Kuvat
Anna Huovinen
Vainaja on matkalla uuniin. ”Työssäni ajattelen koko ajan, että haluan tehdä tämän niin kuin toivoisin läheisiäni ja itseäni kohdeltavan”, Carita sanoo.
Vainaja on matkalla uuniin. ”Työssäni ajattelen koko ajan, että haluan tehdä tämän niin kuin toivoisin läheisiäni ja itseäni kohdeltavan”, Carita sanoo.

Krematorionhoitaja Carita Laine-Tossavainen tuhkaa vainajia. Työtä riittää, sillä tuhkaukset yleistyvät koko ajan. Carita nauttii, kun saa autettua omaista. Surua työhön tuovat pienet lasten arkut, eikä tutun ihmisen tuhkaaminen onnistu ilman kyyneliä. 

Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Carita Laine-Tossavainen vastaa muutamaan kysymykseen työstään, joka on monelle täysin vieras. Paljon lisää Caritan työstä krematorionhoitajana sekä siitä, mitä hän meistä muista työssään näkee voit lukea Kodin Kuvalehdestä 15/2021. Löydät jutun myös digilehdestä.

Mitä muut työstäsi usein kysyvät, Carita? 

”Eivät oikeastaan mitään. En tiedä, onko tämä ihmisten mielestä niin erikoinen ammatti, että he menevät sanattomaksi. Jotenkin minustakin tuntuu välillä vaikealta sanoa, mitä teen työkseni, erityisesti lapsenlapsilleni. Se on aika kaukana pullantuoksuisen mummon mielikuvasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisaalta, työtä tämä on siinä missä muutkin. Minulle työni on arvokasta ja tiedän olevani työssäni hyvä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 ”Työni on aika kaukana pullantuoksuisen mummon mielikuvasta.”

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät ja työhösi liittyy?

”Ihmiset eivät tiedä työstäni juuri mitään. Yleisöpalstoilla ihmiset saattavat kirjoittaa, että hautaustoimistot rahastavat ja arkut maksavat liikaa. He saattavat palstoilla esimerkiksi kysyä, mihin arkkua tarvitaan.

Omalta osaltani voin vastata, että tarvitsen arkun, jotta saan vainajan uuniin ja jotta tuhkaus onnistuu. Vainaja ei itsessään pala, vaan se tarvitsee puuta palamiseen.”

Mitä lausetta toistat työssäsi usein?

’Oletteko varanneet hautauspäivän?’ Tätä kysyn omaisilta, jotka hakevat meiltä uurnan muualle haudattavaksi. Emme saa luovuttaa uurnaa ilman tätä tietoa, jotta ei käy niin, että uurna jää hautaamatta.

Tuhkat saa myös sirotella mereen tai muualle luvallisille paikoille, mutta hautaustoimilaki kieltää vainajan luovuttamisen kotona säilytettäväksi.

Enimmäkseen työni on kyllä niin itsenäistä ja yksin tehtävää, ettei minulla ole toistettavia lauseita. Toki toivotan joka aamu hyvät huomenet Mantalle, joka on krematorion uuni.”

Uuni kuumenee yli 1000-asteiseksi. Tuhkien kolaamisen aikana lämpöä on 750 astetta. ”Kyllä se nopeasti kolan varren lämmittää. Pitää olla ripeä.”
Uuni kuumenee yli 1000-asteiseksi. Tuhkien kolaamisen aikana lämpöä on 750 astetta. ”Kyllä se nopeasti kolan varren lämmittää. Pitää olla ripeä.”

Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?

”Minulle tulee hyvä mieli, kun pystyn jotenkin auttamaan omaista. Hiljattain erään omaisen ulkomailta ostama muovinen uurna ei kelvannut Suomessa haudattavaksi, koska uurnien pitää olla maatuvia.

Tarjosin hänelle ylimääräistä uurnaamme. Omainen tuli hurjan iloiseksi. Siitä jäi itsellekin hyvä mieli.”

”Jos tuhkattavaksi tulee tuttu ihminen, kyllä muutama kyynel poskille valuu.”

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Jos tuhkattavaksi tulee tuttu ihminen, kyllä muutama kyynel poskille valuu. Pienten lasten arkkuihin en koskaan totu. Niitä tulee tuhkattavaksi muutama vuodessa. Joskus pyydän mieheni Markon hetkeksi vierelleni henkiseksi tueksi. Markokin on toiminut tuhkaajana, joten hän ymmärtää työni täydellisesti.

Pystyn puhumaan vaikeista hetkistä myös tyttäreni Christan kanssa. Hänkin työskentelee Malmin hautausmaalla.

Joskus tuntuu, että näen tai haistan liikaa, kun tarkistan tuhkauksen tilannetta liian aikaisin ja palamisprosessi onkin vielä kesken. Ne näyt saattavat jäädä verkkokalvoille pitkäksi aikaa.”

”Toivoisin, ettei olisi koko ajan niin kiire.”

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Toivoisin, ettei olisi koko ajan niin kiire. Teen joka päivä viisi tai kuusi tuhkausta. Toisaalta ymmärrän hyvin, että omaiset haluavat saada läheisensä nopeasti haudattua.

Työni itsenäisyyden huono puoli on yksinäisyys. Siihen toivon muutosta, joka ehkä on jo näköpiirissä, jos tai kun korona alkaa rauhoittua.”

Miten Carita kohtaa surevan ihmisen, ja miten työ on vaikuttanut Caritan omaan kykyyn surra? Carita myös asuu hautausmaalla, miten hän irrottaa ajatukset työstä? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 15 / 2021 tai tilaajana digilehdestä

Sisältö jatkuu mainoksen alla