Tea Boman on 55-vuotias rakennusmestari ja asuu Kangasalla. Perheeseen kuuluvat puoliso Hannu ja lapset Ronja, 25, Karri, 22, ja Inari, 16. Tealla on yhden naisen maalaus-, tapetointi- ja siivousyritys. Tea rakastaa uimista sisällä ja ulkona ympäri vuoden. Kävelyillä Tea saattaa etsiä reitin varrelta uuden rannan, käydä uimassa ja jatkaa kävelyä.
Tea Boman on 55-vuotias rakennusmestari ja asuu Kangasalla. Perheeseen kuuluvat puoliso Hannu ja lapset Ronja, 25, Karri, 22, ja Inari, 16. Tealla on yhden naisen maalaus-, tapetointi- ja siivousyritys. Tea rakastaa uimista sisällä ja ulkona ympäri vuoden. Kävelyillä Tea saattaa etsiä reitin varrelta uuden rannan, käydä uimassa ja jatkaa kävelyä.

Tea Bomanin kahdella lapsella on Aspergerin oireyhtymä. Diagnoosien saaminen on ollut helpotus. ”Tätä maailmaa, jonka erityislapseni ovat minulle tuoneet, en vaihtaisi ikinä pois.”

”Kunhan lapsesta tulee onnellinen eikä mikään sarjamurhaaja.

Niin sanoin, kun odotin esikoistani. Minua ärsytti sanonta siitä, että ei muulla väliä, kunhan lapsi on terve. Kyllähän sitä sairauksien kanssa selviäisi.

Ronja syntyi vuonna 1996. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi Karri.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun lapset kävivät päiväkotia, sieltä alkoi tulla viestejä, että Karrin oli vaikeaa ymmärtää ohjeita. Siirtymätilanteet ja yllätykset tekivät Karrista ahdistuneen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olimme kyllä huomanneet saman. Yritimme käydä kyläilemässä ja lastenkonserteissa, mutta siitä ei tullut mitään. Karri istui pöydän alla ja piteli korviaan.

”Nyt sanoisin samaa muille: hakekaa tukea ja apua, jos arki lasten kanssa on liian kuormittavaa.”

Olisimme silti saattaneet sinnitellä omassa kuplassamme vaikka kuinka pitkään, ellei päiväkodista olisi tuupattu hakemaan apua. Nyt sanoisin samaa muille: hakekaa tukea ja apua, jos arki lasten kanssa on liian kuormittavaa.

Karrin diagnoosia haettiin viisi vuotta. Kun Asperger-diagnoosi lopulta tuli, helpotti ja hirvitti yhtä aikaa.

Opimme käyttämään kuvakortteja, jotka auttoivat Karria toimimaan. Iltaisin kävimme kuvakorttien avulla läpi, mitä tapahtuu: ensin huoneen siivoaminen, sitten iltapala, pesut ja iltasatu. Ennakointi oli tärkeintä.

Toisaalta Karrilla oli pienestä asti hämmästyttäviä hahmottamisen kykyjä. Kaksivuotiaana hän kokosi sadan palan palapelin kuvapuoli nurinpäin.

Yläkouluikäisenä Karri kuunteli Harry Potter ja viisasten kivi -äänikirjaa. Kerran sisko kyseli, millä sanalla vaikkapa luku 17 alkaa tai mihin lauseeseen luku 8 loppuu. Karri muisti kirjan sanasta sanaan.

Tea tekee nyt työkseen sellaisia remontti- ja siivoustöitä, joista ihmiset sanovat, että kyllähän minä itsekin osaisin tehdä, mutta kun ei ole aikaa. ”Yksi hieno asia yrittäjyydessä on, että nyt voin tehdä tukityötä erityislasten kanssa myös työssäni. Teemme yhdessä remonttihommia ja annan pianotunteja erityislapsille.”
Tea tekee nyt työkseen sellaisia remontti- ja siivoustöitä, joista ihmiset sanovat, että kyllähän minä itsekin osaisin tehdä, mutta kun ei ole aikaa. ”Yksi hieno asia yrittäjyydessä on, että nyt voin tehdä tukityötä erityislasten kanssa myös työssäni. Teemme yhdessä remonttihommia ja annan pianotunteja erityislapsille.”

Kuopuksemme Inari on kuusi vuotta Karria nuorempi. Huomasin hänessä aika pian samoja Asperger-piirteitä kuin Karrissa on, ja lisäksi tarkkaavaisuuteen ja kieleen liittyviä erityisyyksiä.

”Lapsen on paljon helpompi elellä, kun hän tietää, miksi on hiukan erilainen kuin muut.”

Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin varmistuminen oli nyt vain helpotus. Lapsen on paljon helpompi elellä, kun hän tietää, miksi on hiukan erilainen kuin muut. Diagnoosi myös antaa mahdollisuuden erityiseen tukeen koulussa.

Lapsillamme menee nyt hyvin. Inari opiskelee ammatilliseen koulutukseen valmistavassa koulussa ja aikoo hakea pukuompelijalinjalle. Karri opiskelee luonnonvaratuottajaksi ja haaveilee työstä luontopainotteisessa päiväkodissa.

Yhtenä viikonloppuna kolusin Jyväskylässä museoita läpi ja kun tulin kotiin, aloin heti eteisessä esitellä puhelimestani kuvia taideteoksista. Pulputukseni jälkeen Karri virkkoi:

’Minullakin oli eilen jännittävä päivä. Istuin takapihalla ja näin sudenkorennon roikkuvan hämähäkin seitissä. Irrotin sen ja otin käteeni. Silittelin sormillani sen siivet irti seitistä, niin että se pääsi taas lentämään.’

Liikutuin ja ihmettelin. Kaltaiseni tohottaja ei edes istuisi siellä takapihalla saati huomaisi mitään sudenkorentoa. Tätä maailmaa, jonka erityislapseni ovat minulle tuoneet, en vaihtaisi ikinä pois. Heidän kauttaan olen oppinut näkemään maailman kauneutta ja kaikenlaisen erilaisuuden rikkautena.”

Miten rakennusmestariksi valmistunutta Teaa kohdeltiin miesvaltaisella alalla? Miten Tea selvisi, kun lama vei oman alan työt vuosiksi? Mistä ja millaista apua perhe on saanut erityislasten arjen sujumiseen? Lue Tean koko tarina Kodin Kuvalehdestä 10/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla