Hallituksen aikomus karsia yli 75-vuotiaiden vammaisten tukia sai vaikeavammaisen Jimin äidin Kata Penttisen hermostumaan. Hän kirjoitti aiheesta avoimen kirjeen, jonka KK nyt julkaisee. 

"Jimi on varmasti elämäni mahtavin juttu, samalla myös elämäni suurin suru. Surusta on tullut yli 11 vuoden aikana lempeää, mutta se on vaatinut paljon kyyneleitä, kiroilua, tupakkaa ja terapiaa.

Kukaan ei toivo itselleen vammaista lasta, mutta kun tilanne tulee eteen, siitä on vain selvittävä. Kymmeniä lääkäreitä, tutkimuksia, epätietoisuutta, lisää tutkimuksia, ambulanssien kuljetuksia, lisää epätietoisuutta, lisää kyyneleitä, hakemusten täyttämistä ja valitusten tekemistä.

Ensimmäiset viisi vuotta menivät sumussa. Arjessa selvisimme eteenpäin viisi minuuttia, puoli tuntia tai tunnin kerrallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jimi on näkö-, kuulo- ja kehitysvammainen. Lisäksi hänellä on paljon liitännäissairauksia ja haasteita. Hän tarvitsee lääkkeitä kolme kertaa päivässä. Rokotan hänet joka ilta, jotta hän kasvaa. Terapiat jatkuvat edelleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikesta tästä huolimatta Jimi ui, sukeltaa, laskettelee, hiihtää, matkustaa, lukee (hitaasti, mutta varmasti), pelaa iPadilla ja hassuttelee. Ja on huikea tyyppi!

"Uiminen on Jimin lempiharrastus. Koska hän ei näe hyvin, eteenpäin päästään käsikosketuksella."
"Uiminen on Jimin lempiharrastus. Koska hän ei näe hyvin, eteenpäin päästään käsikosketuksella."

Enää tulevaisuus ei pelota niin paljon kuin yksitoista vuotta sitten. Tietenkin taistelen lapseni puolesta juuri niin paljon kuin pitää. Olen tottunut siihen.

Mutta mitä tapahtuu sitten, kun minua ei enää ole? Kuka pitää huolta Jimistä? Onko hän yksin maailmassa? Heijaako hän itseään nurkassa, kun kukaan ei tarjoa virikkeitä? Ehtiikö hän vessaan, ulkoillaanko hänen kanssaan, onko hänellä avustaja, joka viettää edes tunnin päivässä hänen kanssaan?

Tietenkin on turha surra 65 vuoden kuluttua tapahtuvia asioita. Suren silti.

En osaa sanoa, mistä pitäisi leikata, jotta 61 miljoonan euron säästöt kunnille toteutuisivat, mutta ei ainakaan heiltä, jotka ovat kykenemättömiä puolustamaan itseään.

Lopuksi toivomus. Kun tänään näet erityisen tyypin, hymyile sekä hänelle että ihmiselle, joka seisoo siinä vieressä. Minunkin läheiseni on hyväksytty."

 

 

Vierailija

Hienosti sanottu ja antaa ajattelemisen aihetta itse kullekin. Ihana nähdä se elämän ilo ja lämpö noista teidän kuvista (vaikka onkin haastavampaa) tämä piristi iltani.
Voimia sinulle Kata ja mukavaa ja nautinnollista jatkoa teille?

  • ylös 17
  • alas 6
A.A

Luin tätä miehelleni, mutt loppuun en päässyt, kun kyyneleet alkoivat virrata ja lause jäi kesken. Minkälaisen yhteiskunnan haluamme ja kenen kulutusta leikata? Ei ainakaan vaikeavammaisten osasta! Nostan hattua tälle rohkealle vammaisen pojan äidille, joka tuo arkielämänsä julki ja herättelee yhteiskuntaamme ja meidän kansalaisten valitsiamme päättäjiä.

  • ylös 10
  • alas 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla