heidän omaksi parhaakseen. Mutta emme tiedä mekään.

Urheiluseurat ja vanhempainyhdistykset ja kaikki muut talkoohommiin tyrkkivät tahot: Pistäkää meidät vanhemmat töihin.

Talkootöillä ei saada aikaan vain tapahtumia ja säästetä rahaa vaan tehdään jotakin vielä tärkeämpää: luodaan yhteisöllisyyttä ja turvaverkkoja.

Mokkapalojen leipominen on monen hyvän asian alku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla