Chili, 7, ja Topi ovat asuneet kahdestaan viisi vuotta. 
Chili, 7, ja Topi ovat asuneet kahdestaan viisi vuotta. 

Kun Topi Sinivuori halvaantui ja joutui pyörätuoliin, avustajakoira Chili pakotti hänet ylös sängystä. Chili osaa myös pyykätä.

Topi Sinivuori, 25:

”Avustajakoirani Chili osaa vetää sukat jaloistani. Jos sanon ”puhelin”, se tuo kännykkäni. Kun sanon ”valo”, se painaa kuonollaan valonkatkaisijaa, ovikelloa, hissinnappia tai mitä tahansa nappia, jota tuijotan.

Kun minulla on kuuma, Chili kiskaisee käskystä peiton pois päältäni. Kun palelen, se hyppää viereeni lämmittämään. Tarvittaessa se osaa myös täyttää ja tyhjentää pesukoneen.

Mikä parasta, Chili ei sääli minua. Se ei taputtele olalleni baarissa eikä sano, että kiva kun sinäkin jaksoit tulla, vaikka olet pyörätuolissa. Chilille olen kaikki, elämän keskipiste. Ilman sitä en pystyisi asumaan omillani. Asuisin palvelutalossa ja katsoisin telkkaria aamusta iltaan.

Halvaannuin 17-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Olin ajamassa mopolla kesätöihin, poikkesin oikotielle ja näkyvyys oli nolla. Törmäsin vastaantulevaan autoon. Seuraavat pari vuotta istuin kotona. Kun minulle ehdotettiin avustajakoiraa, epäröin. Miksi ottaisin riesakseni koiran? Tuskin pystyin huolehtimaan itsestänikään.

Chili palautti elämänhaluni. Se pakotti minut nousemaan sängystä ja puski minut kuonollaan väkisin jalkeille. Tuntui mahtavalta olla taas tarpeellinen. Koska en pystynyt rapsuttamaan Chiliä, päätin voittaa sen rakkauden ulkoiluttamalla. Ulkoilemme 2–3 tuntia joka päivä.

Kun valmennan futisjunioreita, keskityn treeneihin ja jätän Chilin kotiin. Päivisin minulla on avustaja, mutta öisin pärjään Chilin kanssa kahdestaan. Jos kaatuisin, se tajuaisi hätäni ja toisi kännykkäni. Chilin kanssa olen turvassa.

Avustajakoirista on kova pula. Moni joutuu odottamaan koiraa jopa kahdeksan vuotta. Enää en pysty kuvittelemaan elämääni ilman Chiliä. Jos menettäisin sen, joutuisin miettimään kaiken uusiksi. Vain Chili saa minut joka päivä nauramaan.”