30-vuotias Tiia Manninen asuu Jämsänkoskella rivitalokaksiossa Alma-koiransa kanssa. Hän haaveilee omasta ponista tai hevosesta ja tykkää kirjoittaa paperille ajatuksiaan ja tunnelmiaan, runojakin.
30-vuotias Tiia Manninen asuu Jämsänkoskella rivitalokaksiossa Alma-koiransa kanssa. Hän haaveilee omasta ponista tai hevosesta ja tykkää kirjoittaa paperille ajatuksiaan ja tunnelmiaan, runojakin.

Tiia Manninen on kärsinyt vuosikausia ahdistuksesta. Ennen opiskelu ja jopa kauppareissut tuntuivat mahdottomilta, kun muiden ihmisten keskellä oli niin vaikea olla. Vasta nettiterapia auttoi Tiiaa löytämään sisältään rauhan.

”Minulla on sydänkohtaus! Oli syksyinen yö vuonna 2020, ja olin herännyt niin voimakkaaseen ahdistukseen, että luulin olevani vakavasti sairas.

Soitin itkien ja vollottaen hätäkeskukseen ja selitin, että rintaa puristaa, käsi puutuu enkä tunne pulssia. Päivystäjä rauhoitteli minua ja vakuutti, että olen fyysisesti ihan kunnossa. Ennen puhelun lopettamista päivystäjä varmisti monta kertaa, pärjäänkö varmasti yksin kotona.

Aamulla pelko otti uudelleen vallan. Soitin paniikissa äidille ja ystävälle, jotka rauhoittelivat minua ja kehottivat menemään lääkäriin varmuuden vuoksi. Soitin sairaalan päivystykseen ja sain ajan lääkärille viikon päähän.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiian kodin vierestä lähtee metsäpolkuja, joilla hän vaeltelee amerikancockerspanielinsa Alman kanssa.
Tiian kodin vierestä lähtee metsäpolkuja, joilla hän vaeltelee amerikancockerspanielinsa Alman kanssa.

Ahdistuneena tuntui mahdottomalta odottaa viikkoa. Lopulta menin suoraan päivystykseen ja pääsin lääkärille.

Minulla oli mukana lista sairauksista, joita arvelin itselläni olevan. Lääkäri oli tosi ihana. Hän selitti kohta kohdalta, miksi minulla ei voi olla sydänkohtausta, sydänlihaksen tulehdusta tai sydänveritulppaa.

Hieman aiemmin läheinen ystäväni oli kuollut äkillisesti. Uskon, että järkytys ja suru olivat kasvattaneet ahdistuskuormaani niin, että se ryöpsähti yli.

Jälkeenpäin sitä ymmärtää kirkkaasti, miten älytön jokin pelko on ollut. Mutta kun ahdistus ottaa vallan, se sumentaa kaiken muun.

”Kun ahdistus ottaa vallan, se sumentaa kaiken muun.”

Tämän kokemuksen jälkeen tajusin, että minun on tehtävä ahdistukselleni jotakin. Pelkkä kriisiapu, johon olin aiemmin turvautunut, ei riittänyt. Niinpä hakeuduin mielenterveyskeskukseen psykologin vastaanotolle. Tiiviin hoitojakson päätteeksi sovimme terapian aloittamisesta.

Pohdimme psykologin kanssa, että pitkäkestoisen psykoterapian sijaan minulle voisi sopia paremmin kolmen kuukauden nettiterapia. Voisin työskennellä itsenäisesti kotona, eikä terapia tyssäisi siihen, etten saisi lähdettyä kotoa ihmisten ilmoille.

”Olen oppinut erilaisia ahdistuksenhallintakeinoja, kuten rentoutumista ja hengittämistä.”

Nettiterapia on osoittautunut käytännönläheiseksi. Kun ahdistuneisuuspisteitäni mitattiin puolessa välissä terapiaa, ne olivat puolittuneet.

Olen oppinut erilaisia ahdistuksenhallintakeinoja, kuten rentoutumista ja hengittämistä. Aiemmin minulla oli tapana hengittää tosi pinnallisesti. Nyt jos ahdistus puskee pintaan, käyn lattialle makaamaan ja hengitän palleahengitystä. Kun keho rauhoittuu, myös mieli rauhoittuu. Ihmisten ilmoilla ollessa tyynnyttelen itseäni sanomalla, että kaikki on hyvin, sinä pärjäät kyllä.

Olen myös alkanut pitää huolihetkiä. Niiden ideana on, että kun käy kaikki huolet läpi pari kertaa viikossa, eivät ne vello koko ajan mielessä yhtenä möykkynä. Osaan jo ajatella niin, että jos vaikkapa sairastuisin vakavasti, ei se olisi maailmanloppu. Menisin lääkäriin ja saisin hoitoa.

”Olen oppinut ajattelemaan, että ahdistus on vain tunne. Mitään hirveää ei ole tapahtumassa.”
”Olen oppinut ajattelemaan, että ahdistus on vain tunne. Mitään hirveää ei ole tapahtumassa.”

Nettiterapian päätyttyä vointiani seurataan kyselyllä kolmen kuukauden kuluttua, ja yhteys nettiterapeuttiin säilyy puolen vuoden ajan. Ja onhan minulla myös hoitosuhde mielenterveyskeskuksen psykologiin, joten tyhjän päälle en jää.

”Ahdistus ei hallitse enää minua, vaan minä hallitsen sitä.”

Helmikuussa aloitin myös mielialalääkkeet, jotka vaikuttavat sopivan minulle hyvin. Lääkitys on tuonut energiaa ja mielenrauhaa. Minun on helpompi nousta sängystä aamuisin ja pystyn vaikkapa keskittymään jonkin tv-sarjan katsomiseen sen sijaan, että räpläisin puhelinta.

Ahdistus ei hallitse enää minua, vaan minä hallitsen sitä. Kyllähän minua edelleen jännittää ja pelottaa, mutta ymmärrän, että ajatuksilla ja tunteilla ei ole välttämättä mitään pohjaa todellisuudessa. Mitään katastrofaalista ei ole tapahtumassa.

Pitkään häpesin sitä, etten ollut saanut elämässäni aikaiseksi oikein mitään. Ajattelin, että tässä iässä pitäisi olla jo perhe ja talo, koulutusta ja työ. Toivon, että minulla olisi ainakin se työpaikka. Uskon kuitenkin, että kaikki tapahtuu ajallaan.

Pääni on täynnä mietteitä siitä, mitä voisin tehdä. Olen toiveikas, että pikkuhiljaa muotoutuu se, mikä olisi minun oma juttuni. 

Kaupassa uskallan nykyään jopa heittää kassahenkilölle jonkin kommentin säästä. Aiemmin sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan.”

Milloin Tiian ahdistus puhkesi? Millainen vaikutus lapsuuden kiusaamiskokemuksilla oli hänen sairastumiseensa? Miten ahdistus on vaikuttanut Tiian parisuhteisiin ja opiskeluun? Lue Tiian koko tarina Kodin Kuvalehdestä 19/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla